Kananmunien värjääminen pääsiäiseksi ei ole koskaan kuulunut omiin tapoihin tai perinteisiin. Joskus muksuna velipojan kanssa on taidettu vesiväreillä koristella, mutta hailakat värit ei jotenkin ole mun juttu. Ja vaivaa homma tuntui vaativan, kun puhalleltiin kuoria tyhjäksi.
Olen töissä päiväkodissa ja lasten iloksi ja oman motivaation vuoksi koetan aina etsiä uusia menetelmiä, teemoja ja tapoja tehdä töitä. Pinterest on osoittautunut aika hyväksi ideapankiksi kädentaitoja ajatellen. Myös instagramin kautta voi löytää kivoja juttuja, kun osaa käyttää oikeita hakusanoja.
Partavaahtovärjäämisen ohjeen olen muistaakseni ottanut AThrifty Mom-sivustolta mutta muokkailut sitä sitten omaan tarkoitukseen sopivaksi. Sivusto on englannin kielinen, mutta ohjeet tiivistettynä ovat tällaiset (vapautan itseni vastuusta mikäli olen ymmärtänyt ohjeissa jotain väärin):
Tarvitset kulhon, partavaahtoa (geeli ei käy), elintarvikeväriä, coctail tms. tikun ja keitettyjä kananmunia
Suihkuta vaahtoa tasainen kerros astian pohjalle ja lisää elintarvikeväriä muutama tippa/väri. Kannattaa valita päävärejä, jotka sekoittuessaan saavat aikaan kivoja puhtaita värejä. Kovin montaa erilaista ei myöskään kannata laittaa mutta vähintään siis kahta. Sekoittele väripisteet tikuilla marmorointityyliin.
Muna sekaan ja sitten sitä pyöritellään tuolla astiassa esim lusikkaa apuna käyttäen. Koko komeus vaahtokerroksineen nostetaan paperin päälle tai rasiaan kuivumaan
Odottele muutama tunti ja taputtele ylimääräinen vaahto pois pinnasta. Omani lötköttivät huoneenlämmössä yön yli eli niistä ei syötäväksi ole, mutta muutoin alkuperäislähde kehottaa tekemään näitä pääsiäispöytään jopa ravinnonlähteeksi.
Näitä partavaahtomunia viikon pyöritelleenä olen kuitenkin pikkuisen epäileväinen noiden syömisen ja ylipäätään ruokapöytään viemisen suhteen. Ne nimittäin haisevat edellen Gilettelle, eikä tuoksu varsinaisesti sytytä ruokahalua. Kuorihan suojaa toki itse ruokaa mikäli munia säilyttää viileässä, mutta silti!
Askartelutarkoitukseen on mielestäni aivan täysin turhaa hassata syötävää ruokaa! Kokeilin siis töissä ko. tekniikkaa styroks- ja massapallo muniin. Taktiikka oli sama, mutta maali kuvassa alhaalla näkyvää:
Partavaahdolle tuoksuivat nämäkin, mutta haju antautui pikkuisen, kun munien päälle suihkutti kiiltävän lakan/ siveli vesi-liimaseoksella varovasti.
Kauniitahan nuo ovat ja hauskoja tehdä, mutta että ruokapöytään...
Loppu vaahto käytettiin luovasti maalailuhommiin
Muokkaus16.3.2015: ystäväni vinkkasi, että tuon lakkaamisen/liimavesiseoksen voi jättää pois kokonaan jos partavaahtoa ja erikeeperiä laittaa samassa suhteessa ennen maalin laittamista. Toki sitten ei voi antaa ässähtää sen maalin tuntitolkulla, koska kuivaa juurikin siihen muotoon missä on. Kokeilu aiheeseen liittyen harkinnassa.
En tykkää rahkasta en niin ollenkaan. Pystyn syömään vain ja ainoastaan kotitekoista jälkiruoka- marjarahkaa jossa on paaaljon enemmän kermavaahtoa kuin maitorahkaa ja reilusti sokeria. Täytyy toki tunnustaa tässä kohtaa, että kaikkea pystyn kyllä syömään henkeni pitimiksi - puhutaan kai enemmän halusta ja niistä suurista makuelämyksistä.
Vuosi sitten tarkkailin syömäni ruuan ravintosisältöä intensiivisesti ja sain suosituksia useammasta suunnasta Skyrin hapatetusta maitovalmisteesta. Odotin makuelämyksestä todella hapanta ja proteiinijauhemaista yleisvaikutelmaa, mutta yllättäen olin väärässä. Näitä olen oppinut syömään ja näistä jopa pitämään. Omassa mielessäni olin laittanut ko. tuotteet aivan ehdottomaan terveys-katergoriaan, jota aloin kyseenalaistaa kuullessani suklaa-vanilja -makuisesta vaihtoehdosta. Kuulosti niin herkulta ettei kyseessä voinut enää olla laihkarituote!
