Näytetään tekstit, joissa on tunniste askartelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste askartelu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Täydellinen tapa koristella pajunoksat!

Olen miettinyt useamman pääsiäisen toimivaa tapaa koristella pajunoksia lasten kanssa. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän aikuinen joutuu panostamaan hommaan ja se näkyy lopputuloksessa: aikuisten koristelemia virvonvarvon -oksia. Viime vuonna 3-vuotias jaksoi sen hetken aikaa valita höyheniä ja kertoa mihin äiti ne kiinnittää. Sen pidemmälle ei mielenkiinto riittänyt sillä teipillä kiinnittäminen ei ottanut onnistuakseen millään rautalangasta puhumattakaan. Siispä äiti askarteli hienoja oksia.


Naamakirjan puolella joku vinkkasi seuraavanlaisesta ohjeesta, joka oli pakko laittaa testiin työpaikan 1-3 -vuotiaiden lasten kanssa ja täytyy sanoa, että toimii kuin höyryjuna! Suorastaan ihastuttavan lumoava projekti, joka kesti tasan yhtä pitkään kuin lapsen mielenkiintokin, mutta tulos oli sykähdyttävän kaunis

Tarvitset:
- Pajun oksia (tai muita risuja jos lajintunnistus on samaaluokkaa allekirjoittaneella)
- Yleisliimaa 
- Silkkipaperisilppua (lapset mielellään hoitavat sen silppuamis-osion)
- Hyöheniä
- Roskapussi tms.keskikokoinen muovipussi

Silppua silkkipaperia pussiin ja heitä joukkoon reilu kourallinen höyheniä. Levitä liimaa pajunoksaan joko suoraa pullosta tai anna lapsen sivellä sitä reilusti oksaan pensselillä.

 


Laita liimainen oksa pussiin koristeiden kanssa ja sulje pussin suu oksan ympärille napakalla otteella. Anna siis lapsen käteen oksa, jonka ympärille pussi on laitettu. Mitä suuremmat oksat, sen isompi pussi kannattaa ottaa. Sitten vain annat lapselle luvan heiluttaa kädessään olevaa pussikeppiä. Tadaa: pussin poistamisen jälkeen teillä on kaunis, koristeltu virvonvarvon -oksa ja ihan muksun itsensä tekemänä. Oksa asetellaan vaikka maljakkoon ja annetaan kuivua kunnolla. Samaa pussia voi käyttää puolenkymmentä kertaa kunhan lisää sinne välillä koristeita. Sen jälkeen pussin voi kääntää ympäri jotta sinne jääneet koristeet saa irti. Niiden annetaan kuivua ja ne voi käyttää uudessa puhtaassa pussissa seuraavalla kierroksella.


maanantai 11. tammikuuta 2016

Aikaan Sinikellojen - blogin 1vee synttäripäivä


Kutakuinkin näihin aikoihin viime vuonna syntyi Aikaan Sinikellojen -blogi. Tarkoitus oli päästä jakamaan omaa elämää muun maailman kanssa etenkin sisustamisen ja rintamamiestalossa asumisen näkökulmasta do it yourself-projekteja unohtamatta. Tunsin henkilökohtaisesti tarvitsevani facebookia laajemman kanavan kiinnostavien asioiden jakamiseen, sillä yhteen tilapäivitykseen tai kuvaan on vaikea tiivistää ideoiden lukuisia ulottuvuuksia. Kaipasin myös jonkinlaista anonymiteettiä suojaksi itseni ja kritiikin väliin.

Mitä vuodessa on tapahtunut? Onko blogi täyttänyt odotuksensa?

