Mielenkääntötemppu

  
                                            kuva lainattu netistä osoitteesta:http://www.fundogpics.com/puppies-kissing.html


Asenne ratkaisee, eikö niin? Jos on oikein hyvällä ja positiivisella mielellä liikkeellä, mikä tahansa voi olla mahdollista. Usko omiin kykyihin ja onnistumiseen luo kieltämättä hedelmällisemmän pohjan onnistumiselle kuin luovuttaminen etukäteen. Kuppini on ollut aina enemmän täysi kuin tyhjä, mutta viime aikojen suunnitelmat työn kuormittavuuden lisäämisestä ovat läikytelleet sisältöä vähän sinne ja tänne. Onko todellakin niin, että mieltä vääntämällä jokainen varhaiskasvatuksen ammattilainen kykenee vastaamaan vaikka 30 lapsen hyvinvoinnista ja kasvatuksesta laadukkaasti yhtä aikaa?

Mielenkääntötemppu alkaa taivaanrannan maalaamisesta. Henkilökohtainen paratiisi suunnitellaan tarkkaan, jotta tiedetään minne pyritään. Ammattilaisille sama tarkoittaa tässä tapauksessa varhaiskasvatuksen uusia kärkihankkeita, joihin me kaikki haluamme pyrkiä: lasten hyvinvointia, turvallisuutta ja hyviä oppimisen mahdollisuuksia. Lisätään joukkoon vielä ripaus lasten ja vanhempien osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia. Näyttää kieltämättä siltä, mitä itsekin työltäni haluan. Tärkeää on huomata, että usein tässä kohtaa viestiä tehostetaan näyttämällä joku söpö koirien halailukuva pohdiskelijoille ikään kuin kevennykseksi.

Kun tavoite on kaikilla kirkkaana mielessä, voidaan alkaa käydä läpi listaa pienistä ikävistä asioista, jotka ehkä saattavat aiheuttaa pientä epämukavuutta ja muutosvastarintaa arkeen. Yhden lapsen lisääminen aikuista kohti on kyllä tympeää, mutta ei mahdotonta. Subjektiivisen oikeuden rajaaminen purkaa jonkun paineita jossain ja päivähoitomaksujen lisääminen tuo rahaa kunnan kassaan. Ainoa vain, että subjektiivisen oikeuden rajaaminen tuo osapäiväisiä lapsia ryhmään 13/1 suhdeluvulla eli yhteen ryhmään saadaan ympättyä kolmekymmentä lasta yhtä aikaa. Pientä epämukavuutta siis vain luvassa. Ai niin - ja ne hoitomaksujen korotukset tuskin päiväkodin pieneen rahalippaaseen kolahtavat. Näille nyt vain ei voi mitään, kun ne on jo päätetty. Kyllä sitä myrskyä tarvitaan, että osataan tyyntä arvostaa. Ja tässä kohtaa allekirjoittanut aivan hämmästelee mielenkääntötempun voimaa, sillä mitään uudistuksia ei oikeasti ole vielä uudeksi laiksi kirjattu ja henkilökohtainen taisteluvalmius alkaa olla Raatteentien tasoa.

Mielenkääntötemppu jatkuu - seuraavassa kuvassa on merenranta ja auringonlasku. Päälle kirjoitettuna kauniilla kaunokirjoituksella: ´siirretään vuoria´, ´jokainen on oman onnensa seppä´ tai jotain muuta yhtä imelää. Jos jossain kohtaa tulee liian tiukkaa, hyvä työntekijä osaa luovia ja keksii kyllä uuden tavan hoitaa hommat. Jos ei kykene aivan niin loistokkaisiin suorituksiin, voi viimeisenä keinonaan jättää kaiken ylimääräisen hommailun ja keskittyä työhönsä eli perustehtävään. Tässä kohtaa ei-ilmeisesti-niin-loistokas -työntekijä miettii kauhusta kankeana, mitä kaikkea voisi jättää tekemättä ilman, että se olisi perustehtävän laiminlyöntiä. Yhdet kurahousut riisumatta, yhden lounaan jakamatta vai yhden kakkapyllyn pesemättä? Kaikki ylimääräinen on karsittu jo aikoja sitten. Toiminnan pedagoginen laatu riippuu lähinnä siitä kuinka paljon työntekijät paiskivat hommia hyväntekeväisyytenä omalla ajallaan, kuinka monta juoksuaskelta suostuvat sisällä ottamaan ja kuinka monta kertaa on pokkaa tehdä lasten kanssa samoja juttuja vain siitä syystä ettei ole aikaa suunnitella toimintaa eikä rahaa tarvikkeisiin ole ollut enää huhtikuun jälkeen. 

Onko tosiaan niin, että laiskat tai huonosti asennoituvat työntekijät vain kapinoivat muutosta vastaan. Kapinoivat että heidän ei tarvitsisi tehdä työajalla töitä. Hyvä työntekijä saa vaikka pataljoonan lapsosia toimimaan pelkän ajatuksen voimalla, harmonian ja sopusoinnun leijuessa koko ryhmän yllä. En tiedä onko se tarkoituksellista, mutta jostain syystä syyllisyys hiipii mieleeni. Hallituksen toimia vastustavan mielenilmaisun laimentamiseksi syyllistäminen tuntui olevan paras ase osallistumisinnon nujertamiseen. "Et sinä voi lähteä ja jättää lapsia yksin. Kyllä meidän täytyy huolehtia, että lapsilla on kaikki hyvin. Koskaan ennenkään ole toreilla huudeltu." Vaikka taitaakin olla niin, että vain ääntä pitämällä ja osallistumalla lapsien hyvästä hoidosta voidaan yrittää pitää kiinni. 

Miksi mielenkääntötemppu sitten ärsyttää niin valtavan paljon. Siksi että näennäisellä empatialla ja tsemppilauseilla ammattilaiset yritetään työntää takaisin siihen ruotuun, jossa on aina ennenkin oltu. Voidaan nyt hetki ärsyyntyä yhdessä, mutta sen jälkeen hyvä työntekijä ottaa kiltisti ylimääräiset työt vastaan yhtään nurisematta. Kysyin mieheltäni montako kertaa heidän koulutuksissaan on viljelty mietelauseita, söpöjä kuvia tai lausuttu runoja - ei kertaakaan ja jotenkin se ei edes jaksa yllättää.

Jos sinulla ei ole yhtään löysää työpäivässäsi tai tehtävämäärässä, naputtele itsesi allekirjoittamaan kansalaisaloite varhaiskasvatuksen kurjistamista vastaan. Jos olet yhtään kiinnostunut lasten hyvinvoinnista varhaiskasvatuksessa, mene allekirjoittamaan. Jos sinulla sattuu olemaan tylsää ja pari ylimääräistä minuuttia juuri nyt, mene allekirjoittamaan. Auta meitä ja allekirjoita: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1634