Joskus sitä saattaa vahingossa törmätä aarteisiin yllättävissä paikoissa. Toisen romu on toisen aarre - ja romustakin voi tulla todellinen helmi. Jokunen kesä taaksepäin talon isäntä kuskasi puutarhajäte-kaatopaikalle ruohonleikkuu jätettä ja oksia. Jollain kanssakansalaisella oli menny pikkuisen kaatikset sekaisin ja oksien keskellä lojui kaikkea kodin irtaimistoa sohvasta lähtien. Tällaisen raasureppanan isäntä poimi kyytiinsä pois lähtiessään.
Pikkuisen hiomapaperilla hinkutusta ja pintaan pohjamaali sekä Helmi-kalustemaalia. Harjan uusimiseen olisi saattanut jollain olla parempikin kikka, mutta meidän vinkkelistä lähimmäksi materiaalivaihtoehdoksi sattui edesmenneen askartelukaupan noita-peruukki. Ja ai että tulikin komea keinuheppa!
Hepan jalasten pohjaan liimasin mustaa huopaa, jotta kestää ottaa pollella kunnon vauhdit lautalattian maalipintaa vahingoittamatta.
Keinuhevosen kuvia selaillessani löysin kuvia neidin ensimmäisistä vaunuista, jotka menevät tähän samaan roska vs. aarre -katergoriaan. Kirpparille oli nimittäin jätetty tällaiset aikoja nähneet Simo-vaunut, jotka minun oli aivan pakko saada:
Maksoin vaunuista Paavolan kirpparilla muistaakseni 90e (voin muistaa kyllä aivan väärinkin). Harmikseni huomasin kotona vasta parin päivän päästä, että koppa kärsii muodikkaasti sisäilmaongelmista eikä sellaiseen homeen hajuun kukaan täysipäinen laita vastasyntynyttä lastaan.
Periksi ei anneta ja silleen. Muutaman kilpailutuskiemuran jälkeen päädyimme viemään kopan entisöitäväksi Ouluun Sisustus Britaan. Verhoilun hintaan en uskalla sanoa nyt mitään, sillä tuoreena äitinä sitä leijui vaikka minkämoisessa sumussa (valkoisessa, vaaleanpunaisessa ja mustassa vuorotellen) siihen aikaan. Joka tapauksessa lopputulosta täytyy vielä tänäänkin huokaillen ihailla!
Tämän diy-projektin olen tehnyt jo jokunen kesä sitten neitokaisen omaan huoneeseen. Ajattelin jakaa sen teidän talvi-iltojenne iloksi. Yläkerran viimeistely on nimittäin edelleen kesken. Jopa yläkertaan johtavat portaat on maalattu sähkömiestä odotellessa. Miestä ei vain meinaa kuulua. Kerrankin remppahistoriassa viimeinenkin lista on saatu paikalleen ennen kuin talon rouva on päässyt muuttamaan huonekaluja sisään...
Ensimmäisessä kuvassa on nähtävillä yläkerran iso makuuhuone, josta siis tulee lähikuukausina vanhempien makkari. Tuo makuulaveri purettiin ensimmäisten asioiden joukossa, kun sisään muutettiin. Siitä jääneet laatikot päätettiin kuitenkin säästää käyttöön.
Neitokaisen makkariin valittiin remontin yhteydessä tehosteseinän tapetiksi hurmaava Pip Studion Chinese Rose Pink 386032. Laatikot suunnittelin sijoitettavaksi tehosteseinää vastapäätä, joten mielestäni oli hauska ajatus jatkaa samaa tapettia laatikostoon.
Liisteriä pintaa ja menoksi. Tuota laatikoston pintaa en tullut käsitelleeksi mitenkään ennen tapetointia ja hyvin on pysynyt ainakin parin vuoden ajan. Laatikoiden yläosasta tapetti on kiinnitetty liisterin lisäksi pienillä mustilla koristenauloilla.
Loppusilauksena laatikostoissa on kauniit valkoiset, vaaleanpunaisilla raidoilla kuvioidut nupit, jotka on ostettu Coloren kivijalkakaupasta. Ko. liike on viime kuulemani mukaan siirtynyt kokonaan verkkokaupan ihmeelliseen maailmaan.
Hyödyllistä ja harmittavaa, että suurinosa sisustuskaupoista sijaitsee nykyää internetin ihmeellisessä maailmassa. Hyödyllistä sinällään, että valikoima on laajentunut todella paljon viimeisen viiden vuoden aikana. Harmillista tällaisella ostostelijalle, jonka täytyisi päästä hipelöimään, tunnustelemaan ja aistimaan itse tuotetta konkreettisesti pelkän kuvan sijaan. Nyt olisi hakusessa makuuhuoneen lipastoon uudet vetimet. Niitä on olen katsellut useammastakin verkkokaupasta, mutta ennen lopullista päätöstä on aina tullut ärsytys ja homma on jäänyt silläerää siihen. Toivottavasti ko. tuotteita on jäljellä vielä sitten kun saan painettua ostoskorin kuvaa.