Blogi alkoi vanhojen diy-touhujen esittelyllä. Koneen kovalevy oli pullollaan materiaalia muiden kanssa jaettavaksi ja uusia ideoita syntyi kuin rälliä räntäsateessa. Aika pian leipominen ja ruuanlaitto ilmaantuivat mukaan sisältöön ja siellä ne taitavat pysyä edelleen, sillä ohjeen bloggaaminen on ollut loistava tapa pitää se tallessa itselle seuraavaa käyttökertaa ajatellen. Noita tuuttipullia katsoessa jo melkein toivon, että laskiainen olisi jo täällä. Ohje tässä postauksessa: Tuuttipulla - kokeile eri taikinavaihtoehtoja


Suosituin postaus eri hakusanojen perusteella viime vuoden aikana on koskenyt skyr-rahkapurkkien kansista tehtyjä juttuja. Tämä idea on kyllä yksi henkilökohtaisista suosikeitani myös ja aivan itse keksitty: Skyr-rahkapurkkien kansista kaunista. Tein niistä myös viime pääsiäiseksi rairuohopurkkeja ja saman tuotteen lusikoista syntyi asetelmaan hauskoja tipuja. Nämä postaukset löydät blogini 2015 teksteistä maaliskuun kohdalta. Kokeilemisen arvoinen saman kuukauden kohdalta oli myös kukkien värjääminen elintarvikevärillä. Hauska kokeilu varsinkin lasten kanssa.














Kevätpuolella sanainen arkku avautui jo pikkuisen enemmän parin ravintola-arvostelun muodossa. Mikään muu ei nimittäin synnytä kirjoitushaluja niin hyvin kuin huono palvelu. Se että toiminnan mahdollistava asiakas kokee olevansa rasite tai sylkykuppi tuomastaan rahamäärästä huolimatta. 
Kaikkein eniten rummutusta näppäimistöllä on aiheuttanut Vain kaksi kättä -ilmiön mukainen protestointi varhaiskasvatuksen kurjistamista vastaan. Herääminen siihen todellisuuteen ettei kanssaihmisillä ole minkäänlaista käsitystä päiväkotimaailmasta vaikka he uskaltavat tuoda alle kouluikäiset lapsensa sinne tuntikausiksi viitenä päivänä viikossa. Aihe on edelleen tärkeä ja pinnalla, joten tässäpä vielä pikalinkit, mikäli joku kirjoituksistani on mennyt sinulta ohi: Ei lasten tarhaamiselle
Ei lasten tarhaamiselle - osa 2 kuka näistä on sinun lapsesi
Ei lasten tarhaamiselle - osa 3 kaikki pois piilosta
Ei lasten tarhaamiselle - osa 4 sähän vaan leikit
Ei lasten tarhaamiselle - osa 5 miksi potta meni nurin
Ei lasten tarhaamiselle - osa 6 kuka hoitaa minun lastani

Kevään jälkeen tekstiä on syntynyt muistakin aiheista ja alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen taidan kuitenkin nauttia mielipidekirjoittamisesta kaikkein eniten. Ruokaohjeet, sisustaminen ja maalaisromantiikanmakuinen fiilistely tuskin tulevat blogista häviämään, mutta itseni ilmaisemista vartenhan minä oikeastaan tämän blogin alunperin perustin. Silloin en vain osannut oikein kohdentaa ilmaisuani siihen polttavimpaan pisteeseen. Toisaalta painokas sana tarvitsee taakseen kirkkaan ajatuksen, jonka syntymiseen ja tarkentumiseen tarvitaan aikaa ja tilaa niin kuin muutenkin luovuuden kanssa. Mielipide vaatii henkilökohtaisen kipinän. Nähtäväksi jää, mitkä asiat jatkossa synnyttävät tarpeen paukuttaa näppäimistöä

Ketä varten kirjoitan?

On sanomattakin selvää ettei blogini komeile luetuimpien joukossa tai että sillä olisi mahdollisuus tehdä rahaa. Vakituisista lukijoista minulla ei ole aavistustakaan, mutta luulen niitä kuitenkin olevan. Kommenttiboksi on melkoisen hiljainen - kiitos kommentin jättäneille. Täytynee myöntää, että olen itsekin aika laiska kirjoittamaan palautetta tai vastaamaan kysymyksiin toisten blogeissa. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö lukisi niitä. Vuorovaikutuksesta on tullut ehkä hivenen yksipuolisempaa tai sitten se on sitä vain täällä. 

