Niin henkinen kuin fyysinenkin kotini on tällä hetkellä Oulun seudulla. Olen asunut täällä kymmenen vuotta ja kotiutunut seudulle hyvin. Juureni ovat kuitenkin pikkuisen pohjoisempana ja aina Lappiin matkatessani huomaan kuinka sielu lepää aivan erikoisella tavalla. Maisemassa on niin paljon enemmän tasoja kuin täällä vanhassa merenpohjassa. Kaikki kaunis korostuu karua taustaa vasten, kun tunturit ja vaarat kehystävät maisemaa taivaasta seuraavana.
Perheemme vietti juhannuksen vanhassa 1800-luvulla rakennetussa sukupaikassa Kemijärvellä. Miljöö on sanomattoman kaunis ja kertoo tarinaa vanhojen esineiden muodossa. Olen siitä onnekas, että 80-vuotiaat isovanhempani ovat vielä keskuudessamme ja niin hyvässä kunnossa, että jaksavat lähteä kanssamme kesäpaikalle kertomaan tarinoita omilta lapsuusvuosiltaan, evakkoretkistä ja sota-ajasta. Ukkini on loistava tarinankertoja - tapahtumat näkee edessään, kuulee ja jopa haistaa. Lapin sodassa saksalaisten vetäytyessä Suomen rajoilta nämä vanhat talot saivat jäädä rauhaan. Paikalliset olivat nimittäin monessa mielessä eläneet sovussa sotilaiden kanssa useiden vuosien ajan. Mummini kertoi vieneensä pienenä tyttönä loukkaantuneille sotilaille kulleroita sotasairaalaan kylän koululle ja saaneensa palkkioksi karkkia.
Keskiyönaurinko on jotain todella lumoavaa. Illalla kuuden aikaan aurinko paistaa vielä korkealla taivaankannella. Puolenyönaikaan se on laskeutunut jo vähän alemmas ja aamuyöllä se piiloutuu hetkeksi kaukaisen vaaran taakse. Oli siinä neljävuotiaalla ihmettelemistä, kun piti mennä nukkumaan vaikka aurinko paistoi vielä korkealla eivätkä vanhemmat antaneet nousta sängystä vaikka aurinko paistoi jo (klo 03.15).
Juhannusperinteisiin kuului tietenkin pihasauna, juhannuskokko ja ruuanvalmistus avotulella. Ihana savunhaju tarttui niin vaatteisiin, hiuksiin kuin possun ribseihinkin. To do-listalla oli ainoastaan ihania mökkihommia: käsin tiskaamista, perunoiden kuorimista, saunavesien kantamista ja halkojen polttelua siellä ja täällä.
Lapin kesäinen luonto on niin monisäikeinen kasveineen ja eläimineen. Kiitos kylmän alkukesän, talviturkki jäi vielä päälle, mutta eipä tarvinut väistellä sääskiä, paarmoja tai polttiaisiakaan. Vaikka osa minusta jää aina Lappiin, en osaa kuvitella muuttavani sinne pysyvästi asumaan. Kaipaan ihmisiä ja palveluja ympärilleni. Haluan mennä kauppakeskukseen ostoksille työpäivän jälkeen, pulahtaa lauantaiaamuna kylpylän lämpimään veteen ja aloittaa kymmenen uutta harrastusta vuodessa. Pitkien välimatkojen Lapissa se ei ole aivan niin yksinkertaista. Siellä asuvat haluavat lenkkeillä sorateillä, katsella tähtiä ilman valosaasteita ja ajella ruuhkattomasti paikasta toiseen. Tuolla isoäitini lapsuuden kodissa olisi ihana asua, kunhan se olisi muutaman sata kilometriä lähempänä tämän hetkistä kotiani.
Täytekakun koristelusta juupaseipästeltiin melkoisen pitkään. Vielä viikko ennen juhlia neiti päättikin haluta Raindow Dashin kakkuunsa neljän prinsessan sijaan. Päätin tarttua ehdotukseen, sillä siinä oli rutkasti vähemmän hommaa kuin ensimmäisessä suunnitelmassa - neljän ponin sijaan vain yksi.
