keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Leikkipuisto ja liikennepuisto Kuusamossa


Pieni suuri kiipeilijäni kaipaa leikkipuistojen menoa ja meininkiä myös lomalla. Leikkipuistoihin on yllättävän vaikea löytää vieraalla paikkakunnalla, jos ei tunne ketään kohderyhmään kuuluvaa kyseisiltä huudeilta. Kuusamo sinänsä on sen verran tuttu paikka, että liikuntahallin takana (os. Kitkantie 42) olevan puiston kanssa on tehty sinunkaupat jo vuosia sitten. Täytyy kuitenkin sanoa, että koko Kuusamon keskustan ranta-alue on kokenut melkoisen kasvojen kohotuksen sitten omien leikki- ja teinivuosien. Uimarannan ja liikuntahallin välinen alue on muutettu puistoksi ja kunta on nähnyt vaivaa rakentaessaan eripituisia ulkoilureittejä keskustaan.Ne eivät myöskään ole marjasalaisuuksia vaan reiteille opastetaan aivan kunnollisen kokoisin kyltein ja viitoin.
  Leikkipuiston välineet eivät ole uusimmasta päästä, mutta ne tarjoavat mahdollisuuden monipuoliseen motoriseen toimintaan ja ovat mielikuvitusta herätteleviä. Vanha kunnon autonrengaskeinukin löytyy kyseisestä leikkipuistosta.Neitokaisen suosikkeja olivat laivan mastoa muistuttava kiipeilyteline ja liukumäen hiekkahissi.Merimies-Liisi vilkutteli onnellisena laivan mastosta ja tähysteli Kapteeni-Koukkua - Ohoi!

 

Luonnonkiviä on jätetty jonkin verran reunustamaan puistoa, mutta niitä olisi voinut olla enemmänkin. Kivet ovat mitä parhaimpia kiipeilypaikkoja erilaisten kaltevuuksiensa vuoksi. Pienten lasten ja teinien mielestä puiston keskelle jätetty kuusimaja on takuulla houkutteleva majaleikkeihin. Metsämörreilyyn se olisi mahtava kiinnekohta. Leikkipuiston vieressä on ilmeisesti joskus ollut rata vaativaan tasapainoiluun ja trapetsilla taiteiluun. Se on kuitenkin päästetty muuta puistoa kurjempaan kuntoon enkä usko sen täyttävän enää tarkoitustaan. 




Leikkipuistosta pääsee rannan kävelyreittiä pitkin pieneen kivaan liikennepuistoon. Keskustasta katsottuna se sijaitsee poliisilaitoksen takana alhaalla Rantatiellä. Polkuautojen suositusikäraja on 5 vuotta, mutta meidän 4vee pääsi kyllä kokeilemaan ajamista. Hintaa huville tuli 1e/ 1/2 tuntia eli ei mielestäni paha hinta ollenkaan, kun ottaa huomioon, että paikalla on koko ajan henkilökuntaa vuokrausaikana. Autoja saa ajelua varten sulan maan aikana maanantaista perjantaihin klo 10-16. Säiden herrasta siis riippuu kuinka pitkä polkuautokausi Kuusamossa on. 



Liikennevaloja ja pikkuisen lisää erilaisia merkkejä olisin toivonut liikenteen harjoitteluun, mutta pienelle neidille jännitystä taisi olla aivan tarpeeksi omalla kaistalla pysymisessä. Kuusamo Hotellin takana ollut liikennepuisto oli mielestäni isompi ja parempi - tai sitten minä olen ollut vain tosi paljon pienempi. Muistan kuinka ukki vei minut ja veljeni sinne usein ajelemaan. Oli todella noloa, jos valvoja kuulutti kopista kovaäänisellä, että oma auto kulkee sääntöjen vastaisesti baanalla. Ukkiamme taisi hävettää vielä pikkuisen enemmän, kun veljeni noin 4-vuotiaana laulaa kailotti suureen ääneen polkuauton ratissa: nasta lautaan, mummot hautaan...


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Parhaan palvelun kahvila

Posiolla noin 250 kilometrin päässä Oulusta ja 50 km etäisyydellä Kuusamosta sijaitsee Tolvan kylä ja sen vanhassa kyläkoulussa Korpihillan kahvila, myymälä ja vintage-puoti. Paikka on kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Sinne johtavalla Patoniementiellä on erikseen kohtaamispaikat siltä varalta, että kaksi autoa sattuu liikkumaan eri suuntiin yhtä aikaa. Korpihilla on lähes tavoittamattomissa, mutta silti niin käymisen arvoinen paikka aivan Riisitunturin vaellusreittien kainalossa!