Kohdeyleisön määrittelemällä lukijoita olisi asiantuntijoiden mukaan mahdollisuus saada enemmän. En kuitenkaan halua orjuuttaa itseäni lukijoiden tai oman blogini ehdoille, joten pitäydyn ainakin toistaiseksi valitsemassani sillisalaatti-tyylissä. Säännöllinen julkaiseminen pitää lukijat kiinnostuneena, mutta jos ei ole mitään kiinnostavaa sanottavaa tai jaettavaa kannattaa mielestäni olla mieluummin hiljaa kuin postata kuva omasta kengänpohjasta. Puhun silloin kun on asiaa, en silloin kun kysytään. Jakamalla postauksiani sosiaalisessa mediassa omalla nimelläni ja kuvallani olen rikkonut illuusion tunnistamattomuudesta, mutta koetan jatkossa olla sen suhteen niuhompi.

Tämän pitkällisen pohdinnan lopputulos lienee, että istun alas ja nautin palan syntymäpäiväkakkua. Jos se on erityisen hyvää tai pahaa, kerron teille. Muussa tapauksessa kyseinen kokemus ei ole jakamisen arvoinen. 


lauantai 12. joulukuuta 2015

Juhlien teemana 1950-luku

Kolmekymppin kriisistä huolimatta sisäinen juhlasuunnittelija pakotti minut pistämään pirskeet pystyyn. Osallistuin viime vuonna 60-luvun teemajuhliin ja sinne vaatetusta miettiessäni huomasin haikailevani koko ajan 50-luvun perään. Kellohelmat, tyllialushameet ja rullakampaukset tuntuivat ihanan naisellisilta. Jotenkin mielikuvissani ajattelin löytäväni valmiita juhlia malliksi pilvin pimein. Bittiavaruudessa vierähti tovi jos toinenkin, kun yritin sovittaa teemaa mieltymysteni mukaiseksi. Onneksi kyseessä oli omat juhlat: mutkia sai oikoa rauhassa haluamallaan tavalla.

Google ja pinterest osoittivat taas voimansa, sillä ideoita pursuili loputtomiin. Lopulta päädyin ottamaan suunnaksi rapakon toisen puolen eli jenkki drive in-tyylin rockilla maustettuna. Ehkä joulutunnelmat vaikuttivat väritykseen sillä lopulta punainen, valkoinen ja kulta valikoituivat somisteiden väreiksi. Postin lakko sotki toki suunnitelmia sen verran, että suurin osa tuotteista täytyi hankkia perinteisistä kivijalkakaupoista. Ajattelin ensin sotkea Polkka dotia vähän joka paikkaan, mutta lopulta miksailin niiden kanssa myös raitoja ja tähtiä. Pallokuvio on ihanaa, mutta rajansa kaikella.

Vietin juhliani vanhalla kylätalolla, jossa tilaa erilaisille toiminnoille oli suorastaan ruhtinaallisesti. Pieni tyhjän keskilattian syndrooma vaivasi pirskeitä, mutta ainakin lapsivieraat osasivat ottaa siitä vauhdin merkeissä ilon irti. Olin suunnitellut raahaavani kylätalon biljardipöydän alas tuota avaruutta täyttämään, mutta pöydän kunto ja paino saivat toisiin aatoksiin. Pelaaminen onnistui hyvin tuolla salin näyttämölläkin. Allaolevassa kuvassa pieni aavistus salin yli ripustettavista valoista. Kaikessa tohinassa blogipainotteinen kuvaaminen jäi vähemmälle ja juhlakansa enemmälle.

Minulla oli aika tarkka visio tarjoilupöydän luo tulevista joulutähdistä. Niiden lisäksi tarkoitukseni oli askarrella vielä pienempiä paperisia tähtiä sommitelmaa täydentämään, mutta minunkaan aikani ei näemmä aivan kaikkeen riitä. Pistokeongelmasta johtuen tähtiä seinälle saatiin vain kolme. 



Kirppareilta löytyi parin euron kappalehintaan lp-levyjä. Niillä ja vanhoilla mainoksilla sai aikaan mukavasti menneen maailman tuntua. Jäätelökippoihin neilikoita pirtelötyyliin aseteltuna. Jokaisessa pöydässä oli mausteena ketsuppia ja sinappia ja teemaan sopivat pillitkin löysivät paikkansa niiden viereltä. 


