Ei lasten tarhaamiselle - juttusarjalla haluan ottaa kantaa uuden hallituksen rajuihin säästösuunnitelmiin, jotka tässä tapauksessa iskevät kaikkein pienimpiin. Heihin jotka eivät voi puolustaa itse itseään. Hallitus esittää muun muassa varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen kasvattamista lisäämällä yhden aikuisen vastuulle 7 sijasta 8 lasta. Luvassa muutama käytännön esimerkki pienen ihmisen näkökulmasta. Nykymitoituksella voidaan juuri ja juuri puhua varhaiskasvatuksesta. Kaikki sen yli menevä on pelkkää säilömistä.
Osa 1, miksi mulla ei ole omaa paikkaa?
Päiväkodin 3-5 -vuotiaiden ryhmässä aloitellaan aamupalaa. Suurin osa lapsista istuu omilla paikoillaan pöydän ääressä. Perhoset, ampparit ja sudenkorennot - ryhmän 25 lasta on jaettu kolmeen pienryhmään. 4-vuotias Matti seisoon ovensuussa hievahtamatta vaikka aamuvuorolainen ja toisesta ryhmästä avuksi saatu avustaja yrittävät houkutella Mattia puurolle. Lopulta Matti saa kysyttyä, missä hänen paikkansa tänään on? Ryhmässä on pöytäpaikkoja vain 21 lapselle, joten Matti istuu siellä minne mahtuu. Aamupalalla on vielä väljää, joten aikuiset katsovat listasta, kenen paikalle Matin voi laittaa istumaan. Kun Matti istuu jollekin tuolille, päiväkotikaverit muistavat kyllä mainita, että se paikka on Erikan. Sama juttu päiväunilla - kenen sänkyy Matti pääsee nukkumaan? Toivottavasti jonkun sänkyyn, sillä lattialla patjalla tulee aina niin kylmä.
Oma paikka on lapselle tärkeä. Se on turvasatama ja kiintopiste. Sinne mä osaan mennä, kun pyydetään omalle paikalle. Siinä mä voin rauhassa piirtää tai tehdä palapelejä. Lapsille oma paikka merkitsee paljon enemmän kuin aikuiset osaavat ajatella. Oman paikan luovuttaminen on kuin antaisi jotain ikiomaa toiselle vastentahtoisesti. Maija ei voi istua eteisessä Miian lokeropaikalle, koska se on Miian paikka. Lokerossa on Miian vaatteet, äidin ostama reppu ja unikaveri. Miten niin joku muu voi istua sille mun paikalle ja mä joudun sitten vaan jonkun toisen paikalle.
Aikuisten maailmassa kysymys on usein vain siitä, että kaikki sopisivat johonkin istumaan, ettei kenekään vaatteet menisi hukkaan ilman omaa lokero/naulakkopaikkaa ja että kaikki lapset saisi rauhoittumaan lepohetken ajaksi. Päiväkodissa oman paikan ympärillä kaikki muu on lapsille yhteistä, jaetaan toisten kanssa ilman minkäänlaista yksityisyyttä. Tää on mun paikka! Matilla on kurjaa eikä päiväkotiin sopeutuminen ainakaan tällä helpotu. Aikuiset tietävät kyllä Matin tuntemukset, mutta huoneessa ei yksinkertaisesti ole tilaa enää yhdellekään pöydälle.
Jo tämän hetkiselläkin systeemillä tila ja ne kuuluisat omat paikat loppuvat kesken. 1/7 mitoituksella fyysiset tilat pullistelevat lapsista ja aikuisista. Omien paikkojen lisäksi puutetta on niin jako kuin leikkitiloistakin. Voitte kuvitella onko tilaa olla rauhassa tai itsekseen - eipä juurikaan kun pöydänalusetkin on jo aikaa sitten otettu leikkikäyttöön. Kaikenosaavat ja paremmat ammattilaiset kehottavat käyttämään pienryhmätoimintaa: se helpottaa sitä ja tätä. Se rauhoittaa. Kyllä, olen samaa mieltä, mutta 10 3-vuotiasta lasta ei ole enää pienryhmä! Joku viisas sieltä kohta nakkaa, että eihän se tekisi uudessa mallissa kuin 24 lasta 3 aikuisen ryhmään, mutta aina ja joka kerta lakiin jätetään se porsaanreikä, jossa "tilapäisesti" voi olla paikalla enemmänkin lapsia. Tilapäisestä tulee valitettavan äkkiä maantapa.
