Olipas hyvää ruokaa

Kävimme naisporukalla nauttimassa hyvästä ruuasta väliviikolla Oulussa. Paikaksi valikoitui Radisson Blu hotellin ravintola Sassi. Istuimme pidemmän kaavan mukaan ja juoruilimme. Tähän tarkoitukseen menukokonaisuus Oulu oli oikein hyvä. Se sisälsi koko aterian alkuruuasta makeaan jälkkäriin saakka. 

Alkuruuaksi menussa oli graavilohta, joka olisi saanut olla ehkä pikkuisen paremmin suolattua. Toisaalta suolan määrää on helppo lisätä itsekin pöydässä - pois sitä ei saa enää jälkikäteen edes huuhtelemalla. Salaattia oli juuri sopivasti ja kastike oli hyvin maustettua.

Pääruuaksi meille tarjoiltiin 100g naudan pihvi juureksilla, ranskalaisilla ja kastikkeella, jonka makua en valitettavasti muista enää jälkikäteen. Joka tapauksessa se oli oikein herkullista. Suuren suuri plussa kokille pihvin kypsyydestä. Kerrankin mediumin tilannut asiakas sai sen mitä pyysi, ei läpikypsää lihaa niin kuin valitettavan usein käy. Ranskalaiset olivat mukavan rapeita, mutta eivät sisältä ontoksi kärtsättyjä.

Tyrninen creme brulee kruunasi koko aterian vaikka mansikoiden tilalta olisi voinut joulukuussa käyttää jotain muuta marjaa tai hedelmää. Pohjalla ollut tyrni piristi perinteistä jälkiruokaa mukavasti. 

Illallinen Sassissa oli oikein hyvä ja positiivinen kokemus. Ruoka oli hyvää ja palvelu ensiluokkaista. Jälkiruuan kylkeen tilattu kahvi viipyi matkallaan hieman liian kauan, mutta pisteet tarjoilijalle, joka antoi kahvin talon piikkiin ja pahoitteli huonoa ajoitusta. Muutoinkin tarjoilijat esiintyivät kyllä edukseen. He olivat kohteliaita ja palveluhenkisiä. Pöytäämme tuotiin täytetty vesikannu useita kertoja pyytämättä ja palvelun päälle tarjoiltiin vielä ystävällinen hymy. Suosittelen, ehdottomasti!

Parhaan palvelun kahvila

Posiolla noin 250 kilometrin päässä Oulusta ja 50 km etäisyydellä Kuusamosta sijaitsee Tolvan kylä ja sen vanhassa kyläkoulussa Korpihillan kahvila, myymälä ja vintage-puoti. Paikka on kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Sinne johtavalla Patoniementiellä on erikseen kohtaamispaikat siltä varalta, että kaksi autoa sattuu liikkumaan eri suuntiin yhtä aikaa. Korpihilla on lähes tavoittamattomissa, mutta silti niin käymisen arvoinen paikka aivan Riisitunturin vaellusreittien kainalossa!

Paikka pursuaa maalaisromantiikkaa jo tuloportilta saakka. Pihassa on erilaisia istuskelualueita: lehtimajassa, keinussa, terassilla ja suihkulähteen luona. On hämmästyttävää miten ranskalainen romantiikka on saatu sujahtamaan lappilaiseen kangasmetsään. 

Kauneus, rauha ja harmonia jatkuvat sisällä päärakennuksessa. En voi olla ihastelematta ruusutapettaja ja maalattua lautalattiaa. Siellä se on: juhannusruusutapetti vaaleanpunaisena. Sitä katsellessa tekisi mieli rapsutella makuuhuoneen harmaa juhannusruusu pois, jotta voisin vaihtaa sen tuohon hempeään vaaleanpunaiseen versioon. Vanhan kyläkoulun huoneet ovat saaneet uuden roolin ja katsottavaa löytyy joka puolelta. Maalaisromantiikka jatkuu kautta linjan ulkoa sisälle ja työntekijöiden vaatetukseen saakka.