Sen kummemmin en ala tuutoroimaan tuota kuvan tekemistä, koska siihen löytyy esimerkiksi Kinuskikissan sivuilta yksityiskohtaiset kuvalliset ohjeet. Itse olen melko noviisi vielä tällä saralla. Eli jos kuvan tekeminen onnistuu minulta, se ei voi olla ylitsepääsemätöntä muillekaan. Netistä tulostettu kuva on piirretty läpi leivinpaperille ja siitä se on jäljennetty sokerimassaan painamalla kuviota sokerimassatyökalulla niin että kuvion ääriviivat siirtyvät massalle. Kuva on sitten tarkennettu ja yksityiskohdat piirretty elintarviketussilla. Ponin häntään ja harjaan saatiin värit pienestä massalajitelmasta, joka sisälsi sinistä, punaista, keltaista, valkoista ja ruskeaa massaa.
Kakkua suunnitellessani muistin lukeneeni jostain leivonta-aiheisesta lehdestä värikkäistä marengeista, joissa marmorikuviointi saatiin aikaan laittamalla pastaväriä pursotuspussiin ennen marengin lisäämistä. Pikkuisen uhkarohkea ajatus kokeiltavaksi kymmenen minuuttia ennen vieraiden saapumista, mutta onneksi kaikki meni hyvin.
Käänsin pursotuspussin ylösalaisin ja asetin sen suuren lasin ympärille. Otin pastaväriä hammastikulla ja tein siitä raidan pussin kylkeen. Sama juttu kolmella muullakin värillä. Käänsin pussin varovasti oikeinpäin ja täytin kermavaahdolla. Kaikessa kiireessä unohdin tietenkin laittaa tyllan paikoilleen, mutta asia korjaantui toisella pussilla: tylla normaalisti kiinni pursotuspussiin, täytetyn pussin suuhun reilu aukko ja tämä pursotuspussi tyllapussin sisään. Sitten vain pursottelemaan. Aluksi pursotin nauhaa kermavaahdon kuppiin, jotta sain värin tulemaan kauniisti. Tein tähän kakkuun pyöreät pursotukset. Monivärisinä niistä tuli oikein hauskat!
Seilailin internetin ihmeellisessä maailmassa ja törmäsin jossain siellä ihaniin suklaa-vaahtokarkkeihin. Nuo syötävän ihanat kaunistukset olivat lisäksi luvattoman helppoja tehdä. Tarvittiin
- vaahtokarkkeja
- candy meltsejä (valkoisia)
- nonparelleja
- tippa vaaleanpunaista pastaväriä
- värikkäitä pillejä
ja teemaan sopien söpöysmerkkikoristeet
Sulata candy meltsit varovasti mikrossa muutaman sekunnin välein sekoittaen. Värjää sitten haluamallasi värillä tai jätä originaaliksi. Tökkää puolitettu pilli vaahtokarkkiin ja dippaa se suklaasulaan. Anna ylimääräisen suklaan valua pois ja ripottele nonparellit päälle. Irrota tässä kohtaa karkki pillistä ja aseta kuivumaan koristeltu puoli ylöspäin.
Pillit voi koristella haluamallaan tavalla ja tökätä vaahtikseen juuri ennen tarjoilua. Nämä söpöysmerkkikoristeet on tehty tulostamalla kuvat pinterestin kautta tästä osoitteesta. Myös kuppikakkujen kuvat löytyvät samasta paikasta ja ne saa tulostaa ilmaiseksi. Pinterestissä on muuten loputon määrä ideoita syntymäpäivien järjestäjälle! Karkit kannattaa muuten säilyttää pussissa jottei vaahtokarkki pääse kuivumaan ennen aikojaan. Ponisynttäreiden suosikkiherkku!
