Vedän helposti herneen nenään saadessani huonoa palvelua liikkeissä, ravintoloissa, jopa lapseni päiväkodilla. Olen vaativa asiakas enkä häpeä myöntää sitä. Kulutan rahaa eli kannatan jonkun toisen yrityistoimintaa ja odotan saavani asiallista ja hyvää kohtelua. Tervehtiminen, silmiin katsominen ja hyvän päivänjatkon toivottaminen ovat minimivaatimus, joka pätee jokaiseen palveluammattiin. Huono kello kuuluu kauas ja menetettyä mainetta on hankala saada takaisin. Kaikkein ikävintä on, jos palkkalistoilla oleva työntekijä saa käytöksellään pilattua yrittäjän maineen. Kannattaa siis ottaa asiakaspalaute tosissaan ja miettiä oman palvelunsa laatua kriittisesti.
Asiakas ei ole aina oikeassa, mutta ratkaisevinta onkin se, miten omat sanansa asettelee tilanteessa, jossa ei voi olla mieliksi. Malliesimerkki asiakkaan aamun pilaamisesta sattui kohdalleni tänä aamuna ja sai todellakin ärsytyspisteeni nousemaan. Asioin Limingan Halpa-Hallissa usein ja kannan sinne kohtalaisen paljon roposiani verrattuna muihin vastaaviin liikkeisiin. Olen ennenkin kiinnittänyt huomiota siihen ettei hymyileminen kuulu tavaramerkkiin, mutta olen ajatellut sen johtuvan pitkälti ruuhkaisista asiointiajoistani ja sivuuttanut tämän puutteen. Tänään suuntasin askeleeni kyseiseen liikkeeseen eläkeläisten kanssa samoihin aikoihin eikä asiakkaita ollut liikkeessä vielä nimeksikään. Tympääntyneen oloinen kassatyttö istui jakkarallaan ja rahasti ostokseni. Maksoin ja huomasin vasta sen jälkeen, että tarvitsisin viisikymppisestäni pienempää rahaa. Toiseen liikkeeseen oli vielä lähdettävä sillä kassajakkaralla istunut neiti totesi minulle ettei hän viitsi alkaa rahaa vaihtelemaan.
Onpa hyvä, että se oli vain viitsimisestä kiinni, kun koko kaupassa ei samalla hetkellä näkynyt muita asiakkaita. Kiitos hänen viitsimisensä taidan kannattaa naapurikuntien marketteja jatkossa, sillä minä kyllä viitsin ajella pikkuisen kauemmaskin. Palkokasvi juuttui hengitysteihin ehkä turhankin pienestä, mutta annan pienen vinkin, jonka avulla jonkun toisen aamu voi jatkua iloisemmissa merkeissä:
"Pahoittelen, mutta emme voi vaihtaa rahaa täällä". Kuulostaa hirmuisen paljon paremmalta asiakaspalvelulta kuin viitsimättömyys!
Praha kutsuu kuuden hengen reissuremmiämme aivan lähiaikoina. Matkaa on nyt fiilistelty parin kuukauden ajan blogeista, sivustoilta ja matkaoppaista. Kaupunkilomalla olen ollut ennenkin, mutta tällä kertaa etukäteisvalmistelut on viety kyllä aivan uudelle tasolle. Pidennetty viikonloppu to-ma on kuitenkin niin lyhyt aika etten halua lähteä matkaan ilman suunnitelmia ja harhailla kiinnostavia paikkoja etsien. Tehokkuus ennen kaikkea - eikö niin?
Lukemani perusteella tsekkiläisillä vaikuttaa olevan melkoisen hyvä ja musta huumorintaju. Siitä kertonee ihmisen luilla ja kalloilla sisustettu kirkko ja suhtautuminen vaikkapa EU:n tupakkointipolitiikkaan: ruokaravintoloiden nettisivuilla mainitaan erikseen, jos paikasta löytyy savuton alue. Ainakin Mondon matkaoppaasta saamani käsityksen mukaan maan kansalaiset noudattavat näennäisesti erinäisiä direktiivejä ja valtaapitävien mielenoikkuja, mutta selän ja suljettujen ovien takana tekevät juuri niin kuin itse parhaaksi näkevät. Olisikohan meillä jotain opittavaa heiltä?
Olen vannoutunut pakettimatkojen kannattaja, mutta joukossa rohkeus tiivistyy - vai miten se meni - ja lukuisien vaihtoehtojen vertailun jälkeen huoneiston vuokraaminen tällaiselle porukalle tuli melkoisen paljon halvemmaksi kuin hotellihuoneiden ottaminen. Tarina ei tosin vielä tässä vaiheessa kerro, kannattiko tällainen ratkaisu sitten siinä pidemmässä juoksussa. Booking.comin kautta löytyi kasapäin eritasoisia majapaikkoja, mutta googlettamalla paikan vuokraajan omat nettisivut säästimme taas pikkuisen pennin, sillä hän vuokrasi suoraa huoneistoaan paremmilla tarjouksilla ja hinnalla.
