Ei, lasten tarhaamiselle - osa 3 kaikki pois piilosta!

Seuraavan kerran kun tumahdat päiväkodin ovien sisäpuolelle keskelle kaameaa jotenkuten hallittavaa kaaosta, totuus voi olla juurikin se minkä silmilläsi näet. Yksi varhaiskasvattaja yrittää hallita epätahtiin soittavaa orkesteriaan. Niin hallita, ei johtaa. 20 lasta ja yksi aikuinen sulloutuneena kahteen pieneen tilaan: ryhmähuoneeseen ja nukkumahuoneeseen. Olisi valehtelemista väittää, että ryhmillä olisi tuon enempää jakotiloja käytettävissään. Eteisessäkin joskus leikitään, luetaan tai opetellaan asioita, mutta ei niin lähelle ulko-ovea voi päästää lapsia turvallisesti leikkimään, kun kukaan ei repeä valvomaan.

Se aikuinen on oikeasti kamalan pahoillaan siitä ettei pysty kunnolla vaihtamaan kanssasi kuulumisia ja kertomaan päivän tapahtumista. Sillä samalla hetkellä täytyy myös harjoittaa rauhanturvaamista, antaa huomiota ja hellyyttä, palata lukemaan kirjaa tai pelaamaan peliä, joka keskeytyi vartti sitten. Jos jokin asia tai palaute on siis jäänyt mieleesi pikkuisen hutaisten möläytettynä, syy todennäköisemmin on tämä kuin se ettei asia oikeasti olisi työntekijän mielestä tärkeä. On inhottavaa jutella yhden lapsen asioista toisten lasten tai vanhempien kuullen, mutta kahdenkeskiset keskustelut ovat kyllä tällä työntekijämäärällä totaalinen järjestelykysymys. 

Kohdatessasi yhden työntekijän 15 lapsen kanssa aamupalalla, toinen työntekijä ei ole piiloutunut kahvihuoneeseen tai vessaan. Hän on sairaslomalla, vapaapäivällä, koulutuksessa tai auttamassa jossain toisessa ryhmässä. Voi olla että iltapalaverin takia seuraava työntekijä tulee töihin vasta puoli kymmeneltä ja kolmas kahdeltatoista - siinä kohtaa kun aamuvuorolainen jo lähtee kotiin. Hän joka on jakanut 15 lapselle aamiaisen. Ottanut ovelta vastaan 2 itkuista lasta syliinsä ja saanut siinä samalla sanallisesti pyytäen muut lapset istumaan pöydässä ja keskittymään puuroonsa. Sen jälkeen aamuvuorolainen luutua pöydät, jakaa pastillit ja päästää lapset leikkimään. Jonkun toisen ryhmän avustaja käy ehkä hakemassa ruokakärryn pois. Yhdeksään mennessä suurin osa ryhmän lapsista on jo paikalla. Tavallisenakin päivänä ryhmän 3. työntekijä tulee töihin klo 9, jolloin lapsia on 22. 

Aikuisten ja lasten suhdeluku täsmää karkeasti heittäen yhdeksästä kahteen. Sen pidempään kaikki kolme eivät ole töissä yhtä aikaa. Aika tavallista on että lastentarhanopettaja lähtee suunnitteluajalleen aiemmin. Joskus aamuvuorolaisen päivä loppuu jo klo 12. Päiväunien jälkeen kaikki 22 tarvitsevat jotakin: herättäjää, vessakaveria, auttajaa pukemisessa, välipalaa. Lisäksi lasten sängyt täytyy pedata ja nukkumahuone laittaa leikkikuntoon. Näiden pakollisten tehtävien lisäksi 2 aikuisen pitäisi ehtiä kuuntelemaan, juttelemaan, lohduttamaan ja sylittelemään. Ei auta laittaa päätä piiloon. Ei lapsen vaikka nukuttaisi eikä aikuisen vaikka tuntuu ettei joka paikkaan repeä. Tahti on tämä eikä siitä voi joustaa. Lapset tarvitsevat ruokaa, keittiö tiskinsä jne. Todella mukavan kuuloinen tapa herätä päiväunilta - eikö sinustakin.

Välipalan syömisen jälkeen toisen täytyy lähteä viemään astiat keittiöön, jopa laittaa tiskikone päälle, tyhjentää kuivauskaappi ja pyyhkiä pöydät. Koko tämän ajan lapsiryhmä on yhden aikuisen kanssa. Voi olla että se ruuan läpivaluttaja joutuu hetken odottamaan vessassa "pyyhkimään", kun koko muuta ryhmää ei voi ottaa sinne mukaan. Vai miltä kuulostaisi keskeyttää omat työt jatkuvasti sen takia, että kaverilla on ollut hätä? Tai miltä tuntuisi istua vessassa, kun tietää että kohta saapuu koko komitea tapahtumaa ihmettelemään - mikä yksityisyys?