Kuppikakkukoristeet syntyivät tulostamalla ponikuvia ja liimaamalla ne kartongille. Haluttuun muotoon leikattu kuva kiinnitettiin hammastikkuun sopivan värisellä teipillä - tässä tapauksessa sinisellä. Kivan väriset vuoat ja loppusilaus värikkäillä nonparelleilla:
Lupasin jossain vaiheessa lopettaa skyrin kansien hehkuttamisen, mutta vielä on pakko jatkaa! Värikkäistä kansista tuli nimittäin ponisynttäreille aivan ihanat herkkukupit ja pienellä vaivalla.
Kansi venytetään siis keskeltä painamalla ja reunasta vetämällä kupiksi. Päivämäärän saa pyyhittyä pois kynsilakanpoistoaineella.
Etsin googlen kuvahaulla mukavimman näköiset kuvat, pienensin ne oikeaan kokoon ja tulostin. Leikkasin irti, liimasin kartongille ja leikkasin kuvion taas irti. Lopuksi kiinnitin kuvion kuppiin kaksipuoleisella teipillä. Pienet vieraat olivat todella innoissaan kuppivalikoimasta. Poijillekin löytyy ponitarinoista pari hahmoa: spike-lohikäärme, Discord, prinssi Shining armor , Snips ja Snails -pikkuponit.
Tarjoilupöytä oli näissä synttäreissä korkealla lipaston päällä, joten pienet vieraat kiipesivät jakkaralla ylös täyttämään kuppinsa eikä kukaan antanut auttaa kiipeämisessä tai täyttöhommassa.
Kesä tulee hiljalleen ja leikkipuistoissakin tarkenee jo vähemmällä vaatetuksella. Kävimme neitokaisen kanssa pöyrähtämässä pienen shoppailijan taukopaikassa Mannerheimin leikkipuistossa aivan Oulun keskustan sydämessä. Keskustan ja Heinäpään välistä löytyy ihastuttavan monta leikkipuistoa eivätkä ne onneksi ole toistensa suoria kopioita.
Harvemmin käymme koko perheellä keskustassa ostoksilla, mutta kun niin tapahtuu, perheen lapsellisimmat eli isä ja tyttö liukeavat omien hankintojensa jälkeen leikkipuistoon laskemaan vaijeriliukua ja äiti saa nauttia ostosten tekemisestä aivan rauhassa. Mannerheimin puiston löydät sieltä missä Isonkatu, Albertinkatu, Kirkkokatu ja Sepänkatu jättävät keskelleen puistoalueen. Kinogrillin peittää puiston aika hyvin taakseen, mutta toisaalta se pensaiden kanssa antaa leikkijöille suojaa. Parkkikiekollisia ilmaisia pysäköintipaikkoja löytyy muutama kadunväli Heinäpäähän tai rantaan päin. Aivan puiston välittömässä läheisyydessä on maksullisia paikkoja, jotka ovat siis nykyisin maksullisia lauantaisin aina klo 16 saakka.
Vaijeriliuku on meidän neitokaisen ehdoton suosikki vaikkakin Limingan Karhupuistossa saa kuulemma isommat vauhdit. Puiston leikkivälineet on pidetty hyvässä kunnossa ja ilmeisesti uusittu viimeisten vuosien aikana. Ainoastaan liukumäkitorni oli pikkuisen aikaa nähneen oloinen. Mäestä tulee muuten melko kovat vauhdit ainakin sopivan liukkailla housuilla.
Tarjolla on lisäksi keinut ja kaksi kivaa hiekkalaatikkoaluetta. Toisessa voit alkaa laivan kapteeniksi, toisessa on pienten liukumäki ja vieterikiikkuja. Tämä tämmöinen pomppukiikku on myös neitokaisen mieleen.
Mannerheiminpuisto ei näköjään ole päässyt kokonaan eroon perinteisestä ongelmastaan: alan naisista ja miehistä. Ammatikseen ulkoilmasta ja väkijuomasta nauttivat Markut ja Pirjot näyttivät ja kuuluivat olevan taas paikalla. Kun henkilökohtaista nautintoa tehostetaan tappelemalla, huutamalla ja kiroamalla, tämä tiukkismamma nostaa mielellään kytkintä - lapsen ei tarvitse oppia kiroilemaan leikkipuistossa. Puistossa olisi myös kaunis vesiallas ja suihku, mutta jäivät kyllä katsastamatta ja puistokemistien valtakunnaksi tällä kertaa. Eivät kylläkään leikkipuiston väkeä suoraa häirinneet eli sen puolesta sinne kyllä on aivan turvallista mennä.
