Veikö some mennessään?

Kuukausi ilman facebookia, instagramia ja pinterestiä sujui vaihtelevissa tunnelmissa. Jälkikäteen voisi luonnehtia ajan kuluneen nopeasti, mutta ei se tainnut näyttää siltä pari postausta ja viikkoa aiemmin. Täytyy myöntää että somettomuus oli huolestuttavan hankalaa.

1.2.2016 klo 00.00 en istunut teemuki kourassa käyttäjätunnuksia näpyttelemässä kuten olin suunnitellut. Olin nukkumassa. Tässä iässä mikään ei ole niin tarpeellista ja nautinnollista kuin hyvät yöunet - paria muuta asiaa lukuunottamatta. Aamulla klo 7 alkanut työvuoro hillitsi myös innokkuuttani hommata norsun korvien kokoiset silmäpussit muiden somejulkaisujen lukemisesta. Yhden nautinnollisen hetken vietin kuitenkin yöllä, kun heräsin tarkistamaan herätyskellon vieterin pituutta: samoilla silmillä ihan vain vilkaisin instagramia ja tykkäsin kavereiden kuvista. Sittem uni taas vei.

Koko päivän olin yllättävän hyvällä ja euforisella tuulella. Johtunee siitä, että tavoite tuli saavutettua ilman repsahduksia. Nautiskelin someista pieninä paloina aamukahvilla, kahvitauolla ja työpäivän jälkeen. Kaikkein tärkeimmältä tuntui saada tietää, mitä lähimmät ystävät ovat lakon aikana päivittäneet vaikka olin tavannut heitä livenä aivan vasta. Paljon ihania hyvän mielen päivityksiä ja kuvia tuli selattua parin päivän aikana. Yllättävää kyllä, silmiini ei pompannut yhtään sanaväkivaltaa pursuavaa viestiketjua, mutta voi olla että lueskelin juttuja vaaleanpunaisten lasien läpi. Tai sitten muutkin ovat jo kyllästyneet pureksimaan paskaa jatkuvalla syötöllä.

Kannattiko hyvää odottaa? No joo ja jaa. Onhan se hyvää, mutta ei niin hyvää kuin kuukauden ajattelin sen olevan. Tämä fiilis lienee tuttu kaikille jotka viettävät jonkunlaista tonta tai töntä. On ollut mukava päästä sisään omiin verkostoihin kunnolla, mutta ei selkäni takana ole tapahtunut mitään tajunnan räjäyttävää. Enemmän asioita on tullut suunniteltua ja jaettua ilman someja. Tuorein silmin omaa faceseinää selatessaan tulee sellainen olo, että paljon turhaa voisi poistaa uutisvirrastaan niin kuin vaikka esimerkiksi erinäiset osta/myy/vaihda-sivustot, mutta toisaalta olen tehnyt pari täydellistä heräteostosta niiden kautta. En uskalla jättää niitä pois etten menetä elämäni tilaisuutta!

Postauksen kuvituksessa jatkan tähän sarjaan vakiintuneella käytännöllä eli lapin lumisilla kuvilla, joita haluaisin oppia ottamaan paremmin. Joku kuvauskurssi voisi olla paikallaan. Someen palanneena harkitsen tässä blogille perustettavia face-sivuja, joiden kautta uusien kirjoitusten seuraaminen olisi vaivattomampaa. Uusia tekstejä syntyy tällä puolelle jatkossakin säännöllisen epäsäännöllisesti, joten kiitos teille jotka jaksatte tässä vaihtelevassa kyydissä mukana.