Siispä yksi pimeä ilta viime syksynä tein itselleni vertailulistan erimakuisista "skyr-rahkoista" energian, proteiinie ja hiilarien määrän perusteella. Voin kertoa että yllätyksiä löytyi - ojan molemmin puolin.
Ensin energiasisältö eli tuotteen kalorit/100g. Listattu nousevassa järjestyksessä:
Uuniomena 54 kcal
Vanilja 56 kcal
Kiivi 56 kcal
Kuningatar 58 kcal
Veriappelsiini 58 kcal
Puolukka-omena 59 kcal
Ananas 59 kcal
Mango 60 kcal
Meloni-passion 60 kcal
Vanilja-suklaamuru 73 kcal
Mansikka 73 kcal
Mustaherukka-banaani 81 kcal
Banaani 85 kcal
Mustikka 88 kcal
Proteiinien määrän mukaan g/100g laskevassa järjestyksessä:
Meloni-passion 10,5g
Vanilja 10,3g
Puolukka-omena 10g
Mango 10g
Kuningatar 10g
Ananas 10g
Mustikka 10g
Veriappelsiini 9,5g
Vanilja-suklaamuru 9,2g
Mansikka 9,2g
Uuniomena 9g
Banaani 9g
Mustaherukka-banaani 9g
Kiivi 9g
Hiilihydraattien määrän mukaan g/100g nousevassa järjestyksessä:
Vanilja 3,3g
Meloni-passion 3,7g
Vanilja-suklaamuru 4,1g
Puolukka-omena 4,1g
Uuniomena 4,2g
Kuningatar 4,3g
Veriappelsiini 4,4g
Kiivi 4,4g
Ananas 4,4g
Mango 4,4g
Mansikka 8,8g
Mustaherukka-banaani 10,9g
Mustikka 11,6g
Banaani 11,9g
Ideana näissä nousevissa ja laskevissa järjestyksissä on tietenkin tuotteen terveellisyys/ edut toisiinsa nähden.
Matemaattiset taitoni voi huoletta kyseenalaistaa ja jokainen voi koota oman "suosikki-listansa". Näyttäisi kuitenkin olevan niin että parhaita vaihtoehtoja ravintosisällön puolesta ovat vanilja, uuniomena ja meloni-passion. Listauksen aiheuttanut vanilja-suklaamuru vaikuttaisi olevan listan puolessa välissä ja nou nou-osastoon kuuluvat ainakin mustikka, banaani ja mansikka, joista ainakin kaksi ensin mainittua sisältää lisättyä sokeria. Mansikka on muistaakseni makeutettu stevialla.
Kulinaristina syön tietenkin mieluiten tuota mustikan makuista, mutta vaniljakin on aivan mieleinen.
Kevään yksi muotiväri näyttää olevan harmaa. Harmaa on tylsä, toki ymmärrän, että se saa näyttämään kaikki muut värit kirkkaammilta - mutta silti. Toki itsekin olen tuohon värittömään väriin hurahtanut makuuhuoneen seinien väritystä valitessa, mutta nyt haluaisin saada sinne ja muuallekin kotiin keväisiä piristäviä, ehkä jopa pikkuisen pastillisia, sävyjä.
Herkullisen kirjavat sisustusvalikoimat mielessäni aloitin säilytyslaatikoiden metsästämisen. Kiva vaaleanpunainen löytyi Prisman ja Kodin1: sen valikoimista, mutta kun sellainen on jo makuuhuoneen penkin päällä. Muuta kelpaavaa ei juuri löytyny, joten päätin tehdä sopivat omin pikkukätösin.
Ompelutaidottomaksi minulla on yllättävän paljon kankaita ja muutama jämäpala oli pakko hakea Eurokankaasta aivan tätä tarkoitusta varten.
Muutama vanha kenkälaatikko, vesi-liimaseosta, pensseli ja pari pyykkipoikaa + halutut koristeluhörselöt. Ja antaa mennä vaan.
Aloitin liimaamisen pohjasta ja siirryin sitten pitkiin sivuihin sekä sen jälkeen lyhkäisiin. Annoin kuivua ja liimasin nuo käännettävät reunat sen jälkeen sisäpuolle. Tuonne pohjalle olisi voinut laittaa jotain kivaa paperia tai miksei kangastakin, mutta tässä kohtaa loppui paukut ja innostus kesken - ei mitenkään harvinaista minulle.
