Tango kahdelle auton ratissa

Suuren kaupungin kyljessä asuessaan sitä vieraantuu moninpaikoin syrjäseutujen ja maakuntien arjelle ominaisista asioita. Lapsuudenkotini korven keskellä oli kaikkea muuta kuin valaistujen väylien varrella. Vajaa 3 kilometriä tallusteltiin koulukuljetuksen ulottuville pilkkopimeässä marraskuusta maaliskuuhun - vaihtoehtoja ei ollut. Silti kammoan siellä pimeää nykyisin enkä mielelläni lähde iltalenkille edes otsalampun kanssa. 

Sen sijaan en koskaan ole oikein oppinut ymmärtämään hirmuvaroituksia huonosta ajokelistä kaupunkialueella. Tienpinnat ovat liukkaat ja lumi pöllyää matkaataittavien perässä. Näkyvyys ei ole ehkä kaikein parhaimmasta päästä ja autolla liikkuessa täytyy keskittyä täysin ajamiseen, ei näytöllä pyörivään koko perheen elokuvaan. Silti olosuhteet ovat melkoisen tavalliset ottaen huomioon vuodenajan. Motarilla pölisevä lumi jaksaisi järkyttää ehkä juhannuksena - tosin ei kyllä enää viime vuosien jälkeen -  ja tätäkin ongelmaa auttaisi paljon se, että kuljettajat pitäisivät toisiinsa edes jonkunlaista turvaväliä. Tuhannen tuiskussa ajellaan kahdeksaakymppiä niin lähekkäin ettei edes Kaleva mahtuisi väliin. Vasen kaista sen sijaan on aivan tyhjänä. Välit kiinni veljet, toteasi Hedbergin Sami. 

Ihan aikuisten oikeasti huonossa kelissä ajellaan keskustaajamien ja suurten kaupunkien ulkopuolella eli suurimmassa osassa Suomen maata. Harvemmin se saa kuitenkaan palstatilaa valtakunnallisissa verkkomedioissa. Oma vikansa kai kun muuttivat sinne muiden selän taakse. Tällainen realiteeteista hairahtunut yksilö sai kunnollisen muistutuksen tästä viikko ennen joulua matkatessaan Lappiin sukulaisia tervehtimään. Ajokelin piti olla erityisen huono Oulussa ja sen jälkeen matka taittuisi kuin itsestään. Todellisuudessa mitä kauemmas kaupungista päästiin, sitä enemmän lunta oli ajokaistoilla. Pudasjärvelle saakka matkan taittaminen oli jopa huvittavaa, sillä kaistojen väliin kertynyt puolen metrin lumipolanne piti huolen siitä ettei edes mersu- ja bemarikuskeilla ollut pakottavaa tarvetta ja kiirettä ohitella letkassa muita. Oikein leppoisasti ajelimme peräkanaa eikä kansainvälisiä käsimerkkejä tarvinnut vilautella normi perjantailiikenteen tapaan.

Matkan jatkuessa kohti susikairaa, lunta oli tiellä koko ajan enemmän. Vilkku vasempaan ja valtatieltä pienemmälle väylälle, jota onneksi oli ajanut joku muukin kymmenisen minuuttia aikaisemmin. Sen auton jäljet olivat nimittäin ainoa mikä erottui lumituiskun keskeltä. Tässä kohtaa ajaminen muuttui tanssiksi. Siinä kuuluisassa kahdeksankympin vauhdissa auto olisi karannut näpeistä, mutta kovin paljon sen hiljempaakaan ei voinut mäkisessä maastossa ajaa, jos halusi liikkua enää ylipäätään mihinkään. Seuraavat sata kilometriä veivasin rattia tahdissa puolelta toiselle ja annoin pari nuottia kaasua, kun auto meinasi alkaa viemään kuskia. Yritin hahmottaa missä olemme menossa ja painaa mieleeni lähimpien talojen sijaintia. Sellaisessa säässä ei nimittäin mielellään etsiskele lähintä traktoria kovin kaukaa neljävuotiaan kanssa kävellen. 

