Vain renkaita, ei yhtään leluja

Kevätaurinko lämmittää jo mukavasti ja kutsuu haravan varteen. Syksyllä rapsuttelut jäi suuremmalti tekemättä, joten hommaa on kyllä nyt luvassa useammaksi päiväksi. Neitokainen jo odottelee malttamattomana leikkimökin kevätsiivousta ja kunnon leikkejä. On mökissä toki puuhailtu jo, mutta suurin osa kalusteista on vielä sisäleikeissä talven jäljiltä. Seuraavaksi luvassa pientä tarinaa pienen mökin remontista:

Neitokainen totesi 2-vuotiaana leikkimökin kuistilta sisään katsoessaan "Vain renkaita, ei yhtään leluja". Tämä lausahdus kolisteli sinkkisankkoa äidin sisusjuurissa myöten, sillä leikkimökin remontointi leikkikuntoon oli kyllä ollut suunnitelmissa, mutta aikaisintaan vuoden päästä - kun tärkeimmät olisi saatu sisältä kuntoon. Onhan se nyt hommaa, jos ei lapselle ole leikkipaikkaa!

 Siitä samalta seisomalta tein sen mitä parhaiten osaan: aloitin raivaamisen ja purkamisen. Ne ovatkin ainoat vaiheet, jotka osaan itse suorittaa. Kun kaikki on kannettu kartanolle, jotain on pakko tapahtua mökissä sisällä ennen talvea. Autonrenkaita, vanhoja kankaita, rikkinäinen kaasugrilli - mitä kaikkea nyt voi leikkimökkiin kuvitella 2-vuotiaan leikkikaluiksi. Kaikki se lensi kaaressa keskelle pihaa ja mies parka niitä sitten kiikutti sinne, tänne ja roskiin. 

 

Ensimmäisten joukossa lähti edestä laho laudoitus (terassi) kulkemaan ja sen jälkeen sisältä muovimatto, puolipaneeli ja muovimaton alta rintamamiestalon vanhat ovet, jotka siis ajoivat lattian virkaa mökissä siihen saakka. Villoja oli niin lattiassa kuin paneelin alla ja voin kertoa hiirensontaa löytyneen niin paljon ettei ilman hengityssuojia tuonne ollut mitään asiaa...

 Näin reipas olin parin seuraavan päivän aikana. Tuo suojavaatetus ja maski olivat aivan kamalaa päällä pidettävää, kun pihalle iski joku halvatun lämpöaalto ja yli 20 astetta lämmintä elokuun lopussa. 

Kuvaamisinnokkuus näyttää loppuneen tässä kohtaa aivan täysin. Remppaa tehtiin siis syksyllä 2013 ja se ehdittiin saada ihan hyvään kuntoon juuri ennen lumien satamista. Seinät levytettiin ja puolipaneloitiin. Värimaailmaltaan mökki on ällöttävän vaaleanpuna-valkoinen. Lattian lankut ja puolipaneli valittiin mökkiin yksinkertaisesti, koska jämäpaloja oli jäänyt runsaasti yli yläkerran remontista. Tuo ihastuttava Pöllö-arkku löytyi Ojanraudasta parilla kympillä.

 Pinkit prinsessa-rautakalusteet löysimme K-raudan valikoimasta keväällä 2014. Ja tuon harmaan sydämen neiti valitsi mökkiinsä jo edellisenä syksynä kun mökin kunnostus aloitettiin. Tuohon terassiin olen myös todella tyytyväinen. Mies olisi tehnyt siitä alkuperäisen kokoisen, mutta eihän siinä olisi ollut mitään järkeä. Jospa joskus saataisiin meille aikuisillekin sopiva terassi talon yhteyteen...

Pelastakaa keinuhevonen ja lastenvaunut!

Joskus sitä saattaa vahingossa törmätä aarteisiin yllättävissä paikoissa. Toisen romu on toisen aarre - ja romustakin voi tulla todellinen helmi. Jokunen kesä taaksepäin talon isäntä kuskasi puutarhajäte-kaatopaikalle ruohonleikkuu jätettä ja oksia. Jollain kanssakansalaisella oli menny pikkuisen kaatikset sekaisin ja oksien keskellä lojui kaikkea kodin irtaimistoa sohvasta lähtien. Tällaisen raasureppanan isäntä poimi kyytiinsä pois lähtiessään.

