Jalkakylpysuolaa ja kirsikankukkavoidetta - lahjuksia päiväkodin tädeille

Päivähoitopäivät vetelevät neitokaisen osalta viimeisiään ennen kesäloman alkua. Ihanaa, että meillä on isovanhemmat, jotka voivat ja haluavat auttaa lapsen hoidossa niin paljon, ettei päiväkodin ovia tarvitse avata kolmeen kuukauteen vaikka vanhemmilla on perusduunarien vuosilomat! Tai siis lapsen ei tarvitse mennä päiväkotiin vaikka äidin pitääkin. Lapsi on viihtynyt hoidossa, toiminta on monipuolista ja yhteistyö toimii kaikinpuolin - haluan siis muistaa neidin kanssa tätejä jollain lahjalla. Mielestäni kiittämätön on se, joka ei saamastaan lahjasta ilahdu varsinkin kun lahjan antaja eli lapsi on tuomisestaan usein hyvinkin täpinöissään. Keskustelufoorumeilla asiasta jaksetaan kinata, mutta toivottavasti nurina ei kuulu lapsille saakka. 

Olen lahjojen hankinnassa harkitseva eikä ole yhdentekevää, mitä annan. Kyse ei ole niinkään hinnasta vaan ajatuksesta. Facebookissa kiinnitin huomiota erään äidin ja lapsen tekemään lahjaan: jalkakylpysuolaan. Siinä sitä ajatusta mielestäni oli! Pikkuisen nettitutkimusta tekemällä törmäsin tähän Pingurun postaamaan ohjeeseen ja muokkasin sitä vähän omien tarpeiden mukaiseksi. Koivunlehdet tuntuivat äkkiseltään kivalta mausteelta suolalle, mutta koivu on niin allergisoiva, että päätin luopua ajatuksesta. Ruohonjuuri on avannut ovensa myös Ouluun, joten päätin tehdä retken kivijalkaliikkeeseen ja valita pari kivaa tuoksua. Ruohonjuuresta tarttui matkaan sitruunaöljy ja body shopista herkullinen kirsikankukka- aromaattinen öljy. Ohjeesta riittää sekä suolaa että rasvaa reiluun neljään pieneen pilttipurkkiin.

Sitruuna-rosmariini -jalkakylpysuola
 5 dl merisuolaa
20 tippaa haluamaasi aromia, itse käytin sitruuna-öljyä
ripaus rosmariinia, myös muut kuivatut yrtit käyvät
mukaan voi lisätä kuivattuja koivunlehtiä tai ruusun terälehtiä

Ota kannellinen rasia ja kippaa sinne merisuola. Pieniin pilttipurkkeihin meni noin desi/purkki. Tiputtele tuoksuaromia mukaan varovasti ja haistele välillä. Itse tiputtelin parikymmentä tippaa tuohon määrään. Lisää lopuksi mukaan rosmariinia tms. Sen määrä riippuu siitä kuinka paljon pidät yrtin tuoksusta. Itse laitoin rosmariinia vain sen verran, että sen tuoksu tukee sitruunaa.

Laita kansi rasiaan kiinni ja ravistele. Aromit, yrtit ja suola sekoittuvat tosi helposti. Voit purkittaa suolan samantien. Todella nopea, helppo ja hauska homma. Meidän neitokainen tykkäsi etenkin ravistelu-osuudesta.

Kirsikankukka- jalkavoide
250g käsittelemätöntä karitevoita
1 dl kasviöljyä, itse käytin rypsiöljyä sillä en halunnut oliiviöljyn tuoksua rasvaan. Ehkä kookosöljy olisi voinut käydä tarkoitukseen kaikkein parhaiten
1 rkl perunajauhoja
n. 10 ml tuoksua/aromia, kirsikankukkaöljyä käytettiin tällä kertaa.

 
  
Ota huoneenlämpöinen karitevoi pussistaan ja laita se kulhoon. Lisää joukkoon kasviöljy ja vatkaa sähkövatkaimella kermamaiseksi vaahdoksi. Lisää mukaan perunajauho ja aromi. Lisäilin tuoksua todella varovasti, mutta tuota kirsikankukkaa sai olla melko paljon, että sen tuoksu tuli esiin. Purkita ja nosta purkit sen jälkeen jääkaappiin hetkeksi jähmettymään. Siisti sitten suuaukko ja purkki. Purkin voi koristella tai jättää ihan sellaisekseen.