Taitaa tarhaeläimillekin olla määrättynä enemmän elin-neliöitä kuin ihmisen lapselle, joka muuten melkein poikkeuksetta on päiväkodissa pidempään kuin töissäkäyvät vanhemmat. Matti voi muuten olla juuri sinun lapsesi!
Hitaat viikonloppuaamut on vaan niitä parhaita. Siis ne oikeasti hitaat, kun allekirjoittaneellakaan ei ole kiire tai edes menoa minnekään koko päivänä. Silloin keitän tahallaan liikaa kaurapuuroa. Silmämääräisesti keiteltynä puuroa tulee lähes joka kerta melkein 4 dl liikaa ja minulla on sitä varten juuri täydellinen sämpyläresepti. Ohjeen olen napannut joskus jostain reseptivihkooni, joten alkuperäistä lähdettä en osaa teille nyt kertoa.
Puurosämpylät
4 dl puuroa
3 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 rkl hunajaa tai siirappia
2 tl suolaa
8-10 dl jauhoja (vehnä, speltti jne.)
1 rkl ruokaöljyä
Itse mittaan lämpimän puuron sekaan kylmän veden, jolloin seoksesta tulee yleensä suoraa pikkuisen reilua kädenlämpöistä ilman suurempia kikkailuja. Alkuperäisessä ohjeessa kehotetaan sekoittamaan hiiva puurovesi-seokseen. Sen jälkeen sen pitäisi antaa kuplia viitisen minuuttia. Tämän vaiheen jätän nykyisin jo surutta pois, sillä käytän kuivahiivaa ja lisään sen jauhojen joukkoon. Hyvin kohoavat tälläkin taktiikalla. Syy kuivahiivan käyttöön löytyy pelkästään kiireettömän aamun tavoittelusta - aina ei tiedä etukäteen koska tekee mieli keittää liikaa puuroa.
Puuro-vesiseokseen lisätään siis hunaja ja suola. Sen jälkeen muutamaan jauhodesiin sekoitetaan pussi kuivahiivaa ja kaadetaan se joukkoon. Loppujauhot vaivataan sekaan muutamassa osassa. Loppupuolella mukaan lisätään öljy. Taikinaa ei tarvitse alustaa: riittää että taikina on tasaista. Taikinan kuuluu jäädä tahmaiseksi. Sitä voi myös maustaa vaikkapa porkkana- tai juustoraasteella. Tähän hätään ei nyt löytynyt muuta koristeeksi kuin kaurahiutaleita, mutta ne olivat ihan mukavan makuisia ja näköisiä.
Kohota taikinaa liinan alla vähintään puoli tuntia. Oma kohotusaika vaihtelee muiden touhujen ja oleskelun mukaan puolesta tunnista ylöspäin. Nosta taikinaa ruokalusikalla keoiksi pellille ja jätä paisumisvara. Paista uunissa 225 asteessa noin 10 minuuttia. Huomaa että sämpylät eivät saa kovin paljon päältä väriä. Tarkista kypsyys pohjasta. Jos käytät päällä juustoraastetta, näet siitä kypsyyden helpommin.
Päivähoitopäivät vetelevät neitokaisen osalta viimeisiään ennen kesäloman alkua. Ihanaa, että meillä on isovanhemmat, jotka voivat ja haluavat auttaa lapsen hoidossa niin paljon, ettei päiväkodin ovia tarvitse avata kolmeen kuukauteen vaikka vanhemmilla on perusduunarien vuosilomat! Tai siis lapsen ei tarvitse mennä päiväkotiin vaikka äidin pitääkin. Lapsi on viihtynyt hoidossa, toiminta on monipuolista ja yhteistyö toimii kaikinpuolin - haluan siis muistaa neidin kanssa tätejä jollain lahjalla. Mielestäni kiittämätön on se, joka ei saamastaan lahjasta ilahdu varsinkin kun lahjan antaja eli lapsi on tuomisestaan usein hyvinkin täpinöissään. Keskustelufoorumeilla asiasta jaksetaan kinata, mutta toivottavasti nurina ei kuulu lapsille saakka.