Photo Boothia varten askartelin vaikka minkämoista tikkua ja härpäkettä. Aikaa siihen kului melko runsaasti, mutta diy-meiningillä sain niistä juuri sellaisia kuin halusin. Amatöörivalokuvaajan tunnistaa siitä, ettei kuvauspaikan valaistus ollut käynyt mielessäkään ennen juhlien käynnistymistä. Tämä siis oppina seuraavaa kertaa varten. 

Toin mukanani vanhoja lehtiä ja valokuviani vuosien varrelta. Juhlapaikalla oli teemaan sopivasti biljardipöytä sekä pöytäjalkapallopeli ja isäni lainasi karaokelaitteistoaan juhlakansan iloksi.


Tarjottavien keksiminen oli varmaan kaikkein vaikein homma. Jossain vaiheessa löysäsin aika paljonkin aikakaudesta ja tyydyin hamuamaan jenkkityylistä purtavaa. Olen mummiltani perinyt taipumuksen kasata ruokaa jos jonkinmoista sorttia eikä se missään nimessä saa loppua kesken. Juhlien jälkeisiä rääppiäisiä vietettiin vielä seuraava viikko, sillä vieraani eivät olleetkaan aivan niin kovia syömään kuin luulin.

Pop tartseja ostin Verkkokauppa.comista ja niitä varten piti raahata paikalle leivänpaahdin. Todellisuudessa nuo herkut saapuivat amerikkalaisten aamupalapöytään vasta 60-luvulla ja itselleni ne olivat täysin uusi tuttavuus. Lämmitettynä ihan kivan makuisia kekseiksi. 


Rocky Road amerikan malliin syntyi jo 1920-luvun lopussa. Tarjoilemissani herkuissa oli maitosuklaan, vaahtokarkkien ja pähkinöiden lisäksi myös ah niin ihanaa lakritsia. Kertakokeilun jälkeen huomasin niiden olevan liian tuhdin makuisia, joten lisäsin toiseen satsiin pari kourallista riisimuroja. Muutos parempaan oli huomattava.

Rice Krispie treats tehdään simppelisti riisimuroista, sulatetuista vaahtokarkeista ja voista. Mukaan voi laittaa myös vaikka pähkinöitä ja päälle suklaata. En halunnut kuitenkaan tällä kertaa sotkea suklaata aivan joka paikkaan. Vaaleanpunaiset vaahtokarkit tekivät herkuista hauskan näköisiä ja maistuivathan ne mukavan tahmaisilta. 

Kakkupuolella koristeluinspiraatio ei yltänyt tällä kertaa kovin taiteelliselle tasolle, joten mansikkakakun päällä komeili suuri marenki, jonka tarkoitus oli saada kokonaisuus näyttämään suurelta kuppikakulta. Amerikkailaista juustokakkua kokeilin aivan tätä tarkoitusta varten ja donitsien tekeminen oli jo oma lukunsa - painokelvoton sellainen...


Karkki- ja popparibuffetti
Kokonaisuus ei aivan pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa, mutta oli hauska huomata kuinka laaja popcorn-valikoima aivan peruskaupoistakin jo löytyy. Tavallisten ja voilla maustettujen lisäksi oli myös chilisiä ja makeita. Popparikärryjä olisi saanut vuokrata useammastakin paikasta Oulun seudulla, mutta mielestäni ne ovat kohtuuttoma hintavia siihen nähden kuinka edullista ja riittoisaa tarjottavaa mikroversiot ovat. Juhlavuutta voi lisätä vaikka hankkimalla hauskoja rasioita niitä varten. Tuo karkkiautomaatti oli siitä hauska vehje, että se vaati ihan oikeasti rahaa toimiakseen. Rahan koolla ja arvolla ei sen sijaan tuntunut olevan kovinkaan suurta merkitystä. Hyvä tapa tienata juhlarahoja takaisin ;)

