Ainolan puisto on Oulun legendaarisin ja omaleimaisin puisto, joka pitää sisällään muutakin kuin leikkiä. Siellä tosiaan viihtyvät niin leikkijät, liikkujat kuin sunnuntaikävelijätkin. Puisto kuuluu Hupisaarten kokonaisuuteen ja sen leikkipaikat on uusittu vuonna 2013. Ainolan puistoon on helppo saapua. Virallinen osoite on kai Hupisaarten kaupunginpuisto. Omalla autolla ajellessa parhaiten ilmaista pysäköintitilaa löytyy Tietomaan pihapiiristä (Nahkatehtaankatu 6) tai Oulun taidemuseolta (Kasarmitie 9). Kevyenliikenteenväyly lähtee taidemuseon vierestä valkokaiteista siltaa pitkin. Sillan jälkeen matkaa jatketaan vasemmalle. Puisto näkyy ja kuuluu kyllä pian sen jälkeen.
Ainolan puistossa palvelee kahvila Kiikku, jonka antimista nautimme joka kerta puistossa käydessämme. Hupisaarten puistoalueilla olisi myös loistava mahdollisuus nauttia eväitä oman huovan päällä piknik-tyyliin. Kahvila Kiikun pienet ruusukupit ja asetit ovat kerrassaan sykähdyttävän romanttiset. Kuppi on pieni, mutta santsi kuuluu samaan hintaan eivätkä hinnatkaan ole ryöstöluokkaa.
Itse leikkipuisto on jaettu väljästi pienille ja isoille. Pienten puolella on hiekkalaatikko ja kaivuri, pieniä keinuja ja liukumäki/leikkikeskus.
Isoimpia lapsia varten on suuri kiipeilyteline-leikkikeskus, jonka hauskin osa on ehdottomasti pumppuhissi ylhäältä alas. Tuollaisen 3-vuotiaan uskaltaa päästää jo seikkailemaan itsekseen kunhan muistaa alhaalta käskyttää pysymään poissa vielä korkeimmista kiipeilyverkoista. Ainolan puistossa soi kaunis musiikki lasten soittamana. Puisesta ksylofonista ja tynnyrirummuista lähtee vain kaunista musiikkia.
Meillä oli retkellä mukana leipää sorsille, mutta suurin lintujoukko ympäröivissä uomissa olivat lokit, joten jätimme linnut sitten ruokkimatta. Lokit ovat tämän puiston ainoa, mutta iso miinus. Varsinkin jos ne alkavat yhtä röyhkeiksi kuin toreilla: välipalat katoavat lasten käsistä siivekkäiden suohin. Pienenä tyttönä kummitätini vei meidät usein vanhaan Ainolaan leikkimään ja lintuja ruokkimaan.
Hienoista leikkitelineistä huolimatta parasta Ainolassa on ehdottomasti luonto, joka ei vielä näin keväästä ollut edes parhaimmillaan. Kesällä istutukset ovat lumoavan kauniita, nurmialueilla voi retkeillä ja pelata vaikka petankia, herkkuja löytyy kahvilasta ja jäätelökiskalta tai saarille voi tulla vaikka pyöräilemään tai lenkkeilemään. Ainolasta voi löytää majamaisesti kasvavia pieniä puita ja pari isompaa aivan kiipeilyä varten. Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha sijaitsi Ainolassa aina vuoteen 1963 saakka, jonka jälkeen se muutti Peltolan kautta Linnanmaalle vuonna 1983. Puutarhan perintö on jätetty hienosti näkyviin, kun puistoa on uusittu vuosien saatossa.
Pienillä hauskoilla ja kauniilla asioilla on iso merkitys viihtymisen kannalta. Tässäpä pieni muistutus kuntien teknisille toimijoille: huoltakaa, maalatkaa ja korjatkaa leikkipuistojanne. Mikään ei ole masentavampaa kuin rempallaan oleva leikkipuisto tai puisto! Usean leikkipuiston kohdalla olemme jo joutuneet neitokaisen kanssa toteamaan ettei kyseinen paikka ole postauksen arvoinen.
Kaikista epäilyistäni huolimatta blogillani on ilmeisesti jokunen lukijakin;) Halutessanne voitte laittaa vinkkiä käymisenarvoisista leikkipuistoista/puistoista Oulun seudulla tai muuallakin Suomessa. Kesälomareissu on nimittäin suunnittelun alla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ennen julkaisua viesti tarkistetaan mahdollisten roskapostien varalta =)