Paikka pursuaa maalaisromantiikkaa jo tuloportilta saakka. Pihassa on erilaisia istuskelualueita: lehtimajassa, keinussa, terassilla ja suihkulähteen luona. On hämmästyttävää miten ranskalainen romantiikka on saatu sujahtamaan lappilaiseen kangasmetsään. 





Kauneus, rauha ja harmonia jatkuvat sisällä päärakennuksessa. En voi olla ihastelematta ruusutapettaja ja maalattua lautalattiaa. Siellä se on: juhannusruusutapetti vaaleanpunaisena. Sitä katsellessa tekisi mieli rapsutella makuuhuoneen harmaa juhannusruusu pois, jotta voisin vaihtaa sen tuohon hempeään vaaleanpunaiseen versioon. Vanhan kyläkoulun huoneet ovat saaneet uuden roolin ja katsottavaa löytyy joka puolelta. Maalaisromantiikka jatkuu kautta linjan ulkoa sisälle ja työntekijöiden vaatetukseen saakka.





 Myymälästä voi katselemisen lisäksi myös ostaa mukaan kauniita asioita omaan kotiin. Koristeellinen paperipaino ei varmastikaan ole kaikkein välttämättömin hankinta, mutta kaunis se ainakin on. Ihana lahjaidea oli myös pakata kylpysuolaa minileivosten muotoon ja koristella ne oikein kauniiksi. Meidän mukaamme tarttui kolme keiju-magneettia ja ruususaippua, johon ei rempparäpylöillä tarvitse kajota.

Suuressa luokkahuoneessa oli säilytetty valtavat pönttöuunit - samanlaiset kuin omassa kyläkoulussani aikanaan. Entinen opinaho on Korpihillassa sisustettu eri kokoisin pöytäryhmin. Niiden ääressä matkalaiset voivat nauttia tuoretta kahvia ja lämpimiä vohveleita pöytiin tarjoiltuna. Ota siis vierailullesi tarpeeksi aikaa, jotta ehdit hengähtää ja nauttia tunnelmasta: katsella, kuunnella ja aistia. Nyt et todellakaan ole ketjuhuoltoasemalla hotkimassa pakastedonitsia ja ryystämässä automaattikahvia.

Tilaat ja maksat ostoksesi, jonka jälkeen sinun täytyy vain valita kaunein vapaista paikoista. Henkilökunta kattaa pöytäsi ja tuo kaikki valmiina eteesi - arjen luksusta johon harvoin törmää kaupungin kahviloissa. Näin ykkösluokkaista palvelua saat keskellä ei mitään. Puhumattakaan siitä, että tuotteet on tehty paikanpäälle. Jopa mehu on Korpihillan omaa ja sen kyllä huomasi. Mansikkamehu maistui mansikoille eikä makeutusaineelle tai keinotekoisille aromeille. Herkuiksi valitsimme vohvelit kermavaahdolla ja makusiirapilla: neitokaiselle karpalo-vaniljaa ja minulle kuusenkerkkää. Oli niiiiiin hyvää!


 Kahvilan ja piensisustustuotteiden lisäksi päärakennuksessa on myynnissä Korpihillan omia nimikkotuotteita. Eniten mainetta niistä on niittänyt varmasti alkoholiton Kuusenkerkkä-kuohuviini, jonka ääressä on kilistetty niin lakkiaisissani kuin meidän häissämmekin. Oma henkilökohtainen suosikkini on kuusenkerkkäsiirappi jota lorautetaan Korpihillan kahvilassa vohvelien päälle kermavaahdon tai jäätelön seuraksi. Tämä on maun suhteen se kuuluisa piste iin päälle. Makusiirappeja löytyy useampaakin eri makua ja niistä jokaista saa maistaa ennen ostopäätöksen tekemistä. Noita ihanuuksia voi sitten ostaa pullokaupalla kotiin ja kylään viemisiksi. Meidän seuraavat muurikkaletut hunnutetaan mustikkasiirapilla.

Piharakennuksen maalaispuodista löytyy lisää valikoimaa maalaisromanttisen sisustustavaran, vaatteiden ja astioiden suhteen. Paljon uusia ideoita virisi etenkin kylpyhuonetta ajatellen, mutta täytynee saattaa muutama remontti päätökseen ennen kuin voi taas keskittyä pikkutavaroiden hankintaa. 