 Myymälästä voi katselemisen lisäksi myös ostaa mukaan kauniita asioita omaan kotiin. Koristeellinen paperipaino ei varmastikaan ole kaikkein välttämättömin hankinta, mutta kaunis se ainakin on. Ihana lahjaidea oli myös pakata kylpysuolaa minileivosten muotoon ja koristella ne oikein kauniiksi. Meidän mukaamme tarttui kolme keiju-magneettia ja ruususaippua, johon ei rempparäpylöillä tarvitse kajota.

Suuressa luokkahuoneessa oli säilytetty valtavat pönttöuunit - samanlaiset kuin omassa kyläkoulussani aikanaan. Entinen opinaho on Korpihillassa sisustettu eri kokoisin pöytäryhmin. Niiden ääressä matkalaiset voivat nauttia tuoretta kahvia ja lämpimiä vohveleita pöytiin tarjoiltuna. Ota siis vierailullesi tarpeeksi aikaa, jotta ehdit hengähtää ja nauttia tunnelmasta: katsella, kuunnella ja aistia. Nyt et todellakaan ole ketjuhuoltoasemalla hotkimassa pakastedonitsia ja ryystämässä automaattikahvia.

Tilaat ja maksat ostoksesi, jonka jälkeen sinun täytyy vain valita kaunein vapaista paikoista. Henkilökunta kattaa pöytäsi ja tuo kaikki valmiina eteesi - arjen luksusta johon harvoin törmää kaupungin kahviloissa. Näin ykkösluokkaista palvelua saat keskellä ei mitään. Puhumattakaan siitä, että tuotteet on tehty paikanpäälle. Jopa mehu on Korpihillan omaa ja sen kyllä huomasi. Mansikkamehu maistui mansikoille eikä makeutusaineelle tai keinotekoisille aromeille. Herkuiksi valitsimme vohvelit kermavaahdolla ja makusiirapilla: neitokaiselle karpalo-vaniljaa ja minulle kuusenkerkkää. Oli niiiiiin hyvää!

 Kahvilan ja piensisustustuotteiden lisäksi päärakennuksessa on myynnissä Korpihillan omia nimikkotuotteita. Eniten mainetta niistä on niittänyt varmasti alkoholiton Kuusenkerkkä-kuohuviini, jonka ääressä on kilistetty niin lakkiaisissani kuin meidän häissämmekin. Oma henkilökohtainen suosikkini on kuusenkerkkäsiirappi jota lorautetaan Korpihillan kahvilassa vohvelien päälle kermavaahdon tai jäätelön seuraksi. Tämä on maun suhteen se kuuluisa piste iin päälle. Makusiirappeja löytyy useampaakin eri makua ja niistä jokaista saa maistaa ennen ostopäätöksen tekemistä. Noita ihanuuksia voi sitten ostaa pullokaupalla kotiin ja kylään viemisiksi. Meidän seuraavat muurikkaletut hunnutetaan mustikkasiirapilla.

Piharakennuksen maalaispuodista löytyy lisää valikoimaa maalaisromanttisen sisustustavaran, vaatteiden ja astioiden suhteen. Paljon uusia ideoita virisi etenkin kylpyhuonetta ajatellen, mutta täytynee saattaa muutama remontti päätökseen ennen kuin voi taas keskittyä pikkutavaroiden hankintaa. 