Pikkuisen hiomapaperilla hinkutusta ja pintaan pohjamaali sekä Helmi-kalustemaalia. Harjan uusimiseen olisi saattanut jollain olla parempikin kikka, mutta meidän vinkkelistä lähimmäksi materiaalivaihtoehdoksi sattui edesmenneen askartelukaupan noita-peruukki. Ja ai että tulikin komea keinuheppa!

Hepan jalasten pohjaan liimasin mustaa huopaa, jotta kestää ottaa pollella kunnon vauhdit lautalattian maalipintaa vahingoittamatta.

Keinuhevosen kuvia selaillessani löysin kuvia neidin ensimmäisistä vaunuista, jotka menevät tähän samaan roska vs. aarre -katergoriaan. Kirpparille oli nimittäin jätetty tällaiset aikoja nähneet Simo-vaunut, jotka minun oli aivan pakko saada:

Maksoin vaunuista Paavolan kirpparilla muistaakseni 90e (voin muistaa kyllä aivan väärinkin). Harmikseni huomasin kotona vasta parin päivän päästä, että koppa kärsii muodikkaasti sisäilmaongelmista eikä sellaiseen homeen hajuun kukaan täysipäinen laita vastasyntynyttä lastaan. 

Periksi ei anneta ja silleen. Muutaman kilpailutuskiemuran jälkeen päädyimme viemään kopan entisöitäväksi Ouluun Sisustus Britaan. Verhoilun hintaan en uskalla sanoa nyt mitään, sillä tuoreena äitinä sitä leijui vaikka minkämoisessa sumussa (valkoisessa, vaaleanpunaisessa ja mustassa vuorotellen) siihen aikaan. Joka tapauksessa lopputulosta täytyy vielä tänäänkin huokaillen ihailla!

Kamala laatikosto kauniiksi pienellä vaivalla

Tämän diy-projektin olen tehnyt jo jokunen kesä sitten neitokaisen omaan huoneeseen. Ajattelin jakaa sen teidän talvi-iltojenne iloksi. Yläkerran viimeistely on nimittäin edelleen kesken. Jopa yläkertaan johtavat portaat on maalattu sähkömiestä odotellessa. Miestä ei vain meinaa kuulua. Kerrankin remppahistoriassa viimeinenkin lista on saatu paikalleen ennen kuin talon rouva on päässyt muuttamaan huonekaluja sisään...

Ensimmäisessä kuvassa on nähtävillä yläkerran iso makuuhuone, josta siis tulee lähikuukausina vanhempien makkari. Tuo makuulaveri purettiin ensimmäisten asioiden joukossa, kun sisään muutettiin. Siitä jääneet laatikot päätettiin kuitenkin säästää käyttöön.

Neitokaisen makkariin valittiin remontin yhteydessä tehosteseinän tapetiksi hurmaava Pip Studion Chinese Rose Pink 386032. Laatikot suunnittelin sijoitettavaksi tehosteseinää vastapäätä, joten mielestäni oli hauska ajatus jatkaa samaa tapettia laatikostoon. 

Liisteriä pintaa ja menoksi. Tuota laatikoston pintaa en tullut käsitelleeksi mitenkään ennen tapetointia ja hyvin on pysynyt ainakin parin vuoden ajan. Laatikoiden yläosasta tapetti on kiinnitetty liisterin lisäksi pienillä mustilla koristenauloilla. 

Loppusilauksena laatikostoissa on kauniit valkoiset, vaaleanpunaisilla raidoilla kuvioidut nupit, jotka on ostettu Coloren kivijalkakaupasta. Ko. liike on viime kuulemani mukaan siirtynyt kokonaan verkkokaupan ihmeelliseen maailmaan. 

Hyödyllistä ja harmittavaa, että suurinosa sisustuskaupoista sijaitsee nykyää internetin ihmeellisessä maailmassa. Hyödyllistä sinällään, että valikoima on laajentunut todella paljon viimeisen viiden vuoden aikana. Harmillista tällaisella ostostelijalle, jonka täytyisi päästä hipelöimään, tunnustelemaan ja aistimaan itse tuotetta konkreettisesti pelkän kuvan sijaan. Nyt olisi hakusessa makuuhuoneen lipastoon uudet vetimet. Niitä on olen katsellut useammastakin verkkokaupasta, mutta ennen lopullista päätöstä on aina tullut ärsytys ja homma on jäänyt silläerää siihen. Toivottavasti ko. tuotteita on jäljellä vielä sitten kun saan painettua ostoskorin kuvaa.