Onkohan meidän pihaan haudattu joku ?!?

Nuotiopaikka on ollut suunnitelmissa jo häistä lähtien, sillä saimme muurikkapannun lahjaksi silloin. Vajaan parin viikon päästä vietämme 5. hääpäivää eli jokusen aikaa asia on ollut hautumassa, niin sanoakseni. Kiertelin aamupäivällä Pinterestin ihmeellisessä maailmassa ja ilmoitin miehelleni, että notskipaikka syntyy nyt ja tässä. Onnistumisvarmuuteeni vaikutti toki jonkin verran melkein täysi peräkärryllinen hiekkaa, joka täytyi hävittää johonkin sekä lämminvesivaraajasta jäänyt valurautainen pohja, jonka visioin jo toukokuussa tontin laidalle tulipesäksi.

Muksu ulkovaatteisiin ja mukaan pari keppiä, narua ja syvään huokaileva aviomies. Mittailin, säntäilin ja potkin pensaita asiantuntevan näköisenä. Aluksi hahmottelin sellaista vaatimatonta 5 metrin halkaisijaa hiekkakuopalleni, mutta ukko kulta pisti onneksi pikkuisen kapuloita rattaisiin. Realiteetit iskivät nimittäin viimeistään siinä vaiheessa, kun tartuin pistolapiooni ja aloin kuoria nurmikkoa pois pyöreän alueeni sisältä. Toimintaa hidasti ehdottoman paljon se, että lankomies meni lupaamaan neitokaiselle 10senttiä jokaisesta kerätystä kastemadosta - ja niitähän riitti. Kuten myös sääskiä vaikka kuvittelin tontille hankitun mosquito magnetin räjäyttäneen ne jo taivaan tuuliin. 

Lapiointihommien loppupuolella miekkonenkin päätti ojentaa auttavan kätensä ja luopua työnjohtajan diplomaattisesta koskemattomuudesta. Hetken kaiveltuaan hän totesi löytäneensä luun mullan seasta. Luu se oli aivan ehdottomasti tai siis pala siitä. Karmivuuskerroin nousi jonkin verran, kun seuraavalla lapiollisella alkoi nousta puoliksi maatuneet sukkahousut. Sen enempää ei onneksi tullut vastaan, mutta voinen tunnustaa ettei kovin syvältä alettu tätä asiaa kaivelemaan. Vastaan tuli sitä paitsi koivun juuria ja silleen. 

Myöhemmin selvisi, että jollain edellisistä omistajista on ollut koira eli luu on varmaankin sen aarre. Sukkahousuista en oikeastaan halua tietää enempää. Ehkä jollain on ollut vain kohtalaisen hyvä huumorintaju. Varmaan sama yksilö, joka on piilottanut 50-luvun kondomeja yläpohjaan. Lisää siitä asiasta vanhassa postauksessa Rintamamiestalon kätköistä.

Maisemointikangasta päälle ja menoksi - totesimme yhdessä. Miekkonen keksi kiinnittää kankaan metallihakasilla, jotka hän näppäränä diy-miehenä taikoi vanhan kenkätelineen pinnoista.  
Ei päässyt kangas liikkumaan hiekkaa heiteltäessä. Muksun mielestä hakasten vasaroiminen paikoilleen oli paras osuus koko projektissa. 

Lämminvesivaraajan valurautainen pohja oli valitettavasti vuorattu tarkasti uretaanilla niin, että sen poistamiseen tarvittiin sytkysaha, rautakanki ja avotulta. Aivan kelvollinen siitä kuitenkin tuli. Valmiista nuotiopaikasta luvassa kuvia kunhan saadaan viimeistelytyöt tehtyä.

 

Niiden jälkeen vielä kun saataisiin muutamasta kuormalavasta penkit tehtyä niin muurikkalättyharjoitukset voivat alkaa. Miehen pään menoksi olen jo kehitellyt suunnitelman jakkaroita varten. Niitä toteutetaan jahka tästä kokemuksesta toivutaan. Ja tulevaisuudessa kasvimaata perustettaessa taidamma tyytyä kohopenkkeihin...