 


Lumiukkosopassa oli kiva runomuotoinen käyttöohje, joten yritin muotoilla itse tätä lahjaa varten pikkuisen samantyylisen. Ohjeen ja purkkien sisällön kirjoitin kortteihin, jotka liitin paketteihin:
 
Nyt loppui juoksu ja kiire tähän,
istu alas ja malta vähän.
Vatiin kaada lämpöinen vesi
mukaan heitä suolaa vajaa neljännesdesi.
Jalat mukaan soppaan laita
vartti mielikuvitusmatkaa taita.
Varpaat kuivaa pehmoinen kangas
loppusilaus on voide raikas.

Kiitos mukavista leikeistä ja hyvästä hoidosta! 

Mämmiä, yök!

Voi elämänkäpy tätä uuden bloggarin taivalta. Nyt siis näyttää siltä, että bloggerin tarjoama ilmainen kuvatila on täynnä, koska allekirjoittaneen mielestä kuvien pakkaaminen on aivan höpö hommaa. Kiitos tämän aikaa säästävän toimintamallin, saan ladata jokaisen kuvan uudelleen bloggiini pakkaamisen jälkeen. Viimeisen vuorokauden aikana on meinannut itku päästä monta kertaa, mutta toisaalta kyse on kuitenkin vain blogista. Sitten kun se kuuluisa potta kaatuu, nakkaan pyyhkeen kehään ja keksin jotain muuta. Kokeillaan nyt kuitenkin josko hermoparkani vielä pikkuisen venyisivät katastrofin korjailuun. Muutaman postauksen kuvilla näyttää olevan on-off menossa. Joka toinen kerta kuvat näkyvät ja sitten seuraavalla taas eivät. Toivottavasti en kohta joudu höpisemään täällä yksikseni.

Aika vahvana biisisuokkarina kulkee tajunnanvirrassa tällä hetkellä rivi: Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?!?

Nyt olisi kuitenkin tarkoitus pakata jotain aivan muutakuin kuvia, jotta pääsiäisloma joskus alkaisi - siispä palaillaan asiaan pyhien jälkeen. Mämmiin liittyvä postaus alkaa siis tästä:

Mämmiä, yök:  
Hieman raflaava otsikointi, varsinkin kun ottaa huomioon että mämmi on mielestäni ihan hyvän makuista. Kaikkien suosikkeihin se ei kuitenkaan kuulu ja toiset meistä eivät voi sitä sietää. Maku-lehden uusimmassa numerossa vinkattiin sivulauseessa korvaamaan mämmi suklaa-lakritsimoussella. Pakkohan sitä oli kokeilla jo aivan vaihtoehtokulttuurin nimissäkin.

Ohjeessa neuvotaan palastelemaan 150g tummaa suklaata kulhoon ja kippaamaan päälle 1 dl kuumennettua kermaa. Aivan loistava idea, jonka ansiosta ei tarvitse pelätä suklaan palavan mikrossa tai nähdä kamalaa vaivaa vesihauteen eteen. Naps ja Pim: homma hoidettu.

Käytin kulhoa mikrossa pari sekuntia, että sain kaiken varmasti sulamaan tasaiseksi. Sitten odoteltiin tunti, että massa jähmettyy jääkaapissa. Tässä kohtaa mietin, olisiko hommaa voinut nopeuttaa vaikka vesihauteella.  

Tunnin aikana ehdittiin neitokaisen kanssa pelastaa pari petshoppia Haisulin vankilasta - leikkiaika, paras aika. Sitten vatkattiin 1 dl kermaa vaahdoksi ja lisättiin joukkoon 4 rkl lakritsikastiketta ja suklaamassa. Sekoitus, annostelu ja koristelu, jotka voisi tehdä myös etukäteen valmiiksi, jos kyseessä olisi massiiviset illalliskutsut. Koristeeksi valitsin lakua, mustikoita ja keksirouhetta. 