Ajaessa ei voinut keskittyä mihinkään muuhun kuin tiehen ja auton liikkeeseen. Luojan kiitos tyttäreni nukkui takapenkillä. `Joko ollaan perillä´-tyyppiset utelut 5 minuutin välein olisivat luultavasti saaneet minut pillahtamaan itkuun. 6 tuntia myöhemmin saavutimme määränpään, jonka tavoittamiseen normaalissa ajokelissä mene maksimissaan 3 tuntia. Perille päästyämme uskalsin huokaista helpotuksesta ja taputtaa itseäni olalle ensimmäisten ajovuosieni erilaisista talvisista ajokokeiluista. Silloin sitä tuli pölisteltyä vaikka minkälaisessa kelissä ja sellaisella tyylillä, jota ei uskalla aivan ääneen kehuskella. Ilman noita autonkäsittelykokeita olisin luultavasti ollut pulassa. Muutama kierros jäärata-ajoa vuoden parin välein tekisi hyvää jokaiselle ratin ja penkin väliin istuvalle.     

Prahan muisteloita - hyvät kengät matkatavara nro 1

Prahan keskustan karttaa tutkaillessa oli vaikea hahmottaa kuinka kaukana nähtävyydet tulisivat olemaan toisistaan. Matkat kilometreinä tai kävelyaikoina eivät riittäneet selventämään allekirjoittaneelle todellisia välimatkoja. Vaikka julkista liikennettä kehuttiin joka matkaoppaassa, toimisiko se kuitenkaan niin hyvin meidän majapaikastamme käsin. Taksikuskeja kohtaan ennakkoluulot olivat taattuja em. lähteistä käsin, sillä joka paikassa varoitettiin heidän huijaavaan turisteilta rahat pois. Hyvien matalapohjaisten kenkien mukaan pakkaaminen oli melkoisen tärkeää. 

Saavuimme Residence Vocelovaan torstaina illalla. Tietojen tasaamisen, lähikauppareissun ja huonekalujen siirtelyn jälkeen jokainen alkoi olla valmista kauraa sängyn pohjalle. Todellinen kosketus tuohon kauniiseen kaupunkiin otettiin siis vasta seuraavana päivänä. Tyylikkäästi kartta/opaskirja auki leväytettynä talsimme pitkin Nove meston  eli uuden kaupungin katuja Vltava-jokea etsien. Jokirannassa ihailimme maisemia ja muun muassa Tanssivaa taloa. Rantaa pitkin käppäilimme Kaarlensillalle saakka ja lopulta sitä pitkin Mala Stranaan ennen kuin tajusimme hankkia matkakortit paikallisliikenteeseen. 

Valitettavasti joka koju myi eioota 3 päivän lippujen suhteen tuolla suunnalla, joten hankimme aluksi 1 vrk:n lipun. Se maksoi muistaakseni 150 tsekin korunaa. Ratikka nro 22 taisi olla lempparireittimme, sillä se vei suoraa majapaikalle saakka. Raitiovaunumatkustaminen oli suhteellisen nopeaa, mutta siinä ei päässyt ihailemaan juurikaan maisemia. Vaikkei ollut mikään matkailun sesonkiaika, ratikat olivat ääriään myöten täynnä myöhäistä iltaa lukuunottamatta. Toisaalta kun reitin oli kerran kävellyt ja kuvannut, pystyi huoletta hyppämään rattaille tai raiteille. 

Raitiovaunuakin mukavampaa oli metrolla matkustaminen. I.P.Pavlovan aseman kautta pääsi Prahan keskustan alueella vaivattomasti minne vain. Kaupungin alla kulkee kolme erillistä metrolinjaa, jotka on merkitty värein: punainen, keltainen ja vihreä. Jokaisella linjalla on kaksi pysäkkiä, jossa linjat kohtaavat toisensa - pääset vaikkapa Museumilla punaiselta vihreälle linjalle. Tunneliin laskeutuessa tarvitsee vain tietää kumpaan suuntaan on menossa ja millä pysäkillä aikoo jäädä pois. Pysäkit on merkitty metroissa kartalle ja ne kuulutetaan ennen kuin metro saapuu asemalle. Kaikenkaikkiaan melkoisen samanlainen systeemi kuin Helsingissäkin. Metrotunnelit yllättivät totaalisesti siisteydellään ja niiden ulkoasu oli moninpaikoin jopa kaunis. Lieveilmiöitä ei näkynyt juurikaan edes ilta-aikaan. Ihmiset siirtyivät sujuvasti paikasta toiseen. Voin suositella ehdottomasti!