Olen lahjojen hankinnassa harkitseva eikä ole yhdentekevää, mitä annan. Kyse ei ole niinkään hinnasta vaan ajatuksesta. Facebookissa kiinnitin huomiota erään äidin ja lapsen tekemään lahjaan: jalkakylpysuolaan. Siinä sitä ajatusta mielestäni oli! Pikkuisen nettitutkimusta tekemällä törmäsin tähän Pingurun postaamaan ohjeeseen ja muokkasin sitä vähän omien tarpeiden mukaiseksi. Koivunlehdet tuntuivat äkkiseltään kivalta mausteelta suolalle, mutta koivu on niin allergisoiva, että päätin luopua ajatuksesta. Ruohonjuuri on avannut ovensa myös Ouluun, joten päätin tehdä retken kivijalkaliikkeeseen ja valita pari kivaa tuoksua. Ruohonjuuresta tarttui matkaan sitruunaöljy ja body shopista herkullinen kirsikankukka- aromaattinen öljy. Ohjeesta riittää sekä suolaa että rasvaa reiluun neljään pieneen pilttipurkkiin.
Sitruuna-rosmariini -jalkakylpysuola
5 dl merisuolaa
20 tippaa haluamaasi aromia, itse käytin sitruuna-öljyä
ripaus rosmariinia, myös muut kuivatut yrtit käyvät
mukaan voi lisätä kuivattuja koivunlehtiä tai ruusun terälehtiä
Ota kannellinen rasia ja kippaa sinne merisuola. Pieniin pilttipurkkeihin meni noin desi/purkki. Tiputtele tuoksuaromia mukaan varovasti ja haistele välillä. Itse tiputtelin parikymmentä tippaa tuohon määrään. Lisää lopuksi mukaan rosmariinia tms. Sen määrä riippuu siitä kuinka paljon pidät yrtin tuoksusta. Itse laitoin rosmariinia vain sen verran, että sen tuoksu tukee sitruunaa.
Laita kansi rasiaan kiinni ja ravistele. Aromit, yrtit ja suola sekoittuvat tosi helposti. Voit purkittaa suolan samantien. Todella nopea, helppo ja hauska homma. Meidän neitokainen tykkäsi etenkin ravistelu-osuudesta.
Kirsikankukka- jalkavoide
250g käsittelemätöntä karitevoita
1 dl kasviöljyä, itse käytin rypsiöljyä sillä en halunnut oliiviöljyn tuoksua rasvaan. Ehkä kookosöljy olisi voinut käydä tarkoitukseen kaikkein parhaiten
1 rkl perunajauhoja
n. 10 ml tuoksua/aromia, kirsikankukkaöljyä käytettiin tällä kertaa.
Ota huoneenlämpöinen karitevoi pussistaan ja laita se kulhoon. Lisää joukkoon kasviöljy ja vatkaa sähkövatkaimella kermamaiseksi vaahdoksi. Lisää mukaan perunajauho ja aromi. Lisäilin tuoksua todella varovasti, mutta tuota kirsikankukkaa sai olla melko paljon, että sen tuoksu tuli esiin. Purkita ja nosta purkit sen jälkeen jääkaappiin hetkeksi jähmettymään. Siisti sitten suuaukko ja purkki. Purkin voi koristella tai jättää ihan sellaisekseen.
Lumiukkosopassa oli kiva runomuotoinen käyttöohje, joten yritin muotoilla itse tätä lahjaa varten pikkuisen samantyylisen. Ohjeen ja purkkien sisällön kirjoitin kortteihin, jotka liitin paketteihin:
Nyt loppui juoksu ja kiire tähän,
istu alas ja malta vähän.
Vatiin kaada lämpöinen vesi
mukaan heitä suolaa vajaa neljännesdesi.
Jalat mukaan soppaan laita
vartti mielikuvitusmatkaa taita.
Varpaat kuivaa pehmoinen kangas
loppusilaus on voide raikas.