Käypää valuuttaa on vaihdettu jonkin verran ja karttaan piirretty tärkeimpiä käyntikohteita. Kidutusmuseo vaikuttaa piristävältä käyntikohteelta, samoin Pyhän Vituksen katedraali aivan nimensä perusteella, astronomisesta kellosta voisi käydä katsomassa kuinka viikatemies niittää tunnin meidän elämästä ja Kutna Horan luukirkkokin houkuttelisi. Aivan oma lukunsa ovat tietenkin ostospaikat ja miesväkeä varmaankin janottaa jo tämän listan lukeminenkin.
Suuret suunnitelmat on siis tehty. Katsotaan sitten mitkä niistä toteutuivat ja kuinka romanttinen kaupunki Praha on näin loka-marraskuun vaihteessa. Vaaleanpunaisin aurinkolasein varustautuneina lähdemme kolisuttamaan kolpakoita kymmenvuotisen yhteisen taipaleemme kunniaksi.
Sisustusrintamalla ei ole tapahtunut mitään pitkiin aikoihin. Tämä syksy on ollut pullollaan sosiaalisia tapahtumia: matkoja, juhlia ja ystäviä. Kotona on käyty vain hetki rauhoittumassa ennen seuraavaa etappia - ja hyvä niin. On nimittäin ollut todella voimaannuttavaa jutella kunnolla hyvien ystävien kanssa, muistella menneitä, suunnitella tulevaa ja nauraa yhdessä. Kalenteri on täytetty jo pitkälle loppuvuoteen, mutta tässä kohtaa oli pakko tulla esittelemään teille aivan ihastuttava idea kynttiläasetelman toteuttamisesta. Kävimme iltateellä parhaiden ystävieni äidin luona ja hän oli väkertänyt vastaavan omalle keittiönpöydälleen. Täytyy sanoa, että aivan kunnioitusta henkäilen olen pienen ikäni seurannut hänen diy-projektejaan - tässä asiassa olemme ehdottomasti samalla aaltopituudella.
Asetelmaan tarvitaan pari erikokoista ja -muotoista raastinrautaa, metallinen piirakkavuoka, tuikkuja ja tietenkin palamaton alusta. Löysin Oulun Paljekirppikseltä tällaisen parmesanraastimen hintaan 2,50e. Tuo puinen kahva oli ruma, joten ruuvasin sen irti tuolta sisäpuolelta ja avot: täydellinen.
Palamatonta alustaa jouduin miettimään kaikkein pisimpään, sillä mikä tahansa ei siihen passaa. Onneksi meillä on remontin jäljiltä paljon kaikkea kivaa, kuten tässä käytetty musta kaakelilaatta. En voisi kuvitellakaan polttavani tuikkua pelkän pöydän päällä. Itseasiassa meillä ei ole juurikaan poltettu kynttilöitä sisällä sitten vuoden 2007, kun halloween-juhlien jälkeen kotona odotti savun vallassa oleva asunto. Vaikka kolme ihmistä itseni lisäksi oli tarkistanut kaikkien kynttilöiden sammuneen ennen kaupungille lähtöä, jonkinlainen pieni trauma jäi tapahtumista. Jospa sitä jo nyt uskaltaisi hieman tunnelmoida. Näitä raastimia vahtii aivan mielellään.
kuva lainattu netistä osoitteesta:http://www.fundogpics.com/puppies-kissing.html
Asenne ratkaisee, eikö niin? Jos on oikein hyvällä ja positiivisella mielellä liikkeellä, mikä tahansa voi olla mahdollista. Usko omiin kykyihin ja onnistumiseen luo kieltämättä hedelmällisemmän pohjan onnistumiselle kuin luovuttaminen etukäteen. Kuppini on ollut aina enemmän täysi kuin tyhjä, mutta viime aikojen suunnitelmat työn kuormittavuuden lisäämisestä ovat läikytelleet sisältöä vähän sinne ja tänne. Onko todellakin niin, että mieltä vääntämällä jokainen varhaiskasvatuksen ammattilainen kykenee vastaamaan vaikka 30 lapsen hyvinvoinnista ja kasvatuksesta laadukkaasti yhtä aikaa?
Mielenkääntötemppu alkaa taivaanrannan maalaamisesta. Henkilökohtainen paratiisi suunnitellaan tarkkaan, jotta tiedetään minne pyritään. Ammattilaisille sama tarkoittaa tässä tapauksessa varhaiskasvatuksen uusia kärkihankkeita, joihin me kaikki haluamme pyrkiä: lasten hyvinvointia, turvallisuutta ja hyviä oppimisen mahdollisuuksia. Lisätään joukkoon vielä ripaus lasten ja vanhempien osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia. Näyttää kieltämättä siltä, mitä itsekin työltäni haluan. Tärkeää on huomata, että usein tässä kohtaa viestiä tehostetaan näyttämällä joku söpö koirien halailukuva pohdiskelijoille ikään kuin kevennykseksi.