Moussen kanssa pääsin kokeilemaan uusia lasipikareitani. Aivan ihanat! Neitokaisen kanssa otimme yhden pikarin ja kaksi lusikkaa. Lemmikit pääsivät eväsretkelle olohuoneeseen!

Jälkikäteen suklaa-lakritsimoussea analysoidessani on herännyt väkisinkin kysymys: miksi ihmeessä kokeilin tätä? Järkytykseni on helppo havainnollistaa irtokarkkien avulla. Jos minut löysää irti vaikkapa Makuunissa, pussistani löytyy kaikki vaahtokarkit, jellylöllöt ja maitosuklaata. Salmiakkia tai lakritsaa vain pieniä määriä ja tarkkaan harkittuja laatuja. Nyt sitten päätän leipasta moussen, joka sisältää tummaa suklaata ja lakua - joopa joo. En siis oikein pitänyt lopputuloksesta. Suklaasta päällimmäisenä esiin tulee karvas jälkimaku eikä ohjeessa mielestäni ole tarpeeksi lakua. Perinteiseen tapaan pyysin mieheltäni arviota, josta otan sitten yleensä nokkiini. Hän oli pitänyt mausta, mutta rakenne oli hippasen liian tiivis - aivan totta. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin: Hyvää Pääsiäistä!

Virvon Varvon pääsiäisen aikaan!

Palmusunnuntai, kesäaika ja kevään odotus. 

Ilma on ollut kaikkea muuta kuin kutsuva tänä viikonloppuna. Pidän keväässä niistä kauniista aurinkoisista kantohankikeleistä ja loppukevään aamujen pikkuisesta pakkasesta, joka huurustaa hengityksen kävellessä. Niistä kumpaakaan ei ole ollut tarjolla viime päivinä, mutta jospas sitä pääsiäisenä pääsisi vielä pilkille ja järven jäälle kuljailemaan. Tämän loskan ja kuravaatesamban voisin aivan hyvin jättää väliin. Valitettavasti viime vuosina täällä Oulun seudulla ko. vaihe taitaa olla kaikkein vallitsevin kesän molemmin puolin.

Ensimmäiset omat virpomismuistot taitavat olla 25 vuoden takaa, kun serkkujen kanssa virvottiin mummi, sedät ja tädit aivan yhdellä kertaa. Sen jälkeen pörrättiin ympyrää vanhassa rintamamiestalossa sokerista hullaantuneina. Joukosta oli poissa ainoastaan pikkuveljeni, joka loukkaantui omasta pupuasustaan: äiti oli ommellut vanulla täytetyt sukat kiinni kypärälakkiin =D. Alakouluikäisenä kiersimme kahden sydänystävän kanssa ympäri kylää suurimpana tavoitteena voittaa isommat tytöt saaliin määrässä. Ja joka kerta voitettiin - ainakin minun muistini mukaan ;)

Meidän neitokainen kävi virpomassa nyt toista kertaa. Viime vuoden kierroksesta ei tuntunut kolmevuotiaalla olevan juurikaan muistikuvia, joten hieman epäselvää oli vielä aamulla: "kuka antaa palkkaa ja kenelle?" Valitettavasti meidän kotimme ovelle ei löytänyt kuin kolme virpojaa, heistäkin vain yksi asianmukaisesti pukeutuneena. Täytynee sitten syödä lahjukset itse. Neitokaista lykästi virpomishommassa oikein kunnolla. Karkivarannot riittävät helposti vappuun saakka.

Intouduin tuossa laittamaan pikkuisen narsissejakin ikkunalle pääsiäistä juhlistamaan. Kovin mittavaa koristeluoperaatiota ei ko. juhla meillä aiheuta, mutta neitokaisen kanssa on mukavaa ihastella pääsiäismunia ja tipusia.

Nuo pienet lasipullot tarttui mukaan Tokmannilta joku aika sitten. Olivat vaan niin viehättäviä siellä hyllyssä, että oli pakko kotiuttaa ne meille vaikka ovatkin halppiskamaa.