Koristeiden kanssa karkasi sitten mopo käsistä aivan kokonaan. Askarteluaarteissa oli liian paljon kaikkea ihanaa, enkä ole askarrellut kotioloissa mitään liian pitkään aikaan. Lopputulos oli siis ällön, äklön ihana... ja ehkä lastenhuoneeseen kaikkein sopivin.
Kirppareilla kiertely on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Tämänkertainen kierros kuitenkin kannatti todella!
Limingan Wanhan Meijerin kirpputorilla oli tarjolla paljon sisustusaarteita. Vaatekaappi ja vanhoja matkalaukkuja, vanha ompelukonepöytä ja ruokailuryhmä. Tällä kertaa mukaan tarttui ylättäen valaisin - jalkalamppu hintaan 30e. Lampun pistoke oli maadoittamaton, mutta sen vaihtaminen oli helppoa. Pari ruuvin pyöräytystä ja valaisin toimii nykyaikaisissa pistorasioissa.
Löysin myös aivan ihastuttavan pienen kynttelikön, joka pääsee varmaankin koristamaan makuuhuoneen peilipöytää.
Oulussa suuntasin ensimmäisenä Järkikirppikselle, koska tykkään paikan romu/huonekalueteisestä. Toki jotkin tavarat on toisinaan hinnoiteltu hieman yläkanttiin kuntoonsa nähden eivätkä aarteet välttämättä pomppaa silmään heti kaiken rojun seasta, mutta juuri siksi penkominen on monesti antoisaa - niin tälläkin kerralla. Himoitsemiani vanhoja matkalaukkuja oli tarjolla pitkin kirpparia. Osa niistä tuoksui enemmän. Oma valintani onneksi pikkuisen vähemmän, mutta kyllä siitäkin kieltämättä pieni ummehtunut sivutuoksu löytyy. Täytyy katsoa mitä sille keksin.
Makkarin yöpöydän/lipaston päälle bongasin hurmaavat vaaleanpunaiset pitsiliinat. Samaisen huoneen PorinMatin päälle suunnittelin löytämääni punaista ruusu-peltirasiaa. Yhdessä pöydässä olisi ollut vielä kaipaamani pitsipäiväpeitto, mutta hinta oli tällä kertaa pikkuisen suolainen.
Tässäpäs vielä yhden päivän ostokset kokonaisuudessaan. Pari paikkaa jäi vielä kiertämättä, kun ei autoon ja kukkarolle sopinut kerralla enempää.
Hyvää naistenpäivää ihanat leidit!
Pengoin tuossa päivänä yhtenä omaa työpaikan ideakansiotani ja huomasin ottaneeni talteen jostain kirjasta ohjeen kukkien värjäämiseen elintarvikevärillä. Ajatus kiehtoi välittömästi. Meillä on pidetty sairastupaa useampi päivä ja neiti alkaa olla melko kyllästynyt ponien ja muiden lastenohjelmien tuijottamiseen, joten ajattelin värjäämisen olevan mukavaa vaihtelua.
Me käytimme tällä kertaa valkoisia tulppaaneja (neilikatkin käyvät) sekä aivan perus nestemmäistä elintarvikeväriä, jota saa lähes joka kaupasta.
Tulppaanien varsia saa leikata aivan reilusti hyvän imupinnan aikaan saamiseksi. Pariin maljakkoon vettä ja väriä, jota saa laittaa aivan reippaalla kädellä. Maljakon sisältö täytyy olla voimakkaan väristä.
Muutaman tunnin odottelun jälkeen sininen väri oli jo pikkuisen noussut valkoisiin kukkiin. Punaisen maljakon kukissa taasen ei juurikaan ollut vielä muutosta tapahtunut. Vihreässä maljakossa verrokkiyksilöt pelkässä vedessä.
Yön yli odottelun jälkee muutos oli huomattava myös punaisiksi tarkoitetuissa tulppaaneissa. Ei väri mitenkään intensiivinen ole, mutta kyllähän nuo aika söpöjä ovat. Joku mustavalkoisesta sisustuksesta pitävä voisi kokeilla millaisia kaunokaisia mustalla elintarvikevärillä tulee...
Leikkasin kukkiin uuden imupinnan ja siirsin ne aaltomaljakkoon, sillä en usko niiden pysyvän kovinkaan hyvinä noin vahvasti värjätyssä vedessä.
En ole leiponut mitään pitkään aikaan mieheni mielestä. Kevättä kutkutellen ajattelin sitten ilahduttaa häntä sirtruuna-marenkipiirakalla. Yhtenä syynä valintaani oli toki viikontakainen Lidlin ostos - uusi tohotin - jota täytyi päästä kokeilemaan.