Ajatus hodaribuffetista syntyi hodarikärryjen innoittamana. Täällä Oulun korkeuksilla sellaista ei kuitenkaan ollut vuokrattavissa, joten jouduin tyytymään halppiskeittimeen, joka kaiken lisäksi oli aavistuksen rivo. Tavallisten nakkien lisäksi tarjolla oli pulled porkia ja kauppojen höttösämpylöiden sijaan itse tehtyjä. Näissä on hieman sitä kaipaamaani sitkoa, joka eineksistä puuttuu ja ihanaa pientä makeutta. Tällaiset sämpylät saavat jopa minut muuttamaan mieleni hodareista. Ennen olen pitänyt niitä enemmänkin lasten mikroruokana. Pöytään vielä tuoreita kasviksia, sinappia, ketsuppia, majoneesia ja tietenkin sipulirouhetta. On tuonne buffaan näköjään eksynyt yksi lihaisa voileipäkakkukin. Noita aitoja red cupseja eli punaisia mukeja löytyi muuten verkkokauppa.comista, joka muutenkin oli näiden juhlien yllättävä hankintapaikka. Tällaisessa muodossa tarjottavan lämpimän ruuan ehdoton hyvä puoli oli siinä, että annokset oli helppo lämmittää ruokailijoiden mukaan. Ei siis tarvinnut olla kauhan varressa koko iltaa ja kaikki saivat tuoretta ja lämmintä syötävää. 

Teemajuhlien järjestäminen vei pirskeet uudelle hauskemmalle tasolle. Oli mukava huomata, että kaikki vieraatkin olivat uskaltautuneet fiftarihenkisiin kuteisiin ja juhlakokonaisuutta oli suorastaan hykerryttävää järjestää. Työ haittasi harrastustoimintaa tässäkin kohtaa, sillä järjestelyaika loppui armottomasti kesken. Pari vapaapäivää alle niin täydellisyys olisi ollut taattua. Toisaalta juhlien tunnelma vei kyllä voiton pienistä koristelupuutteista. Kyllä hyvät ystävät ja rento meininki ovat juhlien pääasia.

torstai 18. kesäkuuta 2015

My little pony syntymäpäivät - ihanat poniherkkukupit



Lupasin jossain vaiheessa lopettaa skyrin kansien hehkuttamisen, mutta vielä on pakko jatkaa! Värikkäistä kansista tuli nimittäin ponisynttäreille aivan ihanat herkkukupit ja pienellä vaivalla. 

Kansi venytetään siis keskeltä painamalla ja reunasta vetämällä kupiksi. Päivämäärän saa pyyhittyä pois kynsilakanpoistoaineella.



Etsin googlen kuvahaulla mukavimman näköiset kuvat, pienensin ne oikeaan kokoon ja tulostin. Leikkasin irti, liimasin kartongille ja leikkasin kuvion taas irti. Lopuksi kiinnitin kuvion kuppiin kaksipuoleisella teipillä. Pienet vieraat olivat todella innoissaan kuppivalikoimasta. Poijillekin löytyy ponitarinoista pari hahmoa: spike-lohikäärme, Discord, prinssi Shining armor , Snips ja Snails -pikkuponit.
 Tarjoilupöytä oli näissä synttäreissä korkealla lipaston päällä, joten pienet vieraat kiipesivät jakkaralla ylös täyttämään kuppinsa eikä kukaan antanut auttaa kiipeämisessä tai täyttöhommassa.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

My little pony syntymäpäivät - Pinjata



Kohta neljävuotias ponifani sai mieltymystensä mukaiset juhlat, joiden yhtenä huippuosana oli itse valmistettu pinjata. Ainakin lapsivieraat olivat aivan haltioituneita tästä Rainbow Dashin söpöysmerkin muotoisesta yllätyspilvestä. Etsimme teemaan sopivia valmiita Pinjatoja verkkokaupoista ja tarjolla olisikin ollut yksi ponin mallinen, mutta muodoltaa se oli pikkuisen tökerö ja kaikessa kiireessä sen tilaaminen jäi viime tippaan. Päätimme siis sateisen sunnuntain kunniaksi askarrella pinjatan itse. 