Kiitos mukavista leikeistä ja hyvästä hoidosta!
Kesä tulee, se näkyy ruokalautasellakin. Paistettu liha, kala tai kana ei tarvitse enää lisukkeekseen riisiä, makaronia tai perunaa. Se suorastaan kaipaa erilaisia värikkäitä salaatteja rinnalleen. Krutongeista saat salaattiisi rapsakkuutta ja makua. Voit itse päättä kuinka paljon ja minkälaista rasvaa käytät niiden paistamiseen. Ruisnäkkileipä osoittautui keittiökokeilussa aivan loistavaksi krutonkiraaka-aineeksi. Leipä itsessään sisältää enemmän makua kuin vaalea höttöleipä.
Ruisnäkkileipä-krutongit
Muutama palanen ruis-näkkileipää
loraus ruokaöljyä
ripaus suolaa
timjamia
Kuumenna öljy pannussa ja nakkaa paloiteltu näkkileipä joukkoon. Lisää haluamasi mausteet: tässä tapauksessa kuivattu timjami ja suola. Kääntele paloja, jotta mausteet ja öljy sekoittuvat niihin tasaisesti. Nosta pannu levyltä ja anna krutonkien jäähtyä ennen salaattiin sekoittamista.
Tässä salaatissa on käytetty jäävuorisalaattia, luumutomaattia, kurkkua, paprikaa, paistettua sipulia, keitettyä kananmunaa ja päärynää. Lopuksi joukkoon on rouhittu mustapippuria ja ripaus suolaa
Hyvässä puistossa viihtyvät monenikäiset kulkijat. Aikuisen silmää hivelevät hyvin hoidetut viheralueet ja kauniit istutukset puistonpenkein ryhditettyinä. Lapsen viihtymiseen vaikuttavat erilaiset kiipeilytelineet, keinut ja liukumäet sekä luonnon oma huvipuisto: kiipeilypuut, kivet, mäet ja onkalot. Lasten viihtyminen on melko suoraa verrannollinen aikuisen viihtymiseen - ainakin meillä. Kesälomareissuilla yritämme löytää kivoja leikkipuistoja uusista kaupungeista ja taajamista. Se onkin vierailla kulmilla yllättävän vaikea juttu. Pari kesää sitten harhailimme 3 tuntia Seinäjoella leirintäalueen ympäristössä löytämättä yhtään. Neitokaisen kanssa olemme siis päättäneet etsiä kivoja puistoja ja nostattaa niitä esille.
Ainolan puisto on Oulun legendaarisin ja omaleimaisin puisto, joka pitää sisällään muutakin kuin leikkiä. Siellä tosiaan viihtyvät niin leikkijät, liikkujat kuin sunnuntaikävelijätkin. Puisto kuuluu Hupisaarten kokonaisuuteen ja sen leikkipaikat on uusittu vuonna 2013. Ainolan puistoon on helppo saapua. Virallinen osoite on kai Hupisaarten kaupunginpuisto. Omalla autolla ajellessa parhaiten ilmaista pysäköintitilaa löytyy Tietomaan pihapiiristä (Nahkatehtaankatu 6) tai Oulun taidemuseolta (Kasarmitie 9). Kevyenliikenteenväyly lähtee taidemuseon vierestä valkokaiteista siltaa pitkin. Sillan jälkeen matkaa jatketaan vasemmalle. Puisto näkyy ja kuuluu kyllä pian sen jälkeen.
Ainolan puistossa palvelee kahvila Kiikku, jonka antimista nautimme joka kerta puistossa käydessämme. Hupisaarten puistoalueilla olisi myös loistava mahdollisuus nauttia eväitä oman huovan päällä piknik-tyyliin. Kahvila Kiikun pienet ruusukupit ja asetit ovat kerrassaan sykähdyttävän romanttiset. Kuppi on pieni, mutta santsi kuuluu samaan hintaan eivätkä hinnatkaan ole ryöstöluokkaa.
Itse leikkipuisto on jaettu väljästi pienille ja isoille. Pienten puolella on hiekkalaatikko ja kaivuri, pieniä keinuja ja liukumäki/leikkikeskus.