Pienen hetken ajan lapset ehtivät leikkiä rauhassa. Miltä kuulostaa kun kymmenkunta lasta leikkii samassa huoneessa noin neljää eri leikkiä? Kamalalta, korviahuumaava humina, porina ja iloiset kiljahdukset täyttävät huoneen. Vaikka kukaan ei huutaisi, ryhmästä syntyvä hälinä tunkeutuu selkäytimeen saakka ja väsyttää. Sitten vielä se tosiasia lasten aidosta omaehtoisesta leikistä, joka kehittää kaikkein eniten: sitä ei voi tehdä hiljaa. On vaarallista jos paloauton sireeni ei toimi, leijonat karjuvat, hevoset hirnuvat jne. 

Leikkiaika kestää sen kolme varttia kunnes ensimmäisiä aletaan puuhaamaan vessaan ja pukemaan, jotta päästään ulos ennen neljää, kun toinen työntekijöistä lähtee kotiin. Kaikkein pahinta on se aika vuodesta, kun päälle puetaan kaikki mahdolliset välivaatteista kurahousuihin, villasukkiin ja kumppareihin. Kun ei se meidän muksu tarvitse kuravaatteita, tiedoksi vain: en ole vielä kertaakaan törmännyt vettäpitäviin ulkovaatteisiin, jotka olisivat pitäneet lapsen kuivana koko ulkoiluajan. Aivan sama mitä haalarivalmistajat sanovat. Hyvin nukuttujen päiväunien ja maittavan välipalan jälkeen virtaa riittää. Kolme lasta piiloutuu nukkariin, kaksi tappelee vessassa, yksi ei halua lähteä ulos ja kymmenen ei ainakaan aijo laittaa kuravaatteita päälle. Kaksi aikuista siis huolehtii että jokainen käy vessassa, katsoo ulkovaatteet valmiiksi, piilottaa navan ja nilkat, auttaa vetoketjuissa, kengissä, lahkeissa, kinttaissa ja niissä kurahousuissa. Samaan aikaan siivouttaa lelut laatikoihin, ratkoo pari triangelidraamaa, luovuttaa meluisessa eteisessä pari lasta vanhemmilleen, siistii ryhmätilan ja etsii piiloon menneet lapset. Vasta kun suurinosa on jo pukemisen kanssa hyvässä vauhdissa, toinen työntekijöistä pääsee hakemaan omat vaatteensa, jotta hikipäissään eteisessä jonottavat lapset pääsevät ulos. Kun neljänvuorolaiset lähtevät kotiin, koko päiväkodin kaikki lapset jäävät muutaman iltavuorolaisen vastuulle. Riippumatta siitä onko lapsia kymmenen vai kolmekymmentä. 

Jos siis vieläkin olet sitä mieltä, että päiväkodissa yksi aikuinen hoitaa vain 7 lasta ja että se kahdeksaskin mahtuisi mukaan heittämällä niin mene toki kokeilemaan. Kaikkein punaisin vaate on se nokkela kysymys: miten entisaikaan ja nyt on suuren perheen lapset saatu hoidettua? Tässä kohtaa täytyy vetää syvää henkeä. Varhaiskasvatuksessa ei olekaan tarkoituksena se, että isommat lapset hoitavat niitä pienempiä. Varhaiskasvatuksen olisi tarkoitus tarjota oppia, iloa ja virikkeitä niin pienille kuin vähän isommillekin pienille: 5-vuotiaan ei pitäisi joutua missään tilanteessa huolehtimaan pienempien lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta! Vanhemmat maksavat satoja euroja kuukaudessa päivähoitomaksuja. Luulisi, että sille rahalle halutaan jotain vastinetta. Vai riittääkö ulkomaanmatkan kohdalla se, että saa katsoa kuvia Thaimaan rannoista ja pääsee samalla rahalla Ruotsinlaivalle? 

Tämä on kolmas postaus juttusarjaan Ei, lasten tarhaamiselle. On kai itsestään selvyys etteivät tilanteet ole suoraa kopioituja tietystä päiväkotiryhmästä vaan yleisesti ottaen arkea siellä ja täällä. Tämä huomio koskee siis kaikkia juttusarjan kirjoituksia.