Pelastakaa keinuhevonen ja lastenvaunut!

Joskus sitä saattaa vahingossa törmätä aarteisiin yllättävissä paikoissa. Toisen romu on toisen aarre - ja romustakin voi tulla todellinen helmi. Jokunen kesä taaksepäin talon isäntä kuskasi puutarhajäte-kaatopaikalle ruohonleikkuu jätettä ja oksia. Jollain kanssakansalaisella oli menny pikkuisen kaatikset sekaisin ja oksien keskellä lojui kaikkea kodin irtaimistoa sohvasta lähtien. Tällaisen raasureppanan isäntä poimi kyytiinsä pois lähtiessään.

Pikkuisen hiomapaperilla hinkutusta ja pintaan pohjamaali sekä Helmi-kalustemaalia. Harjan uusimiseen olisi saattanut jollain olla parempikin kikka, mutta meidän vinkkelistä lähimmäksi materiaalivaihtoehdoksi sattui edesmenneen askartelukaupan noita-peruukki. Ja ai että tulikin komea keinuheppa!

Hepan jalasten pohjaan liimasin mustaa huopaa, jotta kestää ottaa pollella kunnon vauhdit lautalattian maalipintaa vahingoittamatta.

Keinuhevosen kuvia selaillessani löysin kuvia neidin ensimmäisistä vaunuista, jotka menevät tähän samaan roska vs. aarre -katergoriaan. Kirpparille oli nimittäin jätetty tällaiset aikoja nähneet Simo-vaunut, jotka minun oli aivan pakko saada:

Maksoin vaunuista Paavolan kirpparilla muistaakseni 90e (voin muistaa kyllä aivan väärinkin). Harmikseni huomasin kotona vasta parin päivän päästä, että koppa kärsii muodikkaasti sisäilmaongelmista eikä sellaiseen homeen hajuun kukaan täysipäinen laita vastasyntynyttä lastaan. 

Periksi ei anneta ja silleen. Muutaman kilpailutuskiemuran jälkeen päädyimme viemään kopan entisöitäväksi Ouluun Sisustus Britaan. Verhoilun hintaan en uskalla sanoa nyt mitään, sillä tuoreena äitinä sitä leijui vaikka minkämoisessa sumussa (valkoisessa, vaaleanpunaisessa ja mustassa vuorotellen) siihen aikaan. Joka tapauksessa lopputulosta täytyy vielä tänäänkin huokaillen ihailla!