Kolmekymppin kriisistä huolimatta sisäinen juhlasuunnittelija pakotti minut pistämään pirskeet pystyyn. Osallistuin viime vuonna 60-luvun teemajuhliin ja sinne vaatetusta miettiessäni huomasin haikailevani koko ajan 50-luvun perään. Kellohelmat, tyllialushameet ja rullakampaukset tuntuivat ihanan naisellisilta. Jotenkin mielikuvissani ajattelin löytäväni valmiita juhlia malliksi pilvin pimein. Bittiavaruudessa vierähti tovi jos toinenkin, kun yritin sovittaa teemaa mieltymysteni mukaiseksi. Onneksi kyseessä oli omat juhlat: mutkia sai oikoa rauhassa haluamallaan tavalla.
Google ja pinterest osoittivat taas voimansa, sillä ideoita pursuili loputtomiin. Lopulta päädyin ottamaan suunnaksi rapakon toisen puolen eli jenkki drive in-tyylin rockilla maustettuna. Ehkä joulutunnelmat vaikuttivat väritykseen sillä lopulta punainen, valkoinen ja kulta valikoituivat somisteiden väreiksi. Postin lakko sotki toki suunnitelmia sen verran, että suurin osa tuotteista täytyi hankkia perinteisistä kivijalkakaupoista. Ajattelin ensin sotkea Polkka dotia vähän joka paikkaan, mutta lopulta miksailin niiden kanssa myös raitoja ja tähtiä. Pallokuvio on ihanaa, mutta rajansa kaikella.
Vietin juhliani vanhalla kylätalolla, jossa tilaa erilaisille toiminnoille oli suorastaan ruhtinaallisesti. Pieni tyhjän keskilattian syndrooma vaivasi pirskeitä, mutta ainakin lapsivieraat osasivat ottaa siitä vauhdin merkeissä ilon irti. Olin suunnitellut raahaavani kylätalon biljardipöydän alas tuota avaruutta täyttämään, mutta pöydän kunto ja paino saivat toisiin aatoksiin. Pelaaminen onnistui hyvin tuolla salin näyttämölläkin. Allaolevassa kuvassa pieni aavistus salin yli ripustettavista valoista. Kaikessa tohinassa blogipainotteinen kuvaaminen jäi vähemmälle ja juhlakansa enemmälle.
Minulla oli aika tarkka visio tarjoilupöydän luo tulevista joulutähdistä. Niiden lisäksi tarkoitukseni oli askarrella vielä pienempiä paperisia tähtiä sommitelmaa täydentämään, mutta minunkaan aikani ei näemmä aivan kaikkeen riitä. Pistokeongelmasta johtuen tähtiä seinälle saatiin vain kolme.
Kirppareilta löytyi parin euron kappalehintaan lp-levyjä. Niillä ja vanhoilla mainoksilla sai aikaan mukavasti menneen maailman tuntua. Jäätelökippoihin neilikoita pirtelötyyliin aseteltuna. Jokaisessa pöydässä oli mausteena ketsuppia ja sinappia ja teemaan sopivat pillitkin löysivät paikkansa niiden viereltä.
Photo Boothia varten askartelin vaikka minkämoista tikkua ja härpäkettä. Aikaa siihen kului melko runsaasti, mutta diy-meiningillä sain niistä juuri sellaisia kuin halusin. Amatöörivalokuvaajan tunnistaa siitä, ettei kuvauspaikan valaistus ollut käynyt mielessäkään ennen juhlien käynnistymistä. Tämä siis oppina seuraavaa kertaa varten.
Toin mukanani vanhoja lehtiä ja valokuviani vuosien varrelta. Juhlapaikalla oli teemaan sopivasti biljardipöytä sekä pöytäjalkapallopeli ja isäni lainasi karaokelaitteistoaan juhlakansan iloksi.
Tarjottavien keksiminen oli varmaan kaikkein vaikein homma. Jossain vaiheessa löysäsin aika paljonkin aikakaudesta ja tyydyin hamuamaan jenkkityylistä purtavaa. Olen mummiltani perinyt taipumuksen kasata ruokaa jos jonkinmoista sorttia eikä se missään nimessä saa loppua kesken. Juhlien jälkeisiä rääppiäisiä vietettiin vielä seuraava viikko, sillä vieraani eivät olleetkaan aivan niin kovia syömään kuin luulin.
