Puuhääpäivä

5 vuotta sitten menimme naimisiin Oulunsalon kirkossa. Juhla oli oikein kaunis ja ikimuistoinen. Kaikki kiire ja stressi unohtuivat kokonaan kirkon käytävää astellessa. Kaikesta päätellen meillä oli juhlajärjestelyissä oikein osaavaa porukkaa mukana, sillä itse häävastaanotolla saimme vain istua ja nauttia. Vieraita häissämme taisi olla reilu sata. Juuri sen verran, että juhlapaikan löytäminen tuntui alkuunsa melko haastavalta. Halusimme ehdottomasti pitää vapaat kädet pitopalvelun ja juhlajuomien hankinnassa. A-oikeudet omaavilla juhlapaikoilla ruokajuomaviinien hinnatkin on hilattu pilviin saakka. Juhlapaikkana meillä oli Oulunsalon Peuhu, joka vielä silloin oli Pohjois-Pohjanmaansairaanhoitopiirin omistuksessa. Tilava, kiva paikka edullisella vuokralla. Tuon Peuhun omistaa nykyisin Laponte Oy, joten silloisista hinnoista en uskalla huudella sen enempää.

Häitä suunnittelevalla on miljoona asiaa mietittävänä ja ideoita pursuilee sieltä ja täältä. Olipa häät sitten isot tai pienet, kannattaa huolehtia siitä, että joku vastaa valokuvaamisesta. Meillä viralliset hääkuvaukset ja hääjuhlan kuvaamisen hoiti Marjo Väisänen ja täytyy sanoa, että näin vuosien jälkeenkin olen edelleen tyytyväinen rahalliseen panostukseen joka tässä kohtaa käytettiin. Maailman tuulia viiletellessä juhlasta ei juuri muuta jää kuin muistot ja kuvat. Kuvien avulla muistoja voi kirkastaa. Jos ei halua käyttää suuria rahasummia valokuviin, kannattaa sopia sukulaisista tai ystävistä joku valokuvaajaksi. 

Minä askartelin ja suunnittelin häitä aktiivisesti vuoden ajan. Kutsukortit, nimikyltit ja ohjelmalehtiset ym. piti saada tehdä itse omin pikku kätösin. Levasin ja selasin häälehtiä ja tein vertailuja netissä. Touhutessani päätin, että hääaamuna kaikki on tehty mitä tehtävissä on. Sen jälkeen on enää turha huolehtia ja stressata. Ihme kyllä, pystyin myös noudattamaan tätä päätöstä. Emme suudelleet alttarilla, tienvarsikyltit olivat todellakin sinne päin ja pitopalvelu unohti ottaa mukaan avaajan viinipulloja varten. Kaikesta silti selvittiin ja ainakin omasta mielestä meidän häissä oli rento ja lämmin tunnelma. 

Viikko ennen häitä sulhanen joi aamukahvinsa ja jättä muumimukin sitten pöydälle sen kummempia ajattelematta. Tällainen merkki oli kupin pohjalle muodostunut. Onneksi kahvissa ei ollut mukana maitoa - sillä se on kuvioineen edelleen tallessa.