Valaisimet

Valaisimet ovat mielestäni olleet aina todella merkityksellinen osa sisustusta. Se tarkoittaa sitä, että mikä tahansa ei kelpaa valonlähteeksi kuin äärimmäisessä pakossa - kaamosaikaan talossa on pakko olla ainakin yksi valonlähde. Muutoin olen mieluummin ilman valaisinta kuin hyväksyn kotiini "jotain sinnepäin".

 Jo teinivuosina olin heikkona erilaisiin lamppuihin - oli laavalamppua, discovaloa, ufolamppua jne. Ne ovat onneksi vuosien saatossa hävinneet maailman tuuliin, sillä nykyiseen tyyliini ne eivät oikein sopisi.

Rintamamiestalomme remontti on viime vuosina painottunut yläkertaan. Olemme muuttaneet tähän asumaan 2009 keväällä ja silloin tehtiin vain välttämättömimmät ennen muuttoa: kylppäriremppa, sisäkattojen maalaus valkoisiksi ja öljylämmityksen poistaminen. Tarkemmin eri remonttivaiheisiin palaan tuonnempana. Yläkerta on uusittu kokonaan ja nyt ollaan jo listoitusvaiheessa. Uusittuihin meidän näköisiin tiloihin on ihana hankkia valaisimia. Olen mieltynyt vanhoihin lasisiin kattolamppuihin, joita olen jahdannut kirppareilta ja torista. 

 Tämä yläpuolella oleva kaunokainen odottaa sähköjen kytkemistä ja pääsemistä yläkerran aulaan. 

Keittiöön löysin tällaisen lasisen ihanuuden kirpparilta tänä syksynä. Pidän erityisesti valokuviosta, jonka lasipinta heijastaa kattoon ja seinille. 

Nämä Kodin1:stä hankitut Vintage-merkkiset kattolamput minun oli pakko käydä ostamassa samalta istumalta, kun näin ne mainoslehtisessä. Olen mallaillut niitä yläkerran isoon makuuhuoneeseen asetelmaksi. Ehkä jatkossa näemme sitten, oliko kyseessä hitti vai huti ostos. 

En siis missään nimessä ole mikään sisustamisen asiantuntija eikä ammattialani liippaa lähellekään sitä. Olen kuitenkin huomannut itse pitäväni paljon enemmän lämpimänsävyisestä kuin viileän värisestä valosta.