Tutustuin facebookissa Koripihillan sivuihin ennen vierailuamme ja olin aidosti yllättynyt toiminnasta, jota kahvilan ohessa pyöritetään: englantilaisia iltapäivätee-hetkiä ja vintin vanhat aarteet pihakirppiksiä. Samoilla sivuilla ajauduin myös julkaisuun, jossa Ritva ja Markku pyytävät palautetta toiminnastaan ja korjausehdotuksia saamansa palautteen pohjalta. Ilmeisesti joku vieras oli saapunut paikalle kuuminpaan kesäsesonkiin ja ollut viheltäen matkalla jo seuraavaan paikkaan, sillä pöytiin tarjoilu oli koettu hitaaksi ja huonoksi ratkaisuksi. Suurimpaan ruuhka-aikaan tilaukset varmasti jonkin verran kasaantuvat, sillä vohvelit paistetaan sitä mukaa kun niitä tilataan. Niin kuin he vastauksessaan kirjoittavatkin: valmistamiseen menee aikaa eikä kermavaahtoa voi laittaa kuumalle vohvelille. Minä en ainakaan halua kelmun alle valmiiksi vettymään nostettuja vohveleita tai kermavelliä. Olen ennenkin alleviivannut hyvää asiakaspalvelua ja tämä on sitä mielestäni aidoimmillaan. Em ilmeisestikään ole asiakaspalautteeni kanssa yksin, sillä yleiskuva kommenteissa oli samansuuntainen kuin omanikin: älkää missään nimessä luopuko pöytiin tarjoilusta ja sitä mukaa omasta persoonallisesta tavastanne tehdä asiakaspalvelutyötä. Täytynee vielä sanoa, että nuori neitokaisemme sai ihanan vastaanoton ja myös hänet kohdattiin asiakkaana siinä missä maksavat aikuisetkin. Niin lapselle kuin vanhemmillekin jäi kerrassaan hyvä mieli. Vaikka paikka on sisustettu viimeisen päälle, ovat lapset ilmeisen tervetulleita herkuttelemaan. 

Niillä seuduilla kasvaneena ja nuoruuteni viettäneenä tiedän ettei yrittäminen ole aina helppoa. Asiakasvirtoja on mahdotonta ennustaa ja siihen vaikuttavat niin monet eri asiat. Ainahan voisi palkata kiireapulaisia, mutta mistä ihmeestä voi tietää, koska kiire iskee. Ei noilla etäisyyksillä hälytetä lisätyövoimaa puolen tunnin varoajalla eikä kukaan voi tällaisena aikana maksaa ylimääräiselle henkilökunnalle. Voi olla että juuri sinä päivänä ei käykään yhtään ketään. Kiireen keskellä on totuttu siihen että kaikki saadaan ja heti. Onkin aivan kasvattavaa huomata, että jossain kohtaa joutuu hidastamaan ehkä jopa hetkeksi pysähtymään. Korpihilla on kaukana korvessa, mutta toisaalta kuitenkin aika lähellä. Kun näet sen vaivan, että lähdet elämysmatkalle Rukalle, olet jo oikeastaan aivan Korpihillan kynnyksellä. Tie sinne on pieni ja mutkainen, mutta sekin on osa tunnelmaa. Eräs pääkaupunkiseudun tuttavuuteni oli kymmenkunta vuotta sitten aivan varma ettei niin pienten teiden varsilla voi asua kuin susia ja villimiehiä. Käykääpä tarkistamassa asian tila osoitteessa Holtinojantie 5, Posio, netissä www.korpihilla.fi tai naamakirjan Korpihillassa. Kuohuviinit, siirapit ja muut luonnontuotteet valmistetaan muuten samassa paikassa!  

Loppuun täytynee vielä korostaa, ettei tämä ole mikään maksettu mainos. Tässä blogissa kiitokset ja haukut jaetaan rehellisesti käyntikokemuksen perusteella paikkoja etukäteen varoittelematta.

Tähtijätski

Oulun seudulla on tänään ollut ihanan aurinkoinen päivä. Qstock - rannekkeet täytyi käydä lunastamassa ja matka kaupunkiin toi väkisinkin mieleen Torinrannan jäätelökioskit. Isä ja tytär käyttivät runsaasti aikaa kadonneen ruuvin metsästykseen, joten ukkospilvet valtasivat taivaan siinä vaiheessa kun pääsimme ytimeen. Toria kohti astellessamme bongasin mielenkiintoisen näköisen ja hauskan kuuloisen kahvilan Tähtijätskin.

  

Se sijaitsee Pakkahuoneenkadun alkupäässä samassa ryhmittymässä Olimpoksen ja Troijan kanssa - kadun toisella. Paikka oli oikein herkullisesti sisustettu ja siisti. Palvelun sai hymyn kera hyvällä asiakaspalvelu-asenteella. Likaiset astiat siivottiin säpäkästi ja asiakkaita piisasi katkeamattomaksi jonoksi saakka. Kovin suuri tuo jäätelöbaari ei ole, mutta istumapaikkoja vapautui melko hyvin - jäätelön kanssa kun ei voi jäädä haaveilemaan kovin pitkäksi aikaa.

