Yläkerran makuuhuone rakentuu näemmä pikkuhiljaa ja pala palalta. Ahkera notkuminen Torissa tuotti jälleen tulosta, kun törmäsin siellä pari viikkoa sitten ilmoitukseen myytävästä 50-luvun liinavaatekaapista. Kuinka ollakaan tuo kyseinen yksilö vastasi mitoiltaan juuri vaatimuksia - hätäisesti ottamaan yhteyttä myyjään. Tällaiset tilaisuudet kun tuppaavat valumaan sormien välistä! Tällä kertaa onni oli myötä ja liinavaatekaappi haettiin kotiin viime viikolla.
Kuten kuvista näkyy, kaapissa on melkoisen paljon kulumaa eikä viilutus ole paksuimmasta päästä. Tässä nyt käyn melkoista karhunpainia itseni kanssa: kuinka radikaalisti tuollaista kaappia viitsii mennä muuttamaan. Toisaalta jos joku on varmaa, niin ainakin se, ettei kaappi tuon värisenä tule koskaan passaamaan makuuhuoneeseen. Vanhaa täytyy kunnioittaa, mutta minulla on sellainen tunne, että tulen vetämään kaapin kokonaan valkoiseksi. Hiomishommat sisätiloissa ei vaikuta kovin kutsuvalta ajatukselta, joten voi olla että pääsemme melkoisen paljon pidemmälle kevättä ennen kuin ulkona pystyy tällaista entraamishommaa hoitamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ennen julkaisua viesti tarkistetaan mahdollisten roskapostien varalta =)