Haluan oman kodin!

Olemme ostaneet kotimme tasan kuusi vuotta sitten. Tunne oli kieltämättä aika eufoorisen kauhistunut, kun nimet oli lopulta saatu kauppakirjoihin. Oman kodin etsintä oli aloitettu melkein vuotta aiemmin ja lainaehdotkin katsottu pankin kanssa kuntoon - ehdot jotka olivat sangen löysät tähän nykyiseen aikaan verrattuna. Talon rakentaminen oli vaihtoehto numero yksi, mutta tutkimusten ja jahkaamisen jälkeen tuntui ettei meidän rahat siihen tule riittämään. Mitä enemmän lainaa, sen enemmän ahdistusta. Näin oli minulle opetettu edellisen laman aikaan 90-luvulla. 

Monta monituista sammakkoa tuli tutkittua ennen kunnollisen talon löytämistä. Oli romahtamispisteessä olevia piharakennuksia, huonosti tehtyjä laajennuksia, hometta sekä hiiren kakkaa. Toki hyviäkin tuli vastaan, mutta hävisimme pari tarjouskilpaa tai olimme liian myöhään liikkeellä edes tarjotaksemme. Meillä kummallakaan ei ollut käsitystä talon kunnon tarkastamisesta, mutta onneksi eräs ystävämme ja isäni kävivät vuorotellen kertomassa kuinka kallis ja mittava remontti voisi olla edessä. Rakastuin erääseen mummon mökkiin Kempeleessä. Välittäjä oli taitava maalailemaan kuvia ja kääntämään huomion epäolennaisuuksiin. Onneksi järjenääniä löytyi ja jossain vaiheessa huomasin mökin ja purkukoneiston kohdanneen - ehkä ne koristeelliset paneelit eivät olleetkaan se tärkein asia! 

Tässä talossa olimme käyneet kylässä ja olinkin todennut ettei meillä varmaan koskaan olisi varaa näin viehättävään rintamamiestaloon, jonka osoitekin oli aivan hurmaava. Ihmetys olikin suuri, kun ennen kevään pyhiä huomasin samalla osoitteella etuovessa talon, joka ei kylläkään julkisivukuvan perustella vastannut todellisuutta. Kuvien selailun lomassa huomasin välittäjän laittaneen sivuille ulkokuvan vain ulkorakennuksesta. Äkkiä puhelua soittamaan ja näyttöä varaamaan. Kiitos pyhien, oikea julkisivukuva ilmestyi nettiin vasta kun olimme jo itse päättäneet tehdä tarjouksen parin yksityisnäytön perusteella. Paljon tässäkin riittäisi työtä eikä isäni ollut aivan varauksettoman ihastunut. Kuntotarkistus tehtiin ja vaikka se ei juurikaan tyhjentäviä vastauksia antanut, päätimme ottaa riskin ja ostaa talon, kun hinnasta päästiin myyjän kanssa sopimukseen.

Tässä sitä on nyt sitten kuutisen vuotta asuttu ja sitä remonttia on kyllä riittänyt. Onneksi kaiken on saanut tehdä rauhassa ja miettien. Monet ratkaisut on vuosien saatossa vaihtuneet ennen kuin toteutukseen on päästy.

Muhaa, muhaa ja enenmmän muhaa. Onneksi näiden roudaaminen on ainakin yläkerran osalta jo ohi!

Tämän kesän ja syksyn tavoite hommia ovat:
- vanhan vesivaraajan purkaminen ja ko. huoneen lattian valaminen tasaiseksi
- parvekkeen laajentaminen ja uusien kaiteiden hankkiminen
- pihahommia: joko teranssi taloon kiinni tai pihalle ruokailu/kesäkeittiöalue 

Niin se lämminvesivaraaja sitten katosi

Tai no ei kai suoranaisesti voi väittää että 1500 litran lämminvesivaraaja katoaa aivan savuna ilmaan, mutta melko lähelle päästiin meillä viime viikonloppuna. Olin juuri sävistänyt kotia ja ajattelin kuvata pikkuisen eteistä ja uusia maalattuja portaita. Armas isäni saapui kuitenkin yllättäen paikalle ja ilmoitti jossain vaiheessa alkavansa työhommiin. Siinä sitten pikkuisen hämilläni mietin: mille niistä kaikista remppahommista se oikein aikoo alkaa. Hämmästys kasvoi aivan uusiin lukemiin, kun hän kertoi nyt purkavansa sen lämminvesivaraajan pikkuhuoneesta.

Miten se nyt muka voisi olla mahdollista. Viime kevät, kesä ja syksy meni sen voivottelussa, että varaajaa ei saa purettua jos ei avaa koko ulkoseinää ja tuuppaa sitä pihalle siitä. Olemattoman huonekorkeuden ja pienen oviaukon takia apuvälineiden ja leikkurien käyttö olisi vaikeaa. Niin niitä nyt sitten vain käytettiin: Neitokaisen kanssa piipahdimme kaupungissa kauppareissulla ja kokkasimme ruokaa - ja tadaa - varaaja oli purettuna siisteihin pinoihin pihalla. Arviolta siis yhteensä 4 tunnin homma. Nyt mä olen sitten aivan H-Moilasena näiden sisustussuunnitelmien kanssa. En nimittäin ole uskaltanut edes tuota eteisen laajentamista suunnitella ja kohta pitäisi tietää mille aletaan. 