Metrotunneleita ei ole merkitty aivan yhtä räikeästi kuin kotimaamme pääkaupungissa, joten kaiken katselun ohessa myös niitä täytyi vähän bongailla. Prahan metropysäkkien merkki on tällainen: 
Matka lentoasemalle kannattaa tehdä myös julkisilla, sillä taksimatkasta joutuu maksamaan turhaa ylihintaa. 3 päivän matkakorttiin kuuluu oikeus kuljettaa matkalaukkua mukanaan ilman lisämaksua. Muutoin laukuille täytyy ostaa halvin kertalippu/lasten lippu. Matka lentoasemalle taittui vihreän linjan metroasema Nádrazi Veleslavinin kautta. Sen ulkopuolelta lähti bussikuljetus lentoaseman terminaaleille eli sillä pääsi niin sanotusti oven eteen saakka. Tuosta matkalaukun omasta lipusta kannattaa huolehtia, sillä tarkastajat kyttäävät kuulemma juuri pahaa aavistamattomia turisteja eikä tietämättömyys suinkaan suojaa tässä tapauksessa.  

Prahan muisteloita - majoitus

Praha oli todellakin kaikkea sitä, mitä matkaoppaat ja sivustot lupasivat - kompakti paketti lukuisilla nähtävyyksillä. Viiden päivän minilomalla kulutimme tennarien pohjia oikein urakalla kaikkea ympärillämme ihmetellen. Voin allekirjoittaa aivan täysin lausahduksen: Prahaan on pakko päästä uudelleen. Tässäpä ensimmäisenä palana tarinaa majapaikastamme!

Loman suunnittelu on työlästä: hyvällä tavalla. Kaikkein kriittisimmältä tuntui valita majoitus oikeasta paikasta. Miten olla tarpeeksi lähellä nähtävyyksiä, mutta kaukana turistialueiden kiskurihinnoista? Entä jos sattuukin valitsemaan majapaikan, jonka nurkilla ei pimeän tullen uskalla enää liikkua? Kaikkein turvallisinta olisi kai maksaa itsensä kipeäksi ytimen keskitasoisista hotelleista. Me pelasimme pikkuisen riskillä emmekä harkinneet hotellia varteenotettavaksi vaihtoehdoksi kovinkaan pitkään. Kaveriporukalla huoneisto kuulosti kokeilemisen arvoiselta ja sen paras puoli olikin mahdollisuus yhteisen ajan viettämiseen koko seurueen kesken. Kaikilla oli kuitenkin omaa rauhaa, sillä pariskunnat nukkuivat eri huoneissa. 

Kaupunkia tuntemattoman täytyy antaa hieman myöten kontrollin halustaan vaikka onkin vaikea kuvitella paikkaa, joka on vain teiden nimiä kartassa. Hostellit olivat kohdaltamme nou nou -osiossa, sillä minkäänlaista ötökkäriskiä emme voineet ottaa. Neitokainen matkaseurueessamme uhkasi lopettaa ulkomaanmatkailun kokonaan, jos törmää yhteenkään hiirtä pienempään loman aikana.Booking.com ja air bnb tuli selattua melkoisen monta kertaa läpi ennen kuin uskallettiin tehdä varaus. Residence Vocelova vaikutti oikein siistiltä ja modernilta majapaikalta yleiseen tasoon nähden. Paikan omien nettisivujen kautta varaamalla majoituksen sai edullisempaan hintaan ja meidän majoitusvuorokausilla lentokenttäkuljetuksen sai samalla rahalla. Yöpyminen torstaista maanantaihin maksoi loka-marraskuun vaihteessa noin 85e/naama. Tässä vielä linkki nettisivuille.

Jännitystä elämään saatiin heti lentokentällä, kun yhden suuren auton sijaan meitä tultiin hakemaan kahdella henkilöautolla, joista toinen oli ajaa ylitsemme suojatiellä. Paikallinen liikennekulttuuri tuli myös selväksi ensimmäisen vartin aikana, sillä nopeusrajoitukset tuntuivat olevan aivan yhtä ohjeellisia kuin eu:n tupakkalain noudattaminen. Kiitäessämme lähiöiden läpi, en voinut olla panematta merkille eri aluiden eroja: tiukasti aidattuja luksuskivitaloja vs. neuvostoaikaisia betonipunkkereita. Prahan ydinkaupungin valot tuntuivat yllättävän lämpiviltä ja kutsuvilta pimeän illan keskellä. Kuski ei puhunut matkan aikana sanaakaan, mutta se voi toki johtua siitäkin ettei hän saanut suunvuoroa.