Tutustuin facebookissa Koripihillan sivuihin ennen vierailuamme ja olin aidosti yllättynyt toiminnasta, jota kahvilan ohessa pyöritetään: englantilaisia iltapäivätee-hetkiä ja vintin vanhat aarteet pihakirppiksiä. Samoilla sivuilla ajauduin myös julkaisuun, jossa Ritva ja Markku pyytävät palautetta toiminnastaan ja korjausehdotuksia saamansa palautteen pohjalta. Ilmeisesti joku vieras oli saapunut paikalle kuuminpaan kesäsesonkiin ja ollut viheltäen matkalla jo seuraavaan paikkaan, sillä pöytiin tarjoilu oli koettu hitaaksi ja huonoksi ratkaisuksi. Suurimpaan ruuhka-aikaan tilaukset varmasti jonkin verran kasaantuvat, sillä vohvelit paistetaan sitä mukaa kun niitä tilataan. Niin kuin he vastauksessaan kirjoittavatkin: valmistamiseen menee aikaa eikä kermavaahtoa voi laittaa kuumalle vohvelille. Minä en ainakaan halua kelmun alle valmiiksi vettymään nostettuja vohveleita tai kermavelliä. Olen ennenkin alleviivannut hyvää asiakaspalvelua ja tämä on sitä mielestäni aidoimmillaan. Em ilmeisestikään ole asiakaspalautteeni kanssa yksin, sillä yleiskuva kommenteissa oli samansuuntainen kuin omanikin: älkää missään nimessä luopuko pöytiin tarjoilusta ja sitä mukaa omasta persoonallisesta tavastanne tehdä asiakaspalvelutyötä. Täytynee vielä sanoa, että nuori neitokaisemme sai ihanan vastaanoton ja myös hänet kohdattiin asiakkaana siinä missä maksavat aikuisetkin. Niin lapselle kuin vanhemmillekin jäi kerrassaan hyvä mieli. Vaikka paikka on sisustettu viimeisen päälle, ovat lapset ilmeisen tervetulleita herkuttelemaan. 

Niillä seuduilla kasvaneena ja nuoruuteni viettäneenä tiedän ettei yrittäminen ole aina helppoa. Asiakasvirtoja on mahdotonta ennustaa ja siihen vaikuttavat niin monet eri asiat. Ainahan voisi palkata kiireapulaisia, mutta mistä ihmeestä voi tietää, koska kiire iskee. Ei noilla etäisyyksillä hälytetä lisätyövoimaa puolen tunnin varoajalla eikä kukaan voi tällaisena aikana maksaa ylimääräiselle henkilökunnalle. Voi olla että juuri sinä päivänä ei käykään yhtään ketään. Kiireen keskellä on totuttu siihen että kaikki saadaan ja heti. Onkin aivan kasvattavaa huomata, että jossain kohtaa joutuu hidastamaan ehkä jopa hetkeksi pysähtymään. Korpihilla on kaukana korvessa, mutta toisaalta kuitenkin aika lähellä. Kun näet sen vaivan, että lähdet elämysmatkalle Rukalle, olet jo oikeastaan aivan Korpihillan kynnyksellä. Tie sinne on pieni ja mutkainen, mutta sekin on osa tunnelmaa. Eräs pääkaupunkiseudun tuttavuuteni oli kymmenkunta vuotta sitten aivan varma ettei niin pienten teiden varsilla voi asua kuin susia ja villimiehiä. Käykääpä tarkistamassa asian tila osoitteessa Holtinojantie 5, Posio, netissä www.korpihilla.fi tai naamakirjan Korpihillassa. Kuohuviinit, siirapit ja muut luonnontuotteet valmistetaan muuten samassa paikassa!  