Aluksi kuvia vuodelta 2013 juuri ennen maalämmön kytkemistä:

 

Sitten hieman "ennen" purkukuvia

 

 

Näin suuren tilan tuo pelkkä vesivaraaja on vienyt eteisen vieressä sijaitsevasta pikkuhuoneesta. Varaaja on poistettu käytöstä keväällä 2013 kun siirryimme porakaivolliseen maalämpöön. Maalämpökaappi/keskusyksikkö sijaitsee samaisessa komerossa ja sen putkiston kätkeminen on kai se seuraava operaatio.

 

Tuolla pikkuhuoneessa on ikkuna, joka toisi ihanasti valoa pimeään eteiseen. Tällä hetkellä väliseinä ja huoneen kaaos estävät hyödyntämästä tuota valoa, mutta ajattelin kyllä jollain ilveellä vängätä eteisestä avomallin kera tuon ikkunan. Sitä voi onneksi siirtää pikkuisen oikealle sisältä katsoen niin se ei jää maalämpökaapin taakse. Tällä hetkellä valoa eteiseen tuo neidin ihana Maatuska-naulakko. Tuo ovi sen valon kätkee...

Vain renkaita, ei yhtään leluja

Kevätaurinko lämmittää jo mukavasti ja kutsuu haravan varteen. Syksyllä rapsuttelut jäi suuremmalti tekemättä, joten hommaa on kyllä nyt luvassa useammaksi päiväksi. Neitokainen jo odottelee malttamattomana leikkimökin kevätsiivousta ja kunnon leikkejä. On mökissä toki puuhailtu jo, mutta suurin osa kalusteista on vielä sisäleikeissä talven jäljiltä. Seuraavaksi luvassa pientä tarinaa pienen mökin remontista:

Neitokainen totesi 2-vuotiaana leikkimökin kuistilta sisään katsoessaan "Vain renkaita, ei yhtään leluja". Tämä lausahdus kolisteli sinkkisankkoa äidin sisusjuurissa myöten, sillä leikkimökin remontointi leikkikuntoon oli kyllä ollut suunnitelmissa, mutta aikaisintaan vuoden päästä - kun tärkeimmät olisi saatu sisältä kuntoon. Onhan se nyt hommaa, jos ei lapselle ole leikkipaikkaa!

 Siitä samalta seisomalta tein sen mitä parhaiten osaan: aloitin raivaamisen ja purkamisen. Ne ovatkin ainoat vaiheet, jotka osaan itse suorittaa. Kun kaikki on kannettu kartanolle, jotain on pakko tapahtua mökissä sisällä ennen talvea. Autonrenkaita, vanhoja kankaita, rikkinäinen kaasugrilli - mitä kaikkea nyt voi leikkimökkiin kuvitella 2-vuotiaan leikkikaluiksi. Kaikki se lensi kaaressa keskelle pihaa ja mies parka niitä sitten kiikutti sinne, tänne ja roskiin. 

 

Ensimmäisten joukossa lähti edestä laho laudoitus (terassi) kulkemaan ja sen jälkeen sisältä muovimatto, puolipaneeli ja muovimaton alta rintamamiestalon vanhat ovet, jotka siis ajoivat lattian virkaa mökissä siihen saakka. Villoja oli niin lattiassa kuin paneelin alla ja voin kertoa hiirensontaa löytyneen niin paljon ettei ilman hengityssuojia tuonne ollut mitään asiaa...

 Näin reipas olin parin seuraavan päivän aikana. Tuo suojavaatetus ja maski olivat aivan kamalaa päällä pidettävää, kun pihalle iski joku halvatun lämpöaalto ja yli 20 astetta lämmintä elokuun lopussa. 

Kuvaamisinnokkuus näyttää loppuneen tässä kohtaa aivan täysin. Remppaa tehtiin siis syksyllä 2013 ja se ehdittiin saada ihan hyvään kuntoon juuri ennen lumien satamista. Seinät levytettiin ja puolipaneloitiin. Värimaailmaltaan mökki on ällöttävän vaaleanpuna-valkoinen. Lattian lankut ja puolipaneli valittiin mökkiin yksinkertaisesti, koska jämäpaloja oli jäänyt runsaasti yli yläkerran remontista. Tuo ihastuttava Pöllö-arkku löytyi Ojanraudasta parilla kympillä.

 Pinkit prinsessa-rautakalusteet löysimme K-raudan valikoimasta keväällä 2014. Ja tuon harmaan sydämen neiti valitsi mökkiinsä jo edellisenä syksynä kun mökin kunnostus aloitettiin. Tuohon terassiin olen myös todella tyytyväinen. Mies olisi tehnyt siitä alkuperäisen kokoisen, mutta eihän siinä olisi ollut mitään järkeä. Jospa joskus saataisiin meille aikuisillekin sopiva terassi talon yhteyteen...