Isoimpia lapsia varten on suuri kiipeilyteline-leikkikeskus, jonka hauskin osa on ehdottomasti pumppuhissi ylhäältä alas. Tuollaisen 3-vuotiaan uskaltaa päästää jo seikkailemaan itsekseen kunhan muistaa alhaalta käskyttää pysymään poissa vielä korkeimmista kiipeilyverkoista. Ainolan puistossa soi kaunis musiikki lasten soittamana. Puisesta ksylofonista ja tynnyrirummuista lähtee vain kaunista musiikkia.
Meillä oli retkellä mukana leipää sorsille, mutta suurin lintujoukko ympäröivissä uomissa olivat lokit, joten jätimme linnut sitten ruokkimatta. Lokit ovat tämän puiston ainoa, mutta iso miinus. Varsinkin jos ne alkavat yhtä röyhkeiksi kuin toreilla: välipalat katoavat lasten käsistä siivekkäiden suohin. Pienenä tyttönä kummitätini vei meidät usein vanhaan Ainolaan leikkimään ja lintuja ruokkimaan.
Hienoista leikkitelineistä huolimatta parasta Ainolassa on ehdottomasti luonto, joka ei vielä näin keväästä ollut edes parhaimmillaan. Kesällä istutukset ovat lumoavan kauniita, nurmialueilla voi retkeillä ja pelata vaikka petankia, herkkuja löytyy kahvilasta ja jäätelökiskalta tai saarille voi tulla vaikka pyöräilemään tai lenkkeilemään. Ainolasta voi löytää majamaisesti kasvavia pieniä puita ja pari isompaa aivan kiipeilyä varten. Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha sijaitsi Ainolassa aina vuoteen 1963 saakka, jonka jälkeen se muutti Peltolan kautta Linnanmaalle vuonna 1983. Puutarhan perintö on jätetty hienosti näkyviin, kun puistoa on uusittu vuosien saatossa.
Pienillä hauskoilla ja kauniilla asioilla on iso merkitys viihtymisen kannalta. Tässäpä pieni muistutus kuntien teknisille toimijoille: huoltakaa, maalatkaa ja korjatkaa leikkipuistojanne. Mikään ei ole masentavampaa kuin rempallaan oleva leikkipuisto tai puisto! Usean leikkipuiston kohdalla olemme jo joutuneet neitokaisen kanssa toteamaan ettei kyseinen paikka ole postauksen arvoinen.
Kaikista epäilyistäni huolimatta blogillani on ilmeisesti jokunen lukijakin;) Halutessanne voitte laittaa vinkkiä käymisenarvoisista leikkipuistoista/puistoista Oulun seudulla tai muuallakin Suomessa. Kesälomareissu on nimittäin suunnittelun alla!
Olemme ostaneet kotimme tasan kuusi vuotta sitten. Tunne oli kieltämättä aika eufoorisen kauhistunut, kun nimet oli lopulta saatu kauppakirjoihin. Oman kodin etsintä oli aloitettu melkein vuotta aiemmin ja lainaehdotkin katsottu pankin kanssa kuntoon - ehdot jotka olivat sangen löysät tähän nykyiseen aikaan verrattuna. Talon rakentaminen oli vaihtoehto numero yksi, mutta tutkimusten ja jahkaamisen jälkeen tuntui ettei meidän rahat siihen tule riittämään. Mitä enemmän lainaa, sen enemmän ahdistusta. Näin oli minulle opetettu edellisen laman aikaan 90-luvulla.
Monta monituista sammakkoa tuli tutkittua ennen kunnollisen talon löytämistä. Oli romahtamispisteessä olevia piharakennuksia, huonosti tehtyjä laajennuksia, hometta sekä hiiren kakkaa. Toki hyviäkin tuli vastaan, mutta hävisimme pari tarjouskilpaa tai olimme liian myöhään liikkeellä edes tarjotaksemme. Meillä kummallakaan ei ollut käsitystä talon kunnon tarkastamisesta, mutta onneksi eräs ystävämme ja isäni kävivät vuorotellen kertomassa kuinka kallis ja mittava remontti voisi olla edessä. Rakastuin erääseen mummon mökkiin Kempeleessä. Välittäjä oli taitava maalailemaan kuvia ja kääntämään huomion epäolennaisuuksiin. Onneksi järjenääniä löytyi ja jossain vaiheessa huomasin mökin ja purkukoneiston kohdanneen - ehkä ne koristeelliset paneelit eivät olleetkaan se tärkein asia!