Sitten se tärkein eli maku. Jäätelöt olivat niiiin hyviä!!! En ole koskaan ennen maistanut niin banaanille maistuvaa jäätelöä kuin tuolla banaanijugurtti-jäätelö. Aiemmat makuelämykset lienee saaneet alkunsa keinotekoisista aromeista. Omena-kaurapaistos vapaavalintaisella jädellä suli suussa ja loppui valitettavasti kesken. Sitä olisi voinut syödä enemmänkin. Päärynä-tuttifrutti ja mansikka olivat meidän neitokaisen suokkareita ja mies ihastui sitruuna-salmiakki -jäätelöön. Jos haluaa maistaa mahdollisimman montaa makua, kannattaa ottaa monta minipalloa. Hinnoittelultaan paikka oli kohtuullinen (5e/2pll) kun ottaa huomioon, että jäätelö tehdään itse eikä sitä vain nosteta tarjolle suurmeijerien laarista. Jäätelöä voi myös ostaa mukaan joko annoksina tai puole litran purkkina - vink vink! Kaikkien suositusten arvoinen paikka mielestäni! Oli ihanaa löytää vahingossa näin ihana jäätelöpaikka - nautinto ylitti kaikki odotukset! Mars jätskille siis kaikki Tähtijätskiin! Tuli aivan lapsuus mieleen ja Milazzon jäätelöt - mmm! Loppuun vielä muutama ylistys huutomerkki!!!!

Kakkukahvila Mira PoPpins, Oulu

Tuttuihin kaavoihin on helppo tärkkiytyä, sillä uuden kokeileminen ei aina tarjoakaan niitä loistavia makuelämyksiä, hyvää palvelua tai vastinetta rahoille. Minä olen niitä ihmisiä, jotka pitävät vaniljajäätelöstä. Sen kanssa mieltymyslistalle mahtuu kerralla korkeintaan kaksi muuta makua. 

Mira PoPpins - nimisen kakkukahvilan sivustot vilahtivat jonkun naamakirjakaverin seinällä joskus toukokuun alkupuolella. Kahvilan nimi kuulosti niin hauskalta, ettei nimi unohtunut arjen ja kiireen keskellä vaikka paljon muuta pyyhkiytyikin kevät-stressissä muistista. Kaunis aurinkoinen lauantaipäivä houkutteli minut ja neitokaisen kirppiskierrokselle Ouluun ja samalla päätin käydä testaamassa, onko paikka nimensä veroinen. 

Kahvila sijaitsee Hallituskadulla kaikkein pahimman Kallioparkkiremontin armoilla. Näin lauantaiaamupäivänä oli kuitenkin ihanan rauhallista ja parkkipaikkakin löytyi helposti - mikä ei Oulussa ole todellakaan itsestään selvää. 

Ensimmäisenä ulko-oven jälkeen vastassa oli kakkuvitriini, jossa oli tarjolla puolenkymmentä erilaista kakkua, kuppikakkuja ja pienempiä leivoksia. Neitonen valitsi itselleen mustikkakuppikakun ja minä otin mustikka-kardemummakakkua.

Belvoirin luomulimpparipullot sopivat maija poppasen -henkeen aivan loistavasti ja muutenkin sisustuksessa oli jätetty tilaa hauskoille yksityiskohdille. Pöydissä oli tuoreita neilikoita ja paikka oli siisti ja viihtyisä. Pienen lapsen kanssa kahvilaan tuleminen ei ole aivan esteetöntä ja vessaan päästäkseen joutuu kulkemaan portaita. Tämä puute koskee kuitenkin yllättävän montaa kahvilaa.

Pidän siitä, että leipomo- ja konditoriatuotteet on viimeistelty harkinten ja niissä näkyy ammattimaisuus. Pari kertaa olen ostanut kakun, joka kaikkineen on ollut melkoisen kotikutoinen - tätä samaa ei voi Mira PoPpinsista väittää. Kakkuvitriinin jokainen kakku ja leivos oli tehty ilmeisen huolellisesti. Makukin vastasi aika pitkälti odotuksia. Mustikkakakulle ja -kuppikakuille täytyy tähän aikaan vuodesta antaa vielä pikkuisen armoa, sillä ulkomaiset pensesmustikat ovat aika vaatimattoman makuisia kotimaisiin superfoodeihin verrattuna.