Uusi lumi vanhan surma

Uusi lumi vanhan surma, tuli jauhettua melko monta kertaa eilisen työmatkan aikana - sekä mennessä että tullessa. Ei aivan ollut toi aurauskalusto liikenteessä aamutuimaan puoli seiskan aikaan. Tai oli ne mutta vain autotien puolella. Ohi ajelivat monta kertaa ja nakkelivat lisää lunta kärryjen eteen. Kaksi kilometriä tuntui melko toivottomalta matkalta umpihangessa. Samaa iloa oli edessä vielä iltapäivälläkin kun lunta tuiskutti vastaan vaakatasossa. 

Oma koti kullan kallis siinsi edessä puolen kilometrin päässä. Viimeisillä voimilla raahasin lapsen ja kärryn kotiin. Tai siis tiehaaraan, joka oli lumesta aivan tukossa. Kolaushommat siihen sitten vielä päälle. Lumi on ihanaa mutta sitä nyt vaan oli liikaa eilen väärässä paikassa tosi väärään aikaan.

Tänään sitten kevättalvinen luonto antaa parastaan. Pikkupakkanen ja auringonpaiste kirkkaansinisellä taivaalla. Näihin kuviin ja tunnelmiin: takatalvi ei voi tulla maaliskuussa!

Ystävien kanssa kahvittelua

Kerroin aiemmassa kirjoituksessani vanhan kokkausohjelman herättämästä hilpeydestä ja ajatuksista. Vuoden -68 menoa seuratessa mieleeni tuli oma mummini, joka varmasti on aikanaan vanhemman konstaapelin rouvana järjestänyt hienot juhlat jos toisetkin. Vierailemme mummini ja ukkini luona muutaman kerran puolen vuoden aikana. Joka kerta tarjolla on ruokaa kera jälkiruuan sekä muutaman hetken kuluttua sen seitsemästä sortista notkuva kahvipöytä: keksejä, pullaa, piirakkaa, leipäjuustoa ja hilloa. 

Hymyilen hyväntuulisesti mummini touhuja katsellessa, mutta täytyy myöntää että olen tässä - niin kuin monessa muussakin - mielessä kovin samanlainen kuin hän. Meille oli tulossa pari ystävää kylään. Todella läheisiä ystäviä, jotka ovat nähneet ne allekirjoittaneen huonoimmatkin päivät. Silti tarjoiltavien suunnittelu alkoi heti kun ajankohta oli sovittu ja jarrua piti painaa monta kertaa. Kyse ei ole siitä, että olisi pakko - vaan siitä että on ihanaa leipoa, kokata ja laittaa. Ja sitä paitsi...edellisellä kerralla kun ruokarajoitteinen ystäväni kävi, tarjolla oli viinirypäleitä, keksiä ja tohottimella paahdettuja vaahtokarkkeja =D Ei siis mitään kovin tarkkaan suunniteltua.

Kokeilin kattauksen tekemistä ja täytyy sanoa etten ole siinä järin hyvä. Samanlaisia astioita ei juurikaan ole, pöytä on liian pieni tai tarjottavaa liikaa, enkä muistanut laittaa pöytään pieniä lasipulloja kera pajunkissojen. Myös kuvaaminen oli taas yhtä tuskaa, mutta ehkä mä vielä joku kaunis päivä opin. Sitä odotellessa ne seitsemän sortimenttia:

Askarrellaanko tipuja?

Tipu alias Pitu on sympaattinen pääsiäisen viipottaja. Tässäpäs teille pari versiota tästä kaverista. Jottei henkilökohtainen skyr-villitys aivan hiipuisi, piinaan teitä ko. tuotteella vielä tämän kerran. Sitten olen puhunut suuni puhtaaksi. Tässä vaiheessa haluan vielä sanoa, etten saa penninjeniä Skyrin markkinointivaroista vaikka tuotetta hehkutankin. Rahka on hyvää ja kannet aivan ihania - se siitä. Paitsi että tällä kertaa puhumme hieman niistä lusikoista ;)

Tarvitset kertislusikan, tässä tapauksessa skyrin syöntiväline, kynsilakkaa, askartelusilmiä tai hyvän tussin, punaista kartonkia, sakset ja liimaa. 