Majapaikka osoittautui kerrostaloksi, jonka katutasossa oli paikan toimisto. Ulko-ovi toimi kulkulätkällä ja aula oli sisustettu todella silmää miellyttävästi. Pyhäinpäivän kunniaksi kurpitsat tervehtivät meitä. Huoneistoa varatessa majapaikkaan annettiin luottokortin tiedot, mutta valitsimme pari kymppiä kalliimman vaihtoehdon, jossa maksun sai suorittaa vasta paikan päällä. Valuutaksi kelpasi melkein mikä vain tai kortilla maksaminen. Oli mukavaa ettei yhden tarvinnut kantaa vastuuta koko porukan rahoista vaan jokainen maksoi omasta puolestaan. 

Talossa oli hissi, mutta se vei aina puoleen kerrokseen eli tavaroita joutui kantamaan yhden porraspätkän verran ylös tai alas. Avaimia saimme kaksi ja se olikin aivan toimiva ratkaisu tällä porukalla, sillä tarkoitus olikin liikkua pääasiassa porukalla. Kovin paljon julkaisukelpoisia kuvia emme huoneistosta ottaneet, koska se oli aivan puljun nettisivujen mukainen: siisti ja viihtyisä. Ainoa iso miinus oli ettei cleaning lady ollut sijannut olohuoneeseen parivuodetta sohvasta niin kuin olimme etukäteen sopineet. Toisaalta ihan hyvä niin, sillä ahdinko keinot keksii. Makuuhuoneissa oli parisänkyjen lisäksi yksittäiset 80cm-leveät sängyt, jotka mööbleerasimme olohuoneeseen sohvan viereen. Sängyt olivat takuulla sohvaa mukavammat ja näin oleskelutilaan jäi istumatilaa yhteiselle hengailulle. Kiitoksia vain älykkäästä oivalluksesta A!

Huoneiston varustelut on parhaiten luettavissa paikan nettisivuilta, mutta pikaisesti koottuna voisin sanoa, että varustetaso oli varmasti parempi kuin monissa keskihintaisissa hotelleissa vaikka aamiainen ei kuulunutkaan hintaan. Keittiön ainoa miinus oli kahvinkeittimen puuttuminen, mutta muutoin siellä oli hyvin astioita kuudelle, mikro, pieni jääkaappi ja vedenkeitin. Kylppärissä oli tarjolla shampoota ja saippuaa matkakokoisissa purkeissa ja myös hiustenkuivain kuului varusteisiin pyyhkeitä ja liinavaatteita unohtamatta. Aamupalan puuttuminenkin oli helppo korjata asioimalla läheisessä kaupassa. Jokainen sai syödä juuri sitä mikä aamuisin maistui. Cleaning lady kävi tarvittaessa vaikka päivittäin vaihtamassa pyyhkeet ja sijaamassa sängyt. Kierrätys oli näennäisesti otettu huomioon, sillä huoneistossa oli lajitteluroskis paperille, muoville ja muulle jätteelle. Siivooja näytti kuitenkin tyhjentävän kaikki samaan säkkiin.

Vocelova sijaitsee samannimisellä kadulla Vinohradyn ja Nove meston yhtymäkohdassa. Lähin kauppa on oikein edullinen Tesco viereisessä kadunkulmassa. Suurena plussana voidaan pitää myös seuraavasta kadunvarresta löytyvää Starbucksia. Caramel macchiaton voimin aamu alkoi oikein mukavasti. Jos maitokahvi kelpaa, sitä oli saatavilla ilmaiseksi joka aamu Residencen aulasta. Kansallismuseolle ja Vaclavske namestin ostoskadulle pääsi kävelemällä muutaman satametriä tai huristelemalla metrolla yhden pysäkinvälin. I.P.Pavlovan metroasema ja lähin ratikkapysäkki sijaitsivat aivan starbucksin vieressä eli koko Prahan keskusta oli aivan kivenheiton päässä..