Yläkerran remontti piti olla sarjassamme pientä pintaremonttia, mutta pikkuhuoneen väliseinän sisältä löytynyt komero kirvoitti perhepiirissä vilkkaan keskustelun remontin tarpeesta ja tavoitteista. Kävikin sitten niin, että remonttitaitoinen ja intoinen appiukko sai epäilevän lankonsakin mukaan ajatukseen, jonka lopputulemana kaikki purettiin ulkovuorauksiin saakka, eristettiin uudelleen, vaihdettiin lattialämmitys ja otettiin kylmät ullakot asuinkäyttöön. Nyt neljä vuotta myöhemmin työ alkaa olla loppusuoralla ja viimeisiä viimeistelyjä vaille. Talon isäntä tuolla juuri ärisee kattopalkkien ympäryksen listoittamisen kanssa ja sen jälkeen tätä rouvaa kutsuvat niin imuri kuin moppikin.
Eristeenä lautarakenteisessa talossamme on puru, jota tyhjennysvaiheessa tuntui riittävän ja riittävän ja riittävän. Sitä kuskattiin heppatalleille ja kaatopaikalle. Lapioiden heiluessa löytyi myös ihania aarteita, joita olen tässä joulun molemmin puolin perkkaillut tarkoituksenmukaisempaan käyttöön. Lähipiiri sai joululahjaksi vanhoista mainoksista koottuja tauluja.
Vanhojen sanomalehtien lisäksi eristeeksi oli sullottu kokonaisia ja vuosien saatossa hyvin säilyneitä aikakauslehtiä:
Kaleva, Uusi Suomi, Helsingin Sanomat jne. olivat eristäneet ilmeisen hyvin ja niitä oli kotimme seinien sisuksiin sullottu kohtalaisen paljon. Jopa niin paljon että niiden säilyttäminen kokonaisena tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Olen aina ajan salliessa selaillut ne läpi ja leikellyt irti hauskimmat mainokset:
Ainakin löytämissäni 50-luvun sanomalehdissä mainonta on ollut runsasta. Kaikkein hauskin sisältö on eittämättä ollut farmasia-alan mainoksissa, jotka sumeilematta lupaavat parempaa oloa, nuoruutta, elinvoimaa ja suunnilleen ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Tupakka- ja alkoholituotteiden mainoksiakin löytyi paljon ja etenkin savukkeita on mainostettu suuresti ja näyttävästi - kohderyhmänä hienot herrat. Naisille suunnattu mainonta on koskenut kaudenhoitotuotteita - etenkin deodorantteja - kodinhoitoa helpottavia laitteita, vaatteita ja erilaisia elintarvikkeita.
Lapsillekin on tähän taloon tilattu omaa lehteä ja pankkikin näkyy jakaneen joitain lasten julkaisuja. Nämä hellyyttävät ja kauniit lehdet aion kehystää neidin huoneen seinälle jahka yläkerran sisustaminen jossain vaiheessa on siinä pisteessä.
Samaan tyyliin olen jo aiemmin käyttänyt paria Kotiliesi-lehteä keittiön sisustuksessa:
Ylemmän kuvan tunnelma on valloittavan kotoisa, alapuolen kansikuvassa viehätti kaunis väri, joka tuo lämpöä sisustukseen silloinkin kun villiinnyn viileistä väreistä.
DIY on tällä hetkellä sitä jotain. Termi kaikkien trenditietoisten huulilla. Luultavasti se kulutetaan loppuun parin seuraavan kuukauden aikana ja samaa asiaa huudatetaan pian jossain muussa muodossa. Do it yourself - on osattu markkinapuheessa jo 50-luvulla. Hieman nyki suupieliä ylöspäin tämä seuraava mainos:
Lehdillä eristäminen on ollut todella yleistä rintamamiestalojen rakentamisen aikaan. Tällaisia ihania aarteita löytyy varmaan monenkin kotoa. Kaikkein hulvattomin löytö herätti kuitenkin ajatuksen siitä, millainen tarkoitus rakentajalla on ollut tunkiessaan näitä ison makuuhuoneen yläpohjaan:
Tämä tässä yläpuolle, hyvät lukijani, on kortonkilajitelma. Voin kertoa ettei aivan joka marketissa tule vastaan tuollaista valikoimaan eri pintakuvioinneissa!
Kaikkein hämmentävintä oli löytää tilauskuponki, jolla vastaavia tuotteita olisi saanut tilattua lisää.
Kodin sisustamisen hyvän maun rajat nämä tuotteet ehdottomasti ylittävät, mutta toisaalta ne erikoisuudessaan ovat kyllä säilyttämisen arvoiset - ja huomaatkaa käyttämättömät ;)
Ihastelin jossain vaiheessa kauppoja kierrellessäni sisustustauluja, jotka kätkivät sisäänsä vanhoja aterimia. Nuo taulut olivat yksinkertaisuudessaan kauniita ja pystyin hyvin kuvittelemaan ne omaan keittiööni. Edukkaimmat versiot olivat kieltämättä pikkuisen muovisen näköisiä ja oloisia, kalliimmat taas synnyttivät sen tutun ajatuksen: "Johan tuollaisen tekisi itsekin". Tee-se-itse -ihmisenä uhoan useinkin toteuttavani suuria suunnitelmia, mutta tällä kertaa pääsin jopa tuumaa pidemmälle toimeen saakka.