Lakkaa lusikka keltaiseksi ja anna kuivua. Kuivuminen tapahtui niin nopeasti ettei lusikalle tarvinut etsiä edes kuivauspaikkaa - ehdoton plussa lasten kanssa askarrellessa.

Liimaapa sitten tipuselle silmät, nokka (leikkaa kartongista) ja takatöyhtö eli pyrstösulat. Tipu on valmis alta aikayksikön!

Tipu ei näytä väsyneeltä perheenäidiltä, kun liima on kuivunut kirkkaaksi =D 

Toisessa mallissa tipunen tuunaillaan kananmunan kuoreen tai siis puolikkaaseen. Tarvitset sille jälleen silmät ja nokan samaan tyyliin kuin edellä, lisäksi keltaista villaa, sen munankuoren sekä liimaa + halutessasi vihreää kartonkia, johon liimaat tipusen. Voit toki laittaa sen nököttämään vaikkapa rairuohon sekaan tai tehdä sille pesän paperinarusta tai oksista.

Laita liimaa kananmunan kuoren pohjalle ja nypi villasta sopivan kokoinen ilmava pallo.

 Seuraavaksi tipunen tarvitsee silmät ja nokan

Lopuksi sitten asettelet asukkaan sille sopivaan pesään. Tuon tipusen askartelu onnistui todella hyvin 31/2 -vuotiaan kanssa. Allekirjoittanut väänteli pesät valmiiksi pihapensaan oksista.

Melkein ilkeyttä jakamassa!

Eikös perjantai ole vielä arkea - ankeaa puurtamista. Näin ainakin meillä...varsinkin näin pöpökauden ollessa parhaimmillaan.

Siksi tuntuikin aivan luksukselta herätä rauhassa aamulla ja valmistautua koulutukseen. Heräsin tietenkin ennen herätyskellon piipitystä vaikka olin jo illalla varannut itselleni 2 tuntia aikaa leppoisaan oleskeluun. Keitin kahvit ja uppouduin blogien ihmeelliseen maailmaan, selailin kokkaus- ja leivontalehtiä taitellen hiirenkorvia sekä halitellen hitaasti heräilevää neitiä. Tällä reseptillä ei voi tulla kuin hyvä viikonloppu! Sitä samaa sinullekin!

Kaiken Maailman Sitruunapiirakat!

En ole leiponut mitään pitkään aikaan mieheni mielestä. Kevättä kutkutellen ajattelin sitten ilahduttaa häntä sirtruuna-marenkipiirakalla. Yhtenä syynä valintaani oli toki viikontakainen Lidlin ostos - uusi tohotin - jota täytyi päästä kokeilemaan.

Olen tehnyt sitruunapiirakkaa vain kerran aiemmin joskus pari vuotta sitten. Ohjeita en tietenkään ruukaa säilytellä, joten taas täytyi aloittaa etsintä alusta netin ihmeellisessä maailmassa. Koska mikään valmis ohje ei sellaisenaan käy, yhdistelen useita eri reseptejä ja katson tuleeko hyvä kakku. 

Sitruuna-marenkipiirakka:
Pohja:
150g jääkaappikylmää voita nypitään
4 dl vehnäjauhojen kanssa, mukaan lisätään:
1/2 dl tomusokeria
1 muna
ripaus vaniljasokeria 
tilkka kylmää vettä

Taikina nypitään tasaiseksi, painellaan vuokaan ja nostetaan jääkaappiin puoleksi tunniksi lepäämään.

Neitokainen on innokas leipomakaveri eikä juuri mitään valmisteta ilman hänen innokasta apuaan. Eri aineiden kippaamisen lisäksi, kaikki taiteellinen kuuluu pienen neidin vastuualueisiin: 

Kuvassa siis hahmotellaan vuoan pohjalle leivinpaperia ;)

Pistele levännyttä pohjaa haarukalla ja asettele painoksi joko herneitä leivinpaperin päällä tai foliokiekurat reunalle.
Paista pohjaa n. 10 minuuttia 200 asteisen uunin alatasolla.