Tässä talossa olimme käyneet kylässä ja olinkin todennut ettei meillä varmaan koskaan olisi varaa näin viehättävään rintamamiestaloon, jonka osoitekin oli aivan hurmaava. Ihmetys olikin suuri, kun ennen kevään pyhiä huomasin samalla osoitteella etuovessa talon, joka ei kylläkään julkisivukuvan perustella vastannut todellisuutta. Kuvien selailun lomassa huomasin välittäjän laittaneen sivuille ulkokuvan vain ulkorakennuksesta. Äkkiä puhelua soittamaan ja näyttöä varaamaan. Kiitos pyhien, oikea julkisivukuva ilmestyi nettiin vasta kun olimme jo itse päättäneet tehdä tarjouksen parin yksityisnäytön perusteella. Paljon tässäkin riittäisi työtä eikä isäni ollut aivan varauksettoman ihastunut. Kuntotarkistus tehtiin ja vaikka se ei juurikaan tyhjentäviä vastauksia antanut, päätimme ottaa riskin ja ostaa talon, kun hinnasta päästiin myyjän kanssa sopimukseen.
Tässä sitä on nyt sitten kuutisen vuotta asuttu ja sitä remonttia on kyllä riittänyt. Onneksi kaiken on saanut tehdä rauhassa ja miettien. Monet ratkaisut on vuosien saatossa vaihtuneet ennen kuin toteutukseen on päästy.
Muhaa, muhaa ja enenmmän muhaa. Onneksi näiden roudaaminen on ainakin yläkerran osalta jo ohi!
Tämän kesän ja syksyn tavoite hommia ovat:
- vanhan vesivaraajan purkaminen ja ko. huoneen lattian valaminen tasaiseksi
- parvekkeen laajentaminen ja uusien kaiteiden hankkiminen
- pihahommia: joko teranssi taloon kiinni tai pihalle ruokailu/kesäkeittiöalue
Teatterissa tulee käytyä aivan liian harvoin - niin kuin elokuvissa, stand upissa ja keikoillakin. Kahdessa viimeisimmässä olen onnistunut pikkuisen terästäytymään viime vuosina, mutta kaupunginteatterien kynnykset ovat jostain syystä olleet melkoisen korkeat. Lapsena muistan nähneeni ainakin Bilbo Reppulin soittorasian, Kalle Aaltosen morsiamen ja Can Canin. Meri-Oulun kesäteatterissa kävimme miekkosen kanssa katsomassa kaikki Maalaiskomedia-esitykset. Ne olivat kesän kohokohta!
Kävimme taannoin työpaikan virkistysiltamissa katsomassa Oulun Kaupunginteatterin The Addams Family-musiikkikomedian. Jos sinä et ole vielä käynyt niin äkkiä lippuja ostamaan. Kevään viimeiset näytökset esitetään nimittäin ensi viikon perjantaina ja lauantaina (22. ja 23.5) - ja lippujakin näkyi vielä jonkin verran olevan. Ohjelmistoon Näiden esitysten jälkeen Addamsit palaavat seuraavan kerran suurelle näyttämölle vasta syyskuussa.
Pieneen dramaattisuuteen taipuvaiselle aviovaimolle tämä tanssilla ja laululla kyllästetty komedia kolahti aivan täysin maaliinsa. Voin kuvitella muutaman vuoden päästä tyttäreni isän samanlaisten ongelmien eteen: vaimon ja nuoren neidin toiveiden kanssa tasapainottelemaan. Suuren näyttämön lavastus oli selkeästi toteutettu ammattitaidolla tekniikkaa hyväksi käyttäen. Jo ennen näytelmän alkamista karmaisevat lepakot lentelivät yleisön yllä. Roolisuorituksessaan Merja Larivaara oli aivan huikaiseva ja Lotta Vaattovaaran tunnemyrskyt ansaitsevat myös erityisen kiitoksen.