Kauniit asiat tekee vielä paremmaksi hyvä tarina, jota tavara kertoo. Kaikkien mielenkiintoisten tavaroiden taustaa ei pysty eikä jaksa selvittää, mutta käyttöesineet -etenkin vanhat sellaiset - henkivät juuri oikeaa tunnelmaa minulle. Kyllä meilläkin harrastetaan suurten kauppaketjujen halpoja kopioita, mutta ne eivät kuulukaan sisustuksen helmiin. Vanhoja aterimia on helppo löytää antiikki- ja sisustusliikkeistä. Tällä kertaa sain kuitenkin vielä puhuttelevamman idean: kummilusikat saivat arvoisensa paikan osana kotiamme.
Tähän hommaan tarvitaan:
- lusikka/useita aterimia tms.
- kaunis nauha
- syvä valokuvakehys
- kaksipuoleista teippiä/tarrapaloja
- halutessaan taustapahviin liimattava eri värinen kartonki ja liimaa
Leikkaa taustapaperi sopivan kokeiseksi ja liimaa taustapahviin. Solmi kaunis rusetti lusikkaan.
Kiinnitä lusikan pohjaan teippi tai haluamasi paksuinen tarrapala. Asettele lusikka taustapahviin ja kiinnitä kehys paikoilleen.
Valaisimet ovat mielestäni olleet aina todella merkityksellinen osa sisustusta. Se tarkoittaa sitä, että mikä tahansa ei kelpaa valonlähteeksi kuin äärimmäisessä pakossa - kaamosaikaan talossa on pakko olla ainakin yksi valonlähde. Muutoin olen mieluummin ilman valaisinta kuin hyväksyn kotiini "jotain sinnepäin".
Jo teinivuosina olin heikkona erilaisiin lamppuihin - oli laavalamppua, discovaloa, ufolamppua jne. Ne ovat onneksi vuosien saatossa hävinneet maailman tuuliin, sillä nykyiseen tyyliini ne eivät oikein sopisi.
Rintamamiestalomme remontti on viime vuosina painottunut yläkertaan. Olemme muuttaneet tähän asumaan 2009 keväällä ja silloin tehtiin vain välttämättömimmät ennen muuttoa: kylppäriremppa, sisäkattojen maalaus valkoisiksi ja öljylämmityksen poistaminen. Tarkemmin eri remonttivaiheisiin palaan tuonnempana. Yläkerta on uusittu kokonaan ja nyt ollaan jo listoitusvaiheessa. Uusittuihin meidän näköisiin tiloihin on ihana hankkia valaisimia. Olen mieltynyt vanhoihin lasisiin kattolamppuihin, joita olen jahdannut kirppareilta ja torista.
Tämä yläpuolella oleva kaunokainen odottaa sähköjen kytkemistä ja pääsemistä yläkerran aulaan.
Keittiöön löysin tällaisen lasisen ihanuuden kirpparilta tänä syksynä. Pidän erityisesti valokuviosta, jonka lasipinta heijastaa kattoon ja seinille.
Nämä Kodin1:stä hankitut Vintage-merkkiset kattolamput minun oli pakko käydä ostamassa samalta istumalta, kun näin ne mainoslehtisessä. Olen mallaillut niitä yläkerran isoon makuuhuoneeseen asetelmaksi. Ehkä jatkossa näemme sitten, oliko kyseessä hitti vai huti ostos.
En siis missään nimessä ole mikään sisustamisen asiantuntija eikä ammattialani liippaa lähellekään sitä. Olen kuitenkin huomannut itse pitäväni paljon enemmän lämpimänsävyisestä kuin viileän värisestä valosta.
Aikaan Sinikellojen on blogi joka kokoaa yhteen mietteitä kaikesta kauniista ja kotoisesta. Jokunen vuosi sitten ilmoilla pyöri kotoilla-termi, joka kuvaa mielestäni hyvin sivuston sisältöä: ihanaa rintamamiestaloa remontin keskellä, leivontaa ja ruuanlaittoideoita, vanhoja tavaroita ja niiden tuunaamista, pientä näpertelyä, ystäviä ja matkustamista. Kaikkea minulle tärkeää!
Tämä on ensimmäinen blogi-viritelmäni ja toivotaan ettei se jää viimeiseksi. Vaikka olenkin melko ennakkoluuloton seikkailija, virtuaalimaailmassa olen mieluummin pikkuisen liian varovainen kuin uhkarohkea. Jahka pääsen tähän hommaan paremmin sisälle postauksia alkaa virrata näistä intohimoni kohteista.