Loppuun täytynee vielä korostaa, ettei tämä ole mikään maksettu mainos. Tässä blogissa kiitokset ja haukut jaetaan rehellisesti käyntikokemuksen perusteella paikkoja etukäteen varoittelematta.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Tähtijätski

Oulun seudulla on tänään ollut ihanan aurinkoinen päivä. Qstock - rannekkeet täytyi käydä lunastamassa ja matka kaupunkiin toi väkisinkin mieleen Torinrannan jäätelökioskit. Isä ja tytär käyttivät runsaasti aikaa kadonneen ruuvin metsästykseen, joten ukkospilvet valtasivat taivaan siinä vaiheessa kun pääsimme ytimeen. Toria kohti astellessamme bongasin mielenkiintoisen näköisen ja hauskan kuuloisen kahvilan Tähtijätskin.
 TÄHTIJÄTSKI 
Se sijaitsee Pakkahuoneenkadun alkupäässä samassa ryhmittymässä Olimpoksen ja Troijan kanssa - kadun toisella. Paikka oli oikein herkullisesti sisustettu ja siisti. Palvelun sai hymyn kera hyvällä asiakaspalvelu-asenteella. Likaiset astiat siivottiin säpäkästi ja asiakkaita piisasi katkeamattomaksi jonoksi saakka. Kovin suuri tuo jäätelöbaari ei ole, mutta istumapaikkoja vapautui melko hyvin - jäätelön kanssa kun ei voi jäädä haaveilemaan kovin pitkäksi aikaa.

Sitten se tärkein eli maku. Jäätelöt olivat niiiin hyviä!!! En ole koskaan ennen maistanut niin banaanille maistuvaa jäätelöä kuin tuolla banaanijugurtti-jäätelö. Aiemmat makuelämykset lienee saaneet alkunsa keinotekoisista aromeista. Omena-kaurapaistos vapaavalintaisella jädellä suli suussa ja loppui valitettavasti kesken. Sitä olisi voinut syödä enemmänkin. Päärynä-tuttifrutti ja mansikka olivat meidän neitokaisen suokkareita ja mies ihastui sitruuna-salmiakki -jäätelöön. Jos haluaa maistaa mahdollisimman montaa makua, kannattaa ottaa monta minipalloa. Hinnoittelultaan paikka oli kohtuullinen (5e/2pll) kun ottaa huomioon, että jäätelö tehdään itse eikä sitä vain nosteta tarjolle suurmeijerien laarista. Jäätelöä voi myös ostaa mukaan joko annoksina tai puole litran purkkina - vink vink! Kaikkien suositusten arvoinen paikka mielestäni! Oli ihanaa löytää vahingossa näin ihana jäätelöpaikka - nautinto ylitti kaikki odotukset! Mars jätskille siis kaikki Tähtijätskiin! Tuli aivan lapsuus mieleen ja Milazzon jäätelöt - mmm! Loppuun vielä muutama ylistys huutomerkki!!!!

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Puuhääpäivä

5 vuotta sitten menimme naimisiin Oulunsalon kirkossa. Juhla oli oikein kaunis ja ikimuistoinen. Kaikki kiire ja stressi unohtuivat kokonaan kirkon käytävää astellessa. Kaikesta päätellen meillä oli juhlajärjestelyissä oikein osaavaa porukkaa mukana, sillä itse häävastaanotolla saimme vain istua ja nauttia. Vieraita häissämme taisi olla reilu sata. Juuri sen verran, että juhlapaikan löytäminen tuntui alkuunsa melko haastavalta. Halusimme ehdottomasti pitää vapaat kädet pitopalvelun ja juhlajuomien hankinnassa. A-oikeudet omaavilla juhlapaikoilla ruokajuomaviinien hinnatkin on hilattu pilviin saakka. Juhlapaikkana meillä oli Oulunsalon Peuhu, joka vielä silloin oli Pohjois-Pohjanmaansairaanhoitopiirin omistuksessa. Tilava, kiva paikka edullisella vuokralla. Tuon Peuhun omistaa nykyisin Laponte Oy, joten silloisista hinnoista en uskalla huudella sen enempää.



Häitä suunnittelevalla on miljoona asiaa mietittävänä ja ideoita pursuilee sieltä ja täältä. Olipa häät sitten isot tai pienet, kannattaa huolehtia siitä, että joku vastaa valokuvaamisesta. Meillä viralliset hääkuvaukset ja hääjuhlan kuvaamisen hoiti Marjo Väisänen ja täytyy sanoa, että näin vuosien jälkeenkin olen edelleen tyytyväinen rahalliseen panostukseen joka tässä kohtaa käytettiin. Maailman tuulia viiletellessä juhlasta ei juuri muuta jää kuin muistot ja kuvat. Kuvien avulla muistoja voi kirkastaa. Jos ei halua käyttää suuria rahasummia valokuviin, kannattaa sopia sukulaisista tai ystävistä joku valokuvaajaksi. 