Eturivin paikat eivät tässä tapauksessa olleet varmaankaan ne parhaimmat, sillä orkesteri peitti paikoin alleen laulua - ainakin suoraa siinä rumpujen edessä. Toisaalta oli kiehtovaa päästä seuraamaan esitystä pariinkin otteeseen aivan kosketusetäisyydeltä. Mene ihmeessä hakemaan hyvä mieli ja naurut Oulun kaupunginteatterilta, jos kalenterissasi on vapaata toukokuun toiseksiviimeisellä viikolla! Kaipaamaan jäin ainoastaan sitä rullalautailevaa kättä...
Pappilan hätävara on ehdoton kesän suosikkijälkkäri. Suurin syy sen lyömättömyyteen on varmaan helppous sekä tuoremarjakauden ihanat mansikat, vadelmat ja mustikat. Näin keväällä paremmin oikeuksiinsa pääsevät hedelmät, joita voit upottaa tähän maidottomaan ja gluteenittomaan jälkiruokaan aivan oman makusi mukaan. Omassani käytin mangoa sekä viinirypäleitä.
Hedelmäpilvi
6-8 annosta
1 paketti gluteenittomia keksejä
1 purkki Alpron Vispi soijapohjaista valmistetta
hedelmiä oman valinnan mukaan
Laita keksit muovipussiin ja hakkaa kaulimella pienehköiksi muruiksi. Asettele tarjoiluastian pohjalle paksu kerros muruja. Tässä kohtaa voisi käyttää myös gluteenitonta ja maidotonta pullaa tms. Murujen päälle pursotetaan kerros kasvipohjaista kermavaahtoa ja kermavaahtopilveen upotetaan hedelmäpaloja. Päälle voi ripotella keksin muruja tai laittaa vaikka puolikkaan keksin. Tämä alpron kermajäljitelmä maistuu ihan hyvältä ollakseen täysin maidotonta. Rakenteeltaan se on tavallista kermavaahtoa höttöisempää, kevyempää ja suorastaan pilvimäistä.
Jos maidottomuus ei ole jälkiruokasi edellytys, voit laittaa tavallista kermavaahtoa ja lisätä joukkoon vielä mukavan raidan kinuskikastiketta.
Neitokaisen muskarissa juhlittiin tänään kevättä ja kauden päättäjäisiä. Etukäteisohjeistuksessa pyydettiin pukemaan päälle jotain valkoista ja halutessaan käyttämään jotain linturekvisiittaa.
Mekkokaupoille jouduimme viikonloppuna, sillä viime kesäisiä mekkoja ei viitsi enää pitää. Ovat jääneet melkoisen alamittaisiksi. Sopivan vaatekappaleen löytäminen kohta neljävuotiaalle oli yllättävän vaikeaa. Varsinkin kun haettiin valkoista mekkoa. Vaihtoehdot olivat leikkaukseltaan joko liian arkisia/aikuismaisia tai överiröyhelöisiä. Rahaakaan ei viitsi satoja euroja laittaa tällaiseen tarkoitukseen. Paras valikoima oli yllättäen Halpa-Hallissa. Hinta ja makumieltymykset kohtasivat...laadusta voinen sanoa lisää useamman käyttökerran ja pesujen jälkeen.
Lintumaisuutta saatiin tekemällä itse hiuspanta. Maailman helpoin homma - oikeasti! Tarvittiin nättiä nauhaa, isoja höyheniä ja pikkuisen koristeita sekä kuumaliimapistooli. Päähinä sidotaan siis rusetille takaraivoon inkkaripäähineen tapaan. Sanoisin että yksinkertainen ja tavattoman kaunis. Itse valmistamiseen kului varmaan se 5 minuuttia.
Loppuun vielä pientä tilannekuvaa hulavannematosta. Pikkuisen yli viikon olen nyt rinkiä kiertänyt ja hyvältä näyttää. Kun pystyiskin keskittymään pelkkään puuhaamiseen - matto olisi varmasti jo valmis - mutta työ haittaa harrastustoimintaa pahasti. Toisena projektina menossa on vaatekaapin kunnostus kohdassa: hiotaan ja hiotaan huonekalukittiä tasaiseksi. Ehkä sekin prosessi tulee valmiiksi vielä ennen juhannusta.
