keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Haluan oman kodin!


Olemme ostaneet kotimme tasan kuusi vuotta sitten. Tunne oli kieltämättä aika eufoorisen kauhistunut, kun nimet oli lopulta saatu kauppakirjoihin. Oman kodin etsintä oli aloitettu melkein vuotta aiemmin ja lainaehdotkin katsottu pankin kanssa kuntoon - ehdot jotka olivat sangen löysät tähän nykyiseen aikaan verrattuna. Talon rakentaminen oli vaihtoehto numero yksi, mutta tutkimusten ja jahkaamisen jälkeen tuntui ettei meidän rahat siihen tule riittämään. Mitä enemmän lainaa, sen enemmän ahdistusta. Näin oli minulle opetettu edellisen laman aikaan 90-luvulla. 

Monta monituista sammakkoa tuli tutkittua ennen kunnollisen talon löytämistä. Oli romahtamispisteessä olevia piharakennuksia, huonosti tehtyjä laajennuksia, hometta sekä hiiren kakkaa. Toki hyviäkin tuli vastaan, mutta hävisimme pari tarjouskilpaa tai olimme liian myöhään liikkeellä edes tarjotaksemme. Meillä kummallakaan ei ollut käsitystä talon kunnon tarkastamisesta, mutta onneksi eräs ystävämme ja isäni kävivät vuorotellen kertomassa kuinka kallis ja mittava remontti voisi olla edessä. Rakastuin erääseen mummon mökkiin Kempeleessä. Välittäjä oli taitava maalailemaan kuvia ja kääntämään huomion epäolennaisuuksiin. Onneksi järjenääniä löytyi ja jossain vaiheessa huomasin mökin ja purkukoneiston kohdanneen - ehkä ne koristeelliset paneelit eivät olleetkaan se tärkein asia! 

Tässä talossa olimme käyneet kylässä ja olinkin todennut ettei meillä varmaan koskaan olisi varaa näin viehättävään rintamamiestaloon, jonka osoitekin oli aivan hurmaava. Ihmetys olikin suuri, kun ennen kevään pyhiä huomasin samalla osoitteella etuovessa talon, joka ei kylläkään julkisivukuvan perustella vastannut todellisuutta. Kuvien selailun lomassa huomasin välittäjän laittaneen sivuille ulkokuvan vain ulkorakennuksesta. Äkkiä puhelua soittamaan ja näyttöä varaamaan. Kiitos pyhien, oikea julkisivukuva ilmestyi nettiin vasta kun olimme jo itse päättäneet tehdä tarjouksen parin yksityisnäytön perusteella. Paljon tässäkin riittäisi työtä eikä isäni ollut aivan varauksettoman ihastunut. Kuntotarkistus tehtiin ja vaikka se ei juurikaan tyhjentäviä vastauksia antanut, päätimme ottaa riskin ja ostaa talon, kun hinnasta päästiin myyjän kanssa sopimukseen.





Tässä sitä on nyt sitten kuutisen vuotta asuttu ja sitä remonttia on kyllä riittänyt. Onneksi kaiken on saanut tehdä rauhassa ja miettien. Monet ratkaisut on vuosien saatossa vaihtuneet ennen kuin toteutukseen on päästy.
Muhaa, muhaa ja enenmmän muhaa. Onneksi näiden roudaaminen on ainakin yläkerran osalta jo ohi!

Tämän kesän ja syksyn tavoite hommia ovat:
- vanhan vesivaraajan purkaminen ja ko. huoneen lattian valaminen tasaiseksi
- parvekkeen laajentaminen ja uusien kaiteiden hankkiminen
- pihahommia: joko teranssi taloon kiinni tai pihalle ruokailu/kesäkeittiöalue 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ennen julkaisua viesti tarkistetaan mahdollisten roskapostien varalta =)