Kakun kuorrute oli makuuni pikkuisen liian jämäkkää, mutta kakun maut olivat tasapainossa eikä kakku ollut liian makeaa. Kuppikakun pohja oli mielestäni liian makeaa, mutta se johtui kuivakakkumaisesta kuppikakkupohjasta, itse leivon ja tykkään enemmän höttöisemmästä sokerikakkumaisemmasta kuppikakusta - sanoisin kyseessä olevan makuasia.

Vierailusta jäi hyvä mieli ja paikka on mielestäni suosittelemisen arvoinen. Paikan aamupala ja lounas -annokset vaikuttavat sopivan hintaisilta, mutta niiden mausta en osaa sen tarkemmin sanoa. Henkilökunnan palvelualttiudesta iso plussa: aamupalalle puolenpäivän aikaan saapuneet pojat saivat aamiaista vaikka se ajallisesti olikin jo ohi. Pitääpä käydä joskus tilaamassa lime-päärynä -juustokakkua tästä kahvilasta. Sen edeläjä samalta paikalta - Mazarinne - teki nimittäin aivan mielettömät juustokakut meidän häihin 5 vuotta sitten. 

Menkää, käykää ja viihtykää, ei anneta pienen katuremontin haitata!   

Lopuksi haluaisin vielä huomauttaa ettei kyseessä ole maksettu mainos tai tilattu tarina. Sivustolla kiitosta ja kauhua herättävät paikat ovat autuaan tietämättömiä vierailuistamme, sillä paras arvio paikasta syntyy tavallisessa arjessa ja asiakkaita kohtaamalla. 

Kannattaako ravintolassa syödä?

Ulkona syöminen on kallista. Vaikka tyytyisi pikaruokaan, saa annoksestaan pulittaa kympin. Hinta vähintäänkin tuplaantuu kun mennään oikeaan ravintolaan - puhumattakaan siitä jos ruokittavia suita on enemmän kuin yksi. Jossain vaiheessa olimme aktiivisempia ravintolaruuan käyttäjiä, mutta kokkausinnostuksen ja hintojen nousun myötä kerrat ovat jääneet vähemmälle. 

Miksi mennä ravintolaan syömään, miksi maksaa kalliisti jonkun toisen kokkailusta? Syitä on varmasti monia. Ravintolaruokailu yhdistetään nauttimiseen, rentoutumiseen ja iloiseen puheensorinaan ystävien kesken. Ruuan äärellä solmitaan ja hoidetaan sosiaalisia suhteita, hoidetaan liikeasioita ja tyydytetään nälkä. Ravintolan tarjoamien annosten taso puhututtaa minua. Ruuan tason kuuluisi olla tutkinnon suorittaneiden kokkien veroista - maistuvaa ja hyvin valmistettua. Ainoa hyvä puoli ei voi olla se ettei tiskejä tarvitse hoitaa itse!

Olen istunut ravintolaruuan äärelle muutaman kerran viime aikoina. On hyviä ja ei niin hyviä kokemuksia. En ole hyvä valittamaan saamastani annoksesta. Perisuomalainen vaatimattomuus estää usein kertomasta tarjoilijalle ettei ruoka vastannut odotuksiani. "Kyllähän tuota söi", ei pitäisi riittää kun ruuasta maksaa pitkän pennin. Palaneet ranskalaiset ja kädenlämpöisen annoksen antaa anteeksi liian usein siksikin, että henkilökunnalla näyttää olevan kiire ja jo tullessa kerrottiin keittiön viiveen olevan sitä ja tätä. Silti jokaisen annoksen pitäisi käydä läpi masterchef-seula, jossa asiakaalle ei tarjota jotain sinne päin. 