Ihastuin pulled porkiin alias nyhtöpossuun pari vuotta sitten, kun sen paistaminen ei ollut vielä niin suuressa suosiossa kuin nyt. Seurasin satunnaisesti telkkarista Sikke Sumarin kokkausohjelmaa ja possun valmistaminen vaikutti mukavan helpolta hommalta. Keräsin rohkeutta vuoden päivät ennen kuin uskalsin tehdä rennosta bileruuasta jotain niinkin hienostunutta tarjottavaa kuin voileipäkakkua. Ajankohdaksi valikoitui neitokaisen synttärit viime kesänä.Muumisynttäriteeman mukaisesti kakku oli nimetty Hemulin kukkakedoksi.
Suunnittelimme vappupiknikin menua tälle vuodelle. Jokunen vuosi - siis 9 vuotta - sitten mieheni toi meille yllärinä voileipäkakkua Torinrannan laiturille, joten vanhojen aikojen kunniaksi päätin tehdä jälleen kyseistä herkkua. Ruokarajoitteinen ystäväni oli tulossa mukaan, joten hänetkin täytyi huomioida ruokalistaa suunniteltaessa. Tavallisesta kaavasta poiketen päätin tarjota kaikille gluteenitonta ja maidotonta voileipäkakkua.
Pieni Pulled Pork-voileipäkakku - gluteeniton ja maidoton
1 paketti gluteenitonta paahtoleipää
kivennäisvettä kostuttamiseen
n. 500g valmista pulled porkia
coleslaw-salaattia
punasipuli
öljyä paistamiseen
suolaa
sokeria
mustapippuria
majoneesia
haluamasi koristeet
Valmista pulled pork valmiiksi jo vaikka edellisenä päivänä. Kaikkein parasta tulee, kun kypsytät itse lihan itse uunissa, mutta jos aikaa ei ole tuhlattavaksi, voit käyttää kaupan lämmitettäviä versioita. Einesten käyttäminen vaikuttaa makuun, joten mieti kannattaako kiirehtiä tässä kohtaa niin kuin allekirjoittanut teki vappuvalmisteluissa.
Leikkaa sipuli kahtia ja kuumenna öljy kuumaksi paistinpannulla. Nakkaa sipulit joukkoon ja anna paistua hetki. Lisää pieni ripaus sokeria sipulien joukkoon niin saat niistä mehukkaita. Kääntele sokeri hyvin sipuleihin ja jatka maustamista suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Älä polta tai kärryytä sipulia liian kauan. Sipulin täytyy olla kypsää eli pehmeää, mutta ei mössöä. Laita odottamaan kakun kokoamista.
Tee maailman parasta majoneesia ja mausta se esim. kurkulla tai paprikalla. Valkosipulikin käy, mutta tee miedonpaa yhden kynnen versiota. Kakun koristelussa voi käyttää myös majoneesia, jolloin kannattaa tehdä uusi annos.
Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois. Asettele 4 leipää neliön muotoon ja kostuta paloja hieman kivennäisvedellä. Voitele leivät reilulla majoneesi kerroksella. Levitä päälle coleslawta, pulled porkia ja paistettua sipulia. Leikkaa sitten taas toiset 4 leipää ja tee toinen samanlainen kerros. Koristelussa vain mielikuvitus on rajana, mutta täytyy kyllä sanoa etten ole erityisen hyvä tai kekseliäs tässä hommassa. Tällä kertaa tein paprikamajoneesia, johon lisäsin pieniä paprikan palasia rakennetta ja makua tuomaan. Se koko komeuden päälle ja loppusilaukseksi pikkuisen porkkanaa ja muuta värikästä.
Jos teet voileipäkakkua maidollisena versiona, koristelussa voi käyttää vaikka sulatejuustokukkia. Tämä kuva on viime kesän kokeiluversiosta. Muista aina tarkistaa tuoteselosteesta gluteenittomuus ja maidottomuus, sillä esim. vehnää tungetaan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin eineksiä valmistettaessa.