Olen tehnyt sitruunapiirakkaa vain kerran aiemmin joskus pari vuotta sitten. Ohjeita en tietenkään ruukaa säilytellä, joten taas täytyi aloittaa etsintä alusta netin ihmeellisessä maailmassa. Koska mikään valmis ohje ei sellaisenaan käy, yhdistelen useita eri reseptejä ja katson tuleeko hyvä kakku.
Sitruuna-marenkipiirakka:
Pohja:
150g jääkaappikylmää voita nypitään
4 dl vehnäjauhojen kanssa, mukaan lisätään:
1/2 dl tomusokeria
1 muna
ripaus vaniljasokeria
tilkka kylmää vettä
Taikina nypitään tasaiseksi, painellaan vuokaan ja nostetaan jääkaappiin puoleksi tunniksi lepäämään.
Neitokainen on innokas leipomakaveri eikä juuri mitään valmisteta ilman hänen innokasta apuaan. Eri aineiden kippaamisen lisäksi, kaikki taiteellinen kuuluu pienen neidin vastuualueisiin:
Kuvassa siis hahmotellaan vuoan pohjalle leivinpaperia ;)
Pistele levännyttä pohjaa haarukalla ja asettele painoksi joko herneitä leivinpaperin päällä tai foliokiekurat reunalle.
Paista pohjaa n. 10 minuuttia 200 asteisen uunin alatasolla.
Valmista täyte:
2 munaa joiden rakenne vatkataan rikki, sekaan lisätään
2 dl tomusokeria
1 ison sitruunan mehu
75g sulatettua ja jäähdytettyä voita
ja tietenkin ripaus vaniljasokeria
Kippaa täyte esipaistetun pohjan päälle. Nosta ritilä uunin keskiosaan ja nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Paistoaika 15-20 min. Jäähdytä piirakka hyvin ennen marengin lisäämistä.
Marenki
4 valkuaista
1 dl erikoishienoa Siro sokeria
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää sokeri hiljalleen samalla vatkaten. Levitä/pursota valmis marenki piirakan päälle haluamallasi tavalla. Käytä uunissa grillivastuksen alla kunnes marenki saa väriä tai leiki tohottimella/töhöllä/kaasupolttimella.
Me lisättiin koristeeksi karamellisoituja saksanpähkinöitä
Tämä piirakka oli minun makuuni aivan liian sitruunainen ja kirpeä. Mieheni piti siitä ja herkuttelikin sen melkein kokonaan yhden työpäiväni aikana.
Muistan viimeksikin miettineeni sitruunapiirakan kohdalla parannusehdotuksia, mutta en kirjannut niitä ylös. Saati sitten kokeillut toista versiota käytännössä. Virheestä oppineena päätin samaa kuumaa eli heti seuraavana iltana ottaa uuden erän ko. piirakasta.
Edes herkkusuumieheni ei pysty vetämään kahta täysikokoista sitruunapiirakkaa muutaman päivän aikana, joten tyydyin pikkuversioihin.
Pohjassa ei saa olla yhtään makeutta, kun täytteiden suhteen mennään kovaa ja korkealta:
50g jääkaappikylmää voita nypitään
1,5 dl vehnäjauhojen kanssa ja mukaan lisätään vielä
1/4 dl kylmää vettä
Vuokiin painelu ja vetäytyminen kylmässä 30min ajan
Esipaisto uunin alaosassa 200 asteessa noin 10 minuuttia
Täytteeseen halusin kiisselimäisyyttä joten kokeilin seuraavalla tavalla:
Laita kattilaan
1 kananmuna
1 dl kermaa
3/4 dl sokeria
1 dl maizenaa
1 tl vaniljasokeria
Kiehauta liedellä (varo polttamasta) ja lisää joukkoon
nokare voita, 1/2 sitruunan mehu ja sitruunankuoriraastetta
Täyte vuokiin ja komeus uunin keskitasolle 225 astetta ja noin 15 minuuttia
Paras osuus tässä kokeilussa oli päällinen ja koristelu. Perinteisen marengin sijaan sain päähäni ripotella piirakoiden päälle vaahtokarkkeja ja paahtaa niitä toholla. Loppusilaus valkosuklaakiekuroilla ja parilla suklaamunalla:
Vaahtokarkit olivat siis Haribon pieniä vaahtiksia, joiden pinta paahtui ihanan rapsakaksi - antoi kivaa purutuntumaa. Päällinen oli hippasen venyvää jäähtyneenä eli paikallaan olisi kai ohje "tarjoillaan heti" mutta jos pieni venyminen ei haittaa piirakka on ihan hyvää vielä myöhemminkin - mikäli sitä on enää jäljellä.
Pitäisi varmaan varata matka Cafe Parisiin...
Kuten jo aiemmassa blogauksessani kerroin, olen kerännyt lasten kanssa askartelemista varten skyr-rahkapurkkien kauniita värikkäitä