Minä askartelin ja suunnittelin häitä aktiivisesti vuoden ajan. Kutsukortit, nimikyltit ja ohjelmalehtiset ym. piti saada tehdä itse omin pikku kätösin. Levasin ja selasin häälehtiä ja tein vertailuja netissä. Touhutessani päätin, että hääaamuna kaikki on tehty mitä tehtävissä on. Sen jälkeen on enää turha huolehtia ja stressata. Ihme kyllä, pystyin myös noudattamaan tätä päätöstä. Emme suudelleet alttarilla, tienvarsikyltit olivat todellakin sinne päin ja pitopalvelu unohti ottaa mukaan avaajan viinipulloja varten. Kaikesta silti selvittiin ja ainakin omasta mielestä meidän häissä oli rento ja lämmin tunnelma. 


Viikko ennen häitä sulhanen joi aamukahvinsa ja jättä muumimukin sitten pöydälle sen kummempia ajattelematta. Tällainen merkki oli kupin pohjalle muodostunut. Onneksi kahvissa ei ollut mukana maitoa - sillä se on kuvioineen edelleen tallessa.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kuisti kesäasussaan

Äitini bongasi jo kaksi kesää sitten Ikeasta edukasta terassi/kuistiverhoa, joka samaisen puljun vaijerikiinnityksellä menee meidän kuistiin kuin nakutettu. Yhden kerran olen jo joutunut pari verhoa uusimaan, kun tuuli on riepotellut niitä syyspuolella. Verhot ovat mielestäni oikein kauniit. Samalla ne tuovat kuistille huonemaisen fiiliksen ja kaiken lisäksi toimivat sääski- ja ötökkäverhoina samaan aikaan - monikäyttöistä etten sanoisi. 



Viime kesänä kuistin kattoa koristi tuollainen tuikkurengas, joka siis valmistettiin spreijaamalla pyörän vanne mustaksi ja kiinnittämällä siihen rautalangalla askarteluhelmiä sekä liimaamalla päälle ikean tuikkukuppeja. Liima vain ei ollut tarpeeksi jämäkkää, jotta se olisi pitänyt lasituikun kunnolla kiinni metallisessa pyörän vanteessa. Rautalanka ja muovihelmet ovat säiden armoilla menettäneet parhaan loistonsa, joten vanteelle pitäisi keksiä jokin uusi käyttötarkoitus tässä diy-huushollissa. Tänä kesänä kiinnitin kattoon linnunhäkin, joka sisältää kesäkukkia. Metsästin melko monta kauppaa ennen kuin sopiva saapui kohdalle - kaikkein lähimmästä mahdollisesta paikasta eli sieltä jo aiemmin kehutusta Räihän puutarhasta. Saapa nähdä kuinka nopeaa tuo tuonne kuukahtaa. 

Kuistin metallinen pöytä ja tuolit on hankittu Kodin 1:stä pari vuotta sitten. Kaikkea ihanan väristä löytyi kotoa tälläkin kertaa esille laitettavaksi. 

Matkalaukku onkin tuttu jo aiemmasta postauksestani. Pikkuisen taidettakin täytyy heittää mukaan. Tuon keraamisen parvekkeen olen tehnyt joskus lukion Italia-projektiin liittyen. Se sisälsi opintomatkan Ostuniin ja täytyy sanoa, että osa sydämestä jäi kyllä sinne - kaunis paikka ja ihana ruoka.


Puutarhanhoitoon en ole vielä haksahtanut vaikka siihen kyllä lääniä olisi. Viheliäinen rikkakasvi, vuohenputki, on vallannut joka nurkan eikä energiaa tai varsinkaan keinoja sen nujertamiseen vielä ole löytynyt. Kohtalotoverit kehottavatkin oman mielenterveyden nimissä elämään sietämään sen olemassaoloa. Kesäkukkia sen sijaan tykkään levitellä ihan reilulla kädellä ja luonnonkukkia riittää kesän aikana aivan maljakkoon saakka.


Martha Steward on oikea tee-se-itse -naisen idoli. Sain eräältä rouvalta jenkkilästä 90-luvulla ostettuja lehtiä, joihin voi syventyä juuri tällaisessa paikassa. Kuppi kahvia, pari palaa suklaata ja kotimaisia mansikoita - parasta kesässä.






 Eikai tarvitse kovin pitkään miettiä, mikä paikka kuistilla on neitokaisen suosikki. Vesipedolle tietenkin vesiaihe: tynnyrisuihkulähde. Siihen saa olla lisäämässä koko ajan vettä, kun neiti kastelee milloin mitäkin.