Valmista täyte:
2 munaa joiden rakenne vatkataan rikki, sekaan lisätään
2 dl tomusokeria
1 ison sitruunan mehu
75g sulatettua ja jäähdytettyä voita
ja tietenkin ripaus vaniljasokeria

Kippaa täyte esipaistetun pohjan päälle. Nosta ritilä uunin keskiosaan ja nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Paistoaika 15-20 min. Jäähdytä piirakka hyvin ennen marengin lisäämistä.

Marenki
4 valkuaista
1 dl erikoishienoa Siro sokeria

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää sokeri hiljalleen samalla vatkaten. Levitä/pursota valmis marenki piirakan päälle haluamallasi tavalla. Käytä uunissa grillivastuksen alla kunnes marenki saa väriä tai leiki tohottimella/töhöllä/kaasupolttimella.

Me lisättiin koristeeksi karamellisoituja saksanpähkinöitä

 Tämä piirakka oli minun makuuni aivan liian sitruunainen ja kirpeä. Mieheni piti siitä ja herkuttelikin sen melkein kokonaan yhden työpäiväni aikana. 

Muistan viimeksikin miettineeni sitruunapiirakan kohdalla parannusehdotuksia, mutta en kirjannut niitä ylös. Saati sitten kokeillut toista versiota käytännössä. Virheestä oppineena päätin samaa kuumaa eli heti seuraavana iltana ottaa uuden erän ko. piirakasta.

Edes herkkusuumieheni ei pysty vetämään kahta täysikokoista sitruunapiirakkaa muutaman päivän aikana, joten tyydyin pikkuversioihin.

Pohjassa ei saa olla yhtään makeutta, kun täytteiden suhteen mennään kovaa ja korkealta:
50g jääkaappikylmää voita nypitään
1,5 dl vehnäjauhojen kanssa ja mukaan lisätään vielä
1/4 dl kylmää vettä

Vuokiin painelu ja vetäytyminen kylmässä 30min ajan
Esipaisto uunin alaosassa 200 asteessa noin 10 minuuttia

Täytteeseen halusin kiisselimäisyyttä joten kokeilin seuraavalla tavalla:
Laita kattilaan
1 kananmuna
1 dl kermaa
3/4 dl sokeria
1 dl maizenaa
1 tl vaniljasokeria
 Kiehauta liedellä (varo polttamasta) ja lisää joukkoon
nokare voita, 1/2 sitruunan mehu ja sitruunankuoriraastetta

Täyte vuokiin ja komeus uunin keskitasolle 225 astetta ja noin 15 minuuttia 

Paras osuus tässä kokeilussa oli päällinen ja koristelu. Perinteisen marengin sijaan sain päähäni ripotella piirakoiden päälle vaahtokarkkeja ja paahtaa niitä toholla. Loppusilaus valkosuklaakiekuroilla ja parilla suklaamunalla:

 Vaahtokarkit olivat siis Haribon pieniä vaahtiksia, joiden pinta paahtui ihanan rapsakaksi - antoi kivaa purutuntumaa. Päällinen oli hippasen venyvää jäähtyneenä eli paikallaan olisi kai ohje "tarjoillaan heti" mutta jos pieni venyminen ei haittaa piirakka on ihan hyvää vielä myöhemminkin - mikäli sitä on enää jäljellä.

Pitäisi varmaan varata matka Cafe Parisiin...

Rairuoholle ihana kuppi skyr-purkkien kansista

Kuten jo aiemmassa blogauksessani kerroin, olen kerännyt lasten kanssa askartelemista varten skyr-rahkapurkkien kauniita värikkäitä kansia. Niiden käyttötarkoitusta on pohdittu niin töissä kuin kotonakin. Työkaverini keksi pikkuisen rutistella kantta - ja tadaa - siitä tuli kaunis kuppi. Näitä nyt sitten käytämme rairuohon kasvatukseen lasten kanssa. Päivämäärän voi poistaa halutessaan kynsilakanpoistoaineella, mutta ei se juurikaan tuolta pohjasta näy.

Venytä kansia reunoista, ne antavat periksi melko helposti.

 Kylvä siemenet multaan ja odottele jokunen päivä 

Nyt vain sitten sitä pääsiäistä odottelemaan...