Pop tartseja ostin Verkkokauppa.comista ja niitä varten piti raahata paikalle leivänpaahdin. Todellisuudessa nuo herkut saapuivat amerikkalaisten aamupalapöytään vasta 60-luvulla ja itselleni ne olivat täysin uusi tuttavuus. Lämmitettynä ihan kivan makuisia kekseiksi.
Rocky Road amerikan malliin syntyi jo 1920-luvun lopussa. Tarjoilemissani herkuissa oli maitosuklaan, vaahtokarkkien ja pähkinöiden lisäksi myös ah niin ihanaa lakritsia. Kertakokeilun jälkeen huomasin niiden olevan liian tuhdin makuisia, joten lisäsin toiseen satsiin pari kourallista riisimuroja. Muutos parempaan oli huomattava.
Rice Krispie treats tehdään simppelisti riisimuroista, sulatetuista vaahtokarkeista ja voista. Mukaan voi laittaa myös vaikka pähkinöitä ja päälle suklaata. En halunnut kuitenkaan tällä kertaa sotkea suklaata aivan joka paikkaan. Vaaleanpunaiset vaahtokarkit tekivät herkuista hauskan näköisiä ja maistuivathan ne mukavan tahmaisilta.
Kakkupuolella koristeluinspiraatio ei yltänyt tällä kertaa kovin taiteelliselle tasolle, joten mansikkakakun päällä komeili suuri marenki, jonka tarkoitus oli saada kokonaisuus näyttämään suurelta kuppikakulta. Amerikkailaista juustokakkua kokeilin aivan tätä tarkoitusta varten ja donitsien tekeminen oli jo oma lukunsa - painokelvoton sellainen...
Karkki- ja popparibuffetti
Kokonaisuus ei aivan pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa, mutta oli hauska huomata kuinka laaja popcorn-valikoima aivan peruskaupoistakin jo löytyy. Tavallisten ja voilla maustettujen lisäksi oli myös chilisiä ja makeita. Popparikärryjä olisi saanut vuokrata useammastakin paikasta Oulun seudulla, mutta mielestäni ne ovat kohtuuttoma hintavia siihen nähden kuinka edullista ja riittoisaa tarjottavaa mikroversiot ovat. Juhlavuutta voi lisätä vaikka hankkimalla hauskoja rasioita niitä varten. Tuo karkkiautomaatti oli siitä hauska vehje, että se vaati ihan oikeasti rahaa toimiakseen. Rahan koolla ja arvolla ei sen sijaan tuntunut olevan kovinkaan suurta merkitystä. Hyvä tapa tienata juhlarahoja takaisin ;)
Ajatus hodaribuffetista syntyi hodarikärryjen innoittamana. Täällä Oulun korkeuksilla sellaista ei kuitenkaan ollut vuokrattavissa, joten jouduin tyytymään halppiskeittimeen, joka kaiken lisäksi oli aavistuksen rivo. Tavallisten nakkien lisäksi tarjolla oli pulled porkia ja kauppojen höttösämpylöiden sijaan itse tehtyjä. Näissä on hieman sitä kaipaamaani sitkoa, joka eineksistä puuttuu ja ihanaa pientä makeutta. Tällaiset sämpylät saavat jopa minut muuttamaan mieleni hodareista. Ennen olen pitänyt niitä enemmänkin lasten mikroruokana. Pöytään vielä tuoreita kasviksia, sinappia, ketsuppia, majoneesia ja tietenkin sipulirouhetta. On tuonne buffaan näköjään eksynyt yksi lihaisa voileipäkakkukin. Noita aitoja red cupseja eli punaisia mukeja löytyi muuten verkkokauppa.comista, joka muutenkin oli näiden juhlien yllättävä hankintapaikka. Tällaisessa muodossa tarjottavan lämpimän ruuan ehdoton hyvä puoli oli siinä, että annokset oli helppo lämmittää ruokailijoiden mukaan. Ei siis tarvinnut olla kauhan varressa koko iltaa ja kaikki saivat tuoretta ja lämmintä syötävää.
Teemajuhlien järjestäminen vei pirskeet uudelle hauskemmalle tasolle. Oli mukava huomata, että kaikki vieraatkin olivat uskaltautuneet fiftarihenkisiin kuteisiin ja juhlakokonaisuutta oli suorastaan hykerryttävää järjestää. Työ haittasi harrastustoimintaa tässäkin kohtaa, sillä järjestelyaika loppui armottomasti kesken. Pari vapaapäivää alle niin täydellisyys olisi ollut taattua. Toisaalta juhlien tunnelma vei kyllä voiton pienistä koristelupuutteista. Kyllä hyvät ystävät ja rento meininki ovat juhlien pääasia.