 Torilla, Oulu

Joku aika sitten kävimme ystäväporukalla oululaisessa Torilla-ravintolassa, joka sijaitsee Scandic-hotellin yhteydessä. Pöytävaraus tehtiin ja saatiin. Aikaa ruokailulle oli varattu vajaa pari tuntia. Ruokalista oli tarkastettu etukäteen ja etenkin tapakset vaikuttivat houkuttelevilta. Pöydän saamisen ja tilaamisen välillä kului pahaenteisen paljon aikaa vaikka ravintola ei ollut tupaten täynnä. Edes juomatilausta ei tultu ottamaan ja henkilökunta vaikutti välinpitämättömältä. Se kuuluisa hymy ja lämmin vastaanotto puuttuivat kokonaan. 

Tapaksia tilatessamme kerroimme tarjoilijalle aikataulustamme ja hänen suosituksestaan otimme tapakset alkuruuaksi - keittiön viive oli puoli tuntia. Kolmen vartin odotteluaikana söimme pöytään tuodut leivät ja voin kertoa, että jos olisin tiennyt niin olisin säästänyt omani etanoille. Valkosipulietanat tarvitsevat seurakseen leipää! Limainen ja rasvainen yhdistettynä tuskin havaittavaan valkosipuliin ei ollut oikein toimiva yhdistelmä. Kylmäsavulohi wasabikreemillä sen sijaan täytti odotukseni ja makuyhdistelmä oli loistava. 

Huomautimme tarjoilijalle aikataulun venymisestä jo tapakset saatuamme: aikaa ruokailulle oli enää 45 minuuttia. Loppujen lopuksi söin lankkupihvini ja lisukkeet alle kymmeneen minuuttiin ja voin kertoa että siitä oli nautinto kaukana. Muu seurue piti annoksistaan, mutta omani maistui palaneelle. Kääntelin kaikki osaset ympäri, mutta silmämääräisesti kaikki näytti olevan kunnossa. Jossain vaiheessa tajusin maun syntyvän palaneesta paistorasvasta. Oma pihvini oli hyvä, mutta jotain muuta oli poltettu samassa paikkaa pikkuisen aiemmin. Saimme hyvitystä aikataulun pettämisestä, koska pätevä ystävämme osasi sitä vaatia. Pisteet tarjoilijalle hyvityksen antamisesta. Eikä hän edes kovin kovasti yrittänyt tehdä vaatimusta tyhjäksi. "Muistinhan kertoa teille, että keittion viive on puoli tuntia", kumottiin kertomalla viiveen olleen ainakin vartin pidempi. Pihvini puutteista en saanut sanottua eikä minulla sen puoleen olisi ollut enää aikaakaan jäädä siitä keskustelemaan. Positiivista pihvissä oli kerrankin oikea kypsyys. Medium oli medium eikä plussa tai läpikypsä. 

Amarillon amerikkaviikot, Oulu

Pikku neiti meni mummolaan yökylään, joten meillä oli mahdollisuus nauttia toisistamme ja ravintolaruuasta aivan aikuisten kesken. Amarilloon ei saanut enää tehtyä pöytävarauksia, mutta kahdelle hengelle löytyi pöytä suhteellisen pienen odottelun jälkeen. Ravintola oli tupaten täynnä, mutta silti tarjoilijoilla oli aikaa hyvään asiakaspalveluun ja siihen kuuluisaan hymyyn, jota tapaan kuuluttaa palveluammateissa. "Sinun huono päiväsi ei pitäisi olla minun ongelmani!" 

Keittiön viive oli sen kuuluisat kaksi-kolme varttia, mutta juomatilaus otettiin pian eikä ruuan tilaamiseenkaan tarvinnut metsästää tarjoilijaa ansan kanssa. Maissisipsejä emme saaneet aivan viivana, mutta tarjoilija pahoitteli asiaa vuolaasti vaikka tässä kohtaa puhuttiin maksimissaan kymmenestä minuutista. Viive oli arvioitu hyvin eikä se tullut täyteen saati ylittynyt. Tästä asiasta jaksan mainita, sillä nälkäisen ihmisen kärsivällisyys voi olla melkoisen lyhyt ;)

Amerikkalistalta valitsit naudan kylkiribsit sillä viskinen bbq-kastike pettää harvoin. Oikein valeltuna se saa aikaa lihaan ihanan tahmaisen, makean ja suolaisen pinnan. Ihastui tällaiseen annokseen Riikan matkalla pari vuotta sitten T.G.I Fridays- ravintolassa, jonka toimipisteitä löytyy ympäri maailmaa. Silloin kyseessä taisi kuitenkin olla sianliha.