Kun tavoite on kaikilla kirkkaana mielessä, voidaan alkaa käydä läpi listaa pienistä ikävistä asioista, jotka ehkä saattavat aiheuttaa pientä epämukavuutta ja muutosvastarintaa arkeen. Yhden lapsen lisääminen aikuista kohti on kyllä tympeää, mutta ei mahdotonta. Subjektiivisen oikeuden rajaaminen purkaa jonkun paineita jossain ja päivähoitomaksujen lisääminen tuo rahaa kunnan kassaan. Ainoa vain, että subjektiivisen oikeuden rajaaminen tuo osapäiväisiä lapsia ryhmään 13/1 suhdeluvulla eli yhteen ryhmään saadaan ympättyä kolmekymmentä lasta yhtä aikaa. Pientä epämukavuutta siis vain luvassa. Ai niin - ja ne hoitomaksujen korotukset tuskin päiväkodin pieneen rahalippaaseen kolahtavat. Näille nyt vain ei voi mitään, kun ne on jo päätetty. Kyllä sitä myrskyä tarvitaan, että osataan tyyntä arvostaa. Ja tässä kohtaa allekirjoittanut aivan hämmästelee mielenkääntötempun voimaa, sillä mitään uudistuksia ei oikeasti ole vielä uudeksi laiksi kirjattu ja henkilökohtainen taisteluvalmius alkaa olla Raatteentien tasoa.
Mielenkääntötemppu jatkuu - seuraavassa kuvassa on merenranta ja auringonlasku. Päälle kirjoitettuna kauniilla kaunokirjoituksella: ´siirretään vuoria´, ´jokainen on oman onnensa seppä´ tai jotain muuta yhtä imelää. Jos jossain kohtaa tulee liian tiukkaa, hyvä työntekijä osaa luovia ja keksii kyllä uuden tavan hoitaa hommat. Jos ei kykene aivan niin loistokkaisiin suorituksiin, voi viimeisenä keinonaan jättää kaiken ylimääräisen hommailun ja keskittyä työhönsä eli perustehtävään. Tässä kohtaa ei-ilmeisesti-niin-loistokas -työntekijä miettii kauhusta kankeana, mitä kaikkea voisi jättää tekemättä ilman, että se olisi perustehtävän laiminlyöntiä. Yhdet kurahousut riisumatta, yhden lounaan jakamatta vai yhden kakkapyllyn pesemättä? Kaikki ylimääräinen on karsittu jo aikoja sitten. Toiminnan pedagoginen laatu riippuu lähinnä siitä kuinka paljon työntekijät paiskivat hommia hyväntekeväisyytenä omalla ajallaan, kuinka monta juoksuaskelta suostuvat sisällä ottamaan ja kuinka monta kertaa on pokkaa tehdä lasten kanssa samoja juttuja vain siitä syystä ettei ole aikaa suunnitella toimintaa eikä rahaa tarvikkeisiin ole ollut enää huhtikuun jälkeen.
Onko tosiaan niin, että laiskat tai huonosti asennoituvat työntekijät vain kapinoivat muutosta vastaan. Kapinoivat että heidän ei tarvitsisi tehdä työajalla töitä. Hyvä työntekijä saa vaikka pataljoonan lapsosia toimimaan pelkän ajatuksen voimalla, harmonian ja sopusoinnun leijuessa koko ryhmän yllä. En tiedä onko se tarkoituksellista, mutta jostain syystä syyllisyys hiipii mieleeni. Hallituksen toimia vastustavan mielenilmaisun laimentamiseksi syyllistäminen tuntui olevan paras ase osallistumisinnon nujertamiseen. "Et sinä voi lähteä ja jättää lapsia yksin. Kyllä meidän täytyy huolehtia, että lapsilla on kaikki hyvin. Koskaan ennenkään ole toreilla huudeltu." Vaikka taitaakin olla niin, että vain ääntä pitämällä ja osallistumalla lapsien hyvästä hoidosta voidaan yrittää pitää kiinni.
Miksi mielenkääntötemppu sitten ärsyttää niin valtavan paljon. Siksi että näennäisellä empatialla ja tsemppilauseilla ammattilaiset yritetään työntää takaisin siihen ruotuun, jossa on aina ennenkin oltu. Voidaan nyt hetki ärsyyntyä yhdessä, mutta sen jälkeen hyvä työntekijä ottaa kiltisti ylimääräiset työt vastaan yhtään nurisematta. Kysyin mieheltäni montako kertaa heidän koulutuksissaan on viljelty mietelauseita, söpöjä kuvia tai lausuttu runoja - ei kertaakaan ja jotenkin se ei edes jaksa yllättää.
Jos sinulla ei ole yhtään löysää työpäivässäsi tai tehtävämäärässä, naputtele itsesi allekirjoittamaan kansalaisaloite varhaiskasvatuksen kurjistamista vastaan. Jos olet yhtään kiinnostunut lasten hyvinvoinnista varhaiskasvatuksessa, mene allekirjoittamaan. Jos sinulla sattuu olemaan tylsää ja pari ylimääräistä minuuttia juuri nyt, mene allekirjoittamaan. Auta meitä ja allekirjoita: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1634
