Mämmiä, yök!

Voi elämänkäpy tätä uuden bloggarin taivalta. Nyt siis näyttää siltä, että bloggerin tarjoama ilmainen kuvatila on täynnä, koska allekirjoittaneen mielestä kuvien pakkaaminen on aivan höpö hommaa. Kiitos tämän aikaa säästävän toimintamallin, saan ladata jokaisen kuvan uudelleen bloggiini pakkaamisen jälkeen. Viimeisen vuorokauden aikana on meinannut itku päästä monta kertaa, mutta toisaalta kyse on kuitenkin vain blogista. Sitten kun se kuuluisa potta kaatuu, nakkaan pyyhkeen kehään ja keksin jotain muuta. Kokeillaan nyt kuitenkin josko hermoparkani vielä pikkuisen venyisivät katastrofin korjailuun. Muutaman postauksen kuvilla näyttää olevan on-off menossa. Joka toinen kerta kuvat näkyvät ja sitten seuraavalla taas eivät. Toivottavasti en kohta joudu höpisemään täällä yksikseni.

Aika vahvana biisisuokkarina kulkee tajunnanvirrassa tällä hetkellä rivi: Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?!?

Nyt olisi kuitenkin tarkoitus pakata jotain aivan muutakuin kuvia, jotta pääsiäisloma joskus alkaisi - siispä palaillaan asiaan pyhien jälkeen. Mämmiin liittyvä postaus alkaa siis tästä:

Mämmiä, yök:  
Hieman raflaava otsikointi, varsinkin kun ottaa huomioon että mämmi on mielestäni ihan hyvän makuista. Kaikkien suosikkeihin se ei kuitenkaan kuulu ja toiset meistä eivät voi sitä sietää. Maku-lehden uusimmassa numerossa vinkattiin sivulauseessa korvaamaan mämmi suklaa-lakritsimoussella. Pakkohan sitä oli kokeilla jo aivan vaihtoehtokulttuurin nimissäkin.

Ohjeessa neuvotaan palastelemaan 150g tummaa suklaata kulhoon ja kippaamaan päälle 1 dl kuumennettua kermaa. Aivan loistava idea, jonka ansiosta ei tarvitse pelätä suklaan palavan mikrossa tai nähdä kamalaa vaivaa vesihauteen eteen. Naps ja Pim: homma hoidettu.

Käytin kulhoa mikrossa pari sekuntia, että sain kaiken varmasti sulamaan tasaiseksi. Sitten odoteltiin tunti, että massa jähmettyy jääkaapissa. Tässä kohtaa mietin, olisiko hommaa voinut nopeuttaa vaikka vesihauteella.  

Tunnin aikana ehdittiin neitokaisen kanssa pelastaa pari petshoppia Haisulin vankilasta - leikkiaika, paras aika. Sitten vatkattiin 1 dl kermaa vaahdoksi ja lisättiin joukkoon 4 rkl lakritsikastiketta ja suklaamassa. Sekoitus, annostelu ja koristelu, jotka voisi tehdä myös etukäteen valmiiksi, jos kyseessä olisi massiiviset illalliskutsut. Koristeeksi valitsin lakua, mustikoita ja keksirouhetta. 

Moussen kanssa pääsin kokeilemaan uusia lasipikareitani. Aivan ihanat! Neitokaisen kanssa otimme yhden pikarin ja kaksi lusikkaa. Lemmikit pääsivät eväsretkelle olohuoneeseen!

Jälkikäteen suklaa-lakritsimoussea analysoidessani on herännyt väkisinkin kysymys: miksi ihmeessä kokeilin tätä? Järkytykseni on helppo havainnollistaa irtokarkkien avulla. Jos minut löysää irti vaikkapa Makuunissa, pussistani löytyy kaikki vaahtokarkit, jellylöllöt ja maitosuklaata. Salmiakkia tai lakritsaa vain pieniä määriä ja tarkkaan harkittuja laatuja. Nyt sitten päätän leipasta moussen, joka sisältää tummaa suklaata ja lakua - joopa joo. En siis oikein pitänyt lopputuloksesta. Suklaasta päällimmäisenä esiin tulee karvas jälkimaku eikä ohjeessa mielestäni ole tarpeeksi lakua. Perinteiseen tapaan pyysin mieheltäni arviota, josta otan sitten yleensä nokkiini. Hän oli pitänyt mausta, mutta rakenne oli hippasen liian tiivis - aivan totta. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin: Hyvää Pääsiäistä!