Tarvitset
- nestemäistä askarteluliimaa
- vettä
- ilmapalloja 
- sanomalehtipaperia 
- kopiopaperia
- kartonkia
- pumpulia
- kaksipuoleista teippiä
- kuumaliimaa

Puhalla kolme ilmapalloa ja liitä ne kaksipuoleisella teipillä yhteen:
 Muksujen mielestä mahtavaa hommaa luvassa - revi sanomalehtipaperia suikaleiksi ja liota niitä hetki liima-vesiseoksessa.


Tässä kuvassa ollaan jo homman loppupuolella eli seosta on jäljellä enää vähän. Kannattaa suojata lattia/pöytä hyvin muovilla sillä homma on sottaista. Seoksessa on 1 osa liimaa ja 2 osaa vettä. Ei niin nöpön nuukaa tämän annostuksen kanssa. Huomaat kyllä jos litku menee liian tönköksi. Lisää silloin vettä ja sekoita.

Suikaleita asetellaan pallojen päälle limittäin niin, että ne peittävät pallot kokonaan. Suuaukkoon jätetään kuitenkin reiät, joista pallot puhkaistaan ja yllätykset ladataan sisälle. Paperia ei kannata laittaa paria kerrosta enempää, jotta pinjata hajoaa pikkujuhlijoiden toimesta.

Ripusta märkä työ naruilla kuivumaan. Tässä kohtaa voit vielä tarkistaa, puuttuuko jostain kohtaa vielä paperia. Anna kuivua pari päivää, jotta pinjata pysyy muodossaa.

Puhkaise pallot ja koristele pinjata haluamallasi tavalla. Me päällystimme pallot kopiopaperilla, mutta maalaaminenkin olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto. Näin sanomalehtipaperi ei paista pumpulin läpi. Paperi on helpompi saada muotoonsa kun sen rypistää ensin palloksi ja sitten oikoo ennen liimaamista. 
Pinjataan kannattaa jo tässä kohtaa kiinnittää narut. Paras vaihtoehto oli tehdä parsinneulalla reikä muutaman sentin päähän isoista rei´istä ja naru pujotettiin sitten täyttöreiän ja sen kautta. Vahvista väliin jäänyt kohta paperilla. Sitten vain koristelemaan:
 Salama on tehty kartongista ja kiinnitetty tässä tapauksessa sinisellä, punaisella ja keltaisella sähköteipillä pilveen. Jos olisi tajunnut tehde pidemmän alun salamaan, sen olisi voinut taittaa ja taitoksesta liimata paikoilleen. Kiinnityskohdan saa piiloon pumpulilla.


 Täyttöreikä kannattaa jättää joka palloon, jotta täytteet saa hyvin tasapainoon pallojen sisälle.
 
Juhlapäivänä pinjata koristi juhlahuoneen ikkunaa, mutta se siirrettiin turvallisempaan hutkimispaikkaan hajotettavaksi.
             








tiistai 26. toukokuuta 2015

Jalkakylpysuolaa ja kirsikankukkavoidetta - lahjuksia päiväkodin tädeille


Päivähoitopäivät vetelevät neitokaisen osalta viimeisiään ennen kesäloman alkua. Ihanaa, että meillä on isovanhemmat, jotka voivat ja haluavat auttaa lapsen hoidossa niin paljon, ettei päiväkodin ovia tarvitse avata kolmeen kuukauteen vaikka vanhemmilla on perusduunarien vuosilomat! Tai siis lapsen ei tarvitse mennä päiväkotiin vaikka äidin pitääkin. Lapsi on viihtynyt hoidossa, toiminta on monipuolista ja yhteistyö toimii kaikinpuolin - haluan siis muistaa neidin kanssa tätejä jollain lahjalla. Mielestäni kiittämätön on se, joka ei saamastaan lahjasta ilahdu varsinkin kun lahjan antaja eli lapsi on tuomisestaan usein hyvinkin täpinöissään. Keskustelufoorumeilla asiasta jaksetaan kinata, mutta toivottavasti nurina ei kuulu lapsille saakka. 

Olen lahjojen hankinnassa harkitseva eikä ole yhdentekevää, mitä annan. Kyse ei ole niinkään hinnasta vaan ajatuksesta. Facebookissa kiinnitin huomiota erään äidin ja lapsen tekemään lahjaan: jalkakylpysuolaan. Siinä sitä ajatusta mielestäni oli! Pikkuisen nettitutkimusta tekemällä törmäsin tähän Pingurun postaamaan ohjeeseen ja muokkasin sitä vähän omien tarpeiden mukaiseksi. Koivunlehdet tuntuivat äkkiseltään kivalta mausteelta suolalle, mutta koivu on niin allergisoiva, että päätin luopua ajatuksesta. Ruohonjuuri on avannut ovensa myös Ouluun, joten päätin tehdä retken kivijalkaliikkeeseen ja valita pari kivaa tuoksua. Ruohonjuuresta tarttui matkaan sitruunaöljy ja body shopista herkullinen kirsikankukka- aromaattinen öljy. Ohjeesta riittää sekä suolaa että rasvaa reiluun neljään pieneen pilttipurkkiin.

Sitruuna-rosmariini -jalkakylpysuola
 5 dl merisuolaa
20 tippaa haluamaasi aromia, itse käytin sitruuna-öljyä
ripaus rosmariinia, myös muut kuivatut yrtit käyvät
mukaan voi lisätä kuivattuja koivunlehtiä tai ruusun terälehtiä

Ota kannellinen rasia ja kippaa sinne merisuola. Pieniin pilttipurkkeihin meni noin desi/purkki. Tiputtele tuoksuaromia mukaan varovasti ja haistele välillä. Itse tiputtelin parikymmentä tippaa tuohon määrään. Lisää lopuksi mukaan rosmariinia tms. Sen määrä riippuu siitä kuinka paljon pidät yrtin tuoksusta. Itse laitoin rosmariinia vain sen verran, että sen tuoksu tukee sitruunaa.
Laita kansi rasiaan kiinni ja ravistele. Aromit, yrtit ja suola sekoittuvat tosi helposti. Voit purkittaa suolan samantien. Todella nopea, helppo ja hauska homma. Meidän neitokainen tykkäsi etenkin ravistelu-osuudesta.

Kirsikankukka- jalkavoide
250g käsittelemätöntä karitevoita
1 dl kasviöljyä, itse käytin rypsiöljyä sillä en halunnut oliiviöljyn tuoksua rasvaan. Ehkä kookosöljy olisi voinut käydä tarkoitukseen kaikkein parhaiten
1 rkl perunajauhoja
n. 10 ml tuoksua/aromia, kirsikankukkaöljyä käytettiin tällä kertaa.


 
  
Ota huoneenlämpöinen karitevoi pussistaan ja laita se kulhoon. Lisää joukkoon kasviöljy ja vatkaa sähkövatkaimella kermamaiseksi vaahdoksi. Lisää mukaan perunajauho ja aromi. Lisäilin tuoksua todella varovasti, mutta tuota kirsikankukkaa sai olla melko paljon, että sen tuoksu tuli esiin. Purkita ja nosta purkit sen jälkeen jääkaappiin hetkeksi jähmettymään. Siisti sitten suuaukko ja purkki. Purkin voi koristella tai jättää ihan sellaisekseen.
 


Lumiukkosopassa oli kiva runomuotoinen käyttöohje, joten yritin muotoilla itse tätä lahjaa varten pikkuisen samantyylisen. Ohjeen ja purkkien sisällön kirjoitin kortteihin, jotka liitin paketteihin:
 
Nyt loppui juoksu ja kiire tähän,
istu alas ja malta vähän.
Vatiin kaada lämpöinen vesi
mukaan heitä suolaa vajaa neljännesdesi.
Jalat mukaan soppaan laita
vartti mielikuvitusmatkaa taita.
Varpaat kuivaa pehmoinen kangas
loppusilaus on voide raikas.

Kiitos mukavista leikeistä ja hyvästä hoidosta!