Lieveilmiöistä huolimatta aiomme piipahtaa leikkipuistossa jatkossakin. Neitokainen jaksaa nimittäin roikkua kaupoissa paljon paremmin, kun luvassa on pikkuisen huvittelua ravaamisen jälkeen.
Kohta neljävuotias ponifani sai mieltymystensä mukaiset juhlat, joiden yhtenä huippuosana oli itse valmistettu pinjata. Ainakin lapsivieraat olivat aivan haltioituneita tästä Rainbow Dashin söpöysmerkin muotoisesta yllätyspilvestä. Etsimme teemaan sopivia valmiita Pinjatoja verkkokaupoista ja tarjolla olisikin ollut yksi ponin mallinen, mutta muodoltaa se oli pikkuisen tökerö ja kaikessa kiireessä sen tilaaminen jäi viime tippaan. Päätimme siis sateisen sunnuntain kunniaksi askarrella pinjatan itse.
Tarvitset
- nestemäistä askarteluliimaa
- vettä
- ilmapalloja
- sanomalehtipaperia
- kopiopaperia
- kartonkia
- pumpulia
- kaksipuoleista teippiä
- kuumaliimaa
Puhalla kolme ilmapalloa ja liitä ne kaksipuoleisella teipillä yhteen:
Muksujen mielestä mahtavaa hommaa luvassa - revi sanomalehtipaperia suikaleiksi ja liota niitä hetki liima-vesiseoksessa.
Tässä kuvassa ollaan jo homman loppupuolella eli seosta on jäljellä enää vähän. Kannattaa suojata lattia/pöytä hyvin muovilla sillä homma on sottaista. Seoksessa on 1 osa liimaa ja 2 osaa vettä. Ei niin nöpön nuukaa tämän annostuksen kanssa. Huomaat kyllä jos litku menee liian tönköksi. Lisää silloin vettä ja sekoita.
Suikaleita asetellaan pallojen päälle limittäin niin, että ne peittävät pallot kokonaan. Suuaukkoon jätetään kuitenkin reiät, joista pallot puhkaistaan ja yllätykset ladataan sisälle. Paperia ei kannata laittaa paria kerrosta enempää, jotta pinjata hajoaa pikkujuhlijoiden toimesta.
Ripusta märkä työ naruilla kuivumaan. Tässä kohtaa voit vielä tarkistaa, puuttuuko jostain kohtaa vielä paperia. Anna kuivua pari päivää, jotta pinjata pysyy muodossaa.
Puhkaise pallot ja koristele pinjata haluamallasi tavalla. Me päällystimme pallot kopiopaperilla, mutta maalaaminenkin olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto. Näin sanomalehtipaperi ei paista pumpulin läpi. Paperi on helpompi saada muotoonsa kun sen rypistää ensin palloksi ja sitten oikoo ennen liimaamista.
Pinjataan kannattaa jo tässä kohtaa kiinnittää narut. Paras vaihtoehto oli tehdä parsinneulalla reikä muutaman sentin päähän isoista rei´istä ja naru pujotettiin sitten täyttöreiän ja sen kautta. Vahvista väliin jäänyt kohta paperilla. Sitten vain koristelemaan:
Salama on tehty kartongista ja kiinnitetty tässä tapauksessa sinisellä, punaisella ja keltaisella sähköteipillä pilveen. Jos olisi tajunnut tehde pidemmän alun salamaan, sen olisi voinut taittaa ja taitoksesta liimata paikoilleen. Kiinnityskohdan saa piiloon pumpulilla.
Täyttöreikä kannattaa jättää joka palloon, jotta täytteet saa hyvin tasapainoon pallojen sisälle.
Juhlapäivänä pinjata koristi juhlahuoneen ikkunaa, mutta se siirrettiin turvallisempaan hutkimispaikkaan hajotettavaksi.