Vanhempien makuuhuone muuttaa vinttiin

Seuraavaksi luvassa ennen ja jälkeen iloittelua yläkerran makuuhuoneesta, joka ei hirmuista muutosta ole kokenut sitten homeisen pirtinpenkin, mutta ainakin verhot ja matto on löytäneet paikkansa.

Ensin pläjäys makuuhuoneen alkuperäisestä kunnosta kesäkuulta 2009:

Noiden laatikostojen tarkoitus on siis ollut laverin virka. Niiden päällä on nukuttu. Laatikoiden syvyys on ollut vain noihin pystyihin saakka. 

                            

Meidän makuuhuoneesta on ovi parvekkeelle. Alkuperäinen ovi oli tosin tarkoitettu vain hoikille ihmisille. Ehkä olisi ollut hyvä säilyttää tuo niin olisi voinut aina varmistaa ettei ole lihonut liikaa..

Sitten hieman purkukuvaa kesältä 2012. Kolme vuotta mahtuu kuvien väliin, mutta on meillä toki rempattu siinä välissä kylpyhuone, menty naimisiin, vaihdettu maalämpöön ja rakastuttu pieneen kesällä 2011 syntyneeseen neitiin.

Onkos puru/muhahommat kellekään toiselle tuttuja. Voin kertoa että meille on. Käsin on jätesäkkeihin tuo kaikki lastattu ja viety pois. Onneksi ei tarvinut sisä kautta kantaa, kun herra keksi pudottaa ne alas parvekkeelta liinan avulla.

 Tämmöinen pieni ylläri löytyi villojen alta. Toki villoistakin jo näki, että jonkun kokoinen voitto on nyt tällä arvalla lunastettavissa. Onneksi kyseessä oli vanhan huopakaton aikaista ongelmaa eli päästiin parin parrun ja laudan vaihdolla, huih! Tuossa piipun juuressa on vuotokohta ollut.

 Kaikki lahot ja huonot eristeet vaihdettiin joka puolelta huonetta. Hommaa oli siis aivan kohtalaisesti. Eristimme spu-levyllä ja paneloimme katon. Mikään mdf-paneli ei tullut kysymykseenkään näin matalassa tilassa. Siihen kun yhden kerran tökkäät vahingossa mopinvarrella niin kyllähän se itkettää. Ja sitä paitsi ainahan näissä hommissa on pakko mennä kalliimman kautta...

Vesikiertoinen patterilämmitys vaihdettiin vesikiertoiseen lattialämmitykseen. Kuvia tarkemmin lastenhuoneen vertailukuvien kirjoituksessa kunhan sinne saakka ehdin kirjoittaa. Myös ilmanvaihtoon mentiin sörkkimään - toki ammattimies oli itse sörkkimässä eli painovoimainen vaihdettiin kokonaan koneelliseen ilmanvaihtoon.

Jostain hauskasta syystä remonttikuvia ei tosiaan ole otettu tämän enempää ison makuuhuoneen kohdalla. On taidettu keskittyä neidin kuvaamiseen... Ja täytyy myöntää etten uskonut urakan oikeastaan edes valmistuvan. Nyt siis eletään maaliskuuta 2015 ja hyvällä mallilla ollaan. Vaatesäilytyspohdinta on aivan lapsenkengissä juurikin siitä syystä etten uskonut meidän muuttavan yläkertaan ennen seuraavaakaan joulua. 

Kuvassa vasemmalla näkyy ullakon alias vaatehuoneen uusi ovi

         Tässä tuleekin se mietinnän paikka vaatesäilytykseen liittyen. Yläpuolen kuvassa näkyy hyvin tuo muurin ja seinän liitoskohta, johon haaveilen vaatekaappia. Muuri ei kuitenkaan ole kun 30 cm syvä, joten kaappikaan ei voisi olla kovin paljon syvempi. Nyt olenkin alkanut miettiä, voisiko tuohon kohtaan, muurista takaseinään, laittaa hyllyn ja sen alalaitaan verhokiskon. Verhon taakse jäisi hyllyjä ja vaaterekki ja tuohon yläpuolle mahtuisi vielä avohylly. Nähtäväksi jää milloin ehdimme herran kanssa rautakauppaan hakemaan rustiikkista lautaa ;)

 
Parvekkeen ovikin on tässä vuosien saatossa saatu vaihdettua pikkuisen isompaan malliin. Harmittaa vietävästi tuo ikkunan ja oven välinen korkeusero, mutta yläpohjasta on otettu käyttöön niin paljon tilaa kuin mahdollista. Kaikkea ei vain vanhassa talossa voi saada. Tunnelmassa on kuitenkin jotain ainutlaatuista ja ihanaa. Kuka nyt suoria seiniä ja lattioita kaipaisikaan ;)  Tuohon parveekkeen oven oikealle puolelle saisi yhden vaatekaapin mahtumaan.