Tämänkertainen annos oli hieman hämmentävä, koska se ei sisältänyt yhtään luuta. Ei luun luuta, josta lihan kuuluisi irrota sulavasti. Jäin miettimään olisivatko ne kuuluneet annokseen, mutta toisaalta eipä tule hävikkiäkään niin paljoa. Tai sitten tuli! Luiden verran poimin annoksestani sulamatonta rasvaa. Aivan järkkyjä kasoja. Teidän että juuri se rasva tekee lihasta mehukasta ja pehmeää, mutta vajavaisen kokkaustietouteni mukaan sen rasvan kuuluu sulaa hitaan kypsennyksen aikana. Onneksi annos sisälsi puoli kiloa tätä lihaosuutta, joten sain kyllä kupuni räjähdyspisteeseen vaikka kolmasosan luokittelin syömiskelvottomaksi. Jäin kuitenkin miettimään mitä mieltä ystäväni olisivat ko. annoksesta. Osa heistä nimittäin suodattaa tuollaisia löllöjä ateriastaan huomattavasti huonommin kuin minä. Toinen iso miinus ranskalaisista. Aivan palaneita kuivia koppuroita. Lähdöt olisi saanut masterchefistä tuollaisella lopputuloksella! Plussapisteet taasen bbq-kastikkeesta niin lihan päällä kuin kipossakin sekä sinappisoosista - tosi hyviä. 

Hivenen jäi harmittamaan etten jaksanut enää maistaa ihanaa pirtelöä. Kaikesta valituksesta huolimatta annos oli hyvä, kun ei jaksanut syödä ollenkaan ranskalaisia tai koko lihakönttiä. Minihampurilaisetkin vaikuttivat aivan testaamisen arvoisilta. Amarillon annokset kautta aikojen taitavat omalla asteikollani mennä vähän fifty-fifty. Toisinaan ruoka on hyvää ja palvelu ensiluokkaista. Joskus saa jääkaappikylmää pulled porkia hampurilaisen välissä ja joutuu odottamaan tarjoilijaa tuntitolkulla joka vaiheessa. Viimeisin käynti kuitenkin plussan puolella.  

Lopuksi haluan korostaa, että kyseessä on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni. Mene itse käymään ja muodosta omasi. Jos ravintolassa ei anna palautetta on turha jälkikäteen itkeä. Juu näin se kyllä on, mutta jokaisen asiakkaan kuuluisi saada hyvää palvelua ja ruokaa... oli kyseessä sitten tavallinen duunari tai arvostettu virallinen ravintolakriitikko. Nopean tiedonvälityksen ja somen maailmassa yksittäisten asiakkaiden mielihyvä ja -paha leviää nopeasti. Luultavasti puskaradion laittaa laulamaan juuri se ruokailija, jolle et jaksanut olla ystävällinen tai joka sai sen ala-arvoisen annoksen hintaan 24e!

ReissuRiitta kehillä

Olen matkustanut lentokoneella lukuisia kertoja, mutta ilmeisesti en koskaan aiemmin juuri oikeaan aikaan - auringon noustessa. Näkymä ilmassa oli aivan huimaava lähes koko matkan Oulusta Helsinki-Vantaalle. Kaikkein paras kuva olisi tullut varmaankin koneen sisävalojen ollessa suljettuina, mutta aivan otolliseen hetkeen en ehtinyt. Lopullista kuvaa katsellessani pääsen taas siihen tuttuun ajatukseen... tarttis ostaa parempi objektiivi!

Rakastuin Starbucks Coffeen kahvivalikoimaan vajaa kymmenen vuotta sitten Los Angelesin matkalla. Suodatinkahvi maidolla kummastutti muistaakseni paikallisia kahvilatyöntekijöitä aivan huvittumiseen saakka. Olin enemmän kuin iloinen kuullessani ketjun rantautumisesta Suomeen. Tällä kertaa piipahdimme aamukahvilla lentoaseman kahvilassa. Caramel Macchiato ei taaskaan pettänyt odotuksia ja täytyy sanoa, että olen joka kerta saanut ko. kahvilassa todella iloista ja ihanaa palvelua!

 

Pidennetty viikonloppu kului hujauksessa ja huomasin aloittelevan bloggaajan ongelmani...en muistanut/hoksannut/viitsinyt kuvata kaikkea kiinnostavaa tai mainitsemisen arvoista. 

Shoppailupäivä nro.2 piti saada jotain nopeaa ja herkullista purtavaa Sellon kauppakeskuksessa. Olemme ystävieni kanssa kolunneet melkoisen joukon kiinalaisia ravintoloita, joten vertailun vuoksi on mukava pikkuisen sohaista kepillä jäätä ja kokeilla millaisiin arvosanoihin henkilökohtaisella asteikoillani eri paikat pääsevät. 

Ruokapaikkavalintamme oli kauppakeskukse  Kung Food Panda. Ravintolan ruokailupaikat sijaitsivat ostoskeskuksen käytävällä, mutta täytyy sanoa, että tila oli rajattu hyvin eikä muu ostoskansa juurikaan häirinnyt ruokailua. Annokset olivat hyvän kokoisia ja hintakin oli kohdillaan. Paistettu noodeli meinasi loppua nenäni edestä, mutta onneksi sitä saapui lisää. Lisukevaihtoehtoja oli 4 ja niille pääruokia muistini mukaan 10. Noodeleissa olisi voinut olla ehkä pikkuisen enemmän makua - liekö kiire tullut, mutta kanaruuat olivat oikein maistuvia. Pieni miinus asiakaspalvelusta - mielestäni kohteliaisuus ja hymy kuuluvat hyvään palveluun! 

Pääsin suureksi ilokseni osallistumaan Ravintolapäivään Helsingissä. Viileä helmikuun ilma rokotti varmaan osallistujia hieman ja voin kuvitella kuinka herkullinen tulee olemaan kesäaikaan pidettävä tapahtuma. Ravintolapäivän facebook-sivusto tietää kertoa, että seuraava mahdollisuus oman ravintolan pitoon on 16.5.2015.

Viimeinen kulinaarinen kohtaaminen pääkaupungin kanssa tehtiin jälleen kiinalaisen ruuan merkeissä. Aivan vain vertailukohtaa hakeaksemme. Suuntasimme sunnuntai-iltapäivänä Forum- kauppakeskuksen 0 kerroksen Huacheng Restaurantiin. Pienen hetken mieleni teki viereisen raflan pihvejä, mutta kiinalaisen ravintolan myyjä oli varsinainen kauppamies ja sai meidät houkuteltua buffetille. Noh ainakin vertailuasetelma oli kohdallaan, sillä ravintola toimi samaan tapaan sellon ravintolan kanssa. Ravintolan puolella oli myyntitiski ja keittiö - ruokapaikat kauppakeskuksen ns. käytävällä. 

Puitteet olivat ihan siistit ja kunnossa, mutta siihen se sitten jäikin. Virvoitusjuomissa oli enemmänkin väriä kuin makua eikä tilanne korjaantunut henkilökunnalle huomauttamalla. Ruoka oli mautonta, ei suorastaan aivan äärettömän pahaa, mutta sama kun olisi imeskellyt puhdasta haarukkaa. Olisi toki kannattunut vilkaista ruokatiskin tarjontaa ennen valitsemista... jos tarjolla on 4 eri "Porsa ja kaude kasvis" kannattaisi hälytyskellojen jo soida. Kaikkein paras oli eräs "Porsa"-annos: makkaraperunat kiinalaisittain. Sisälsi nakkeja, perunaa ja samoja rehuja kuin muutkin annoksen. Mukana pientä twistiä luomassa ilmeisesti grillimaustetta. 

Monenlaista annosta on mahtunut matkan varrelle, mutta tämä oli kyllä se kuuluisa POHJA. Pitääkin mielenkiinnosta seurata kuinka kauan kyseinen lafka pysyy pystyssä. Ja tämähän on siis vain oma henkilökohtainen mielipiteeni ;) Summa summarum...ruuan hyvä maku menee aina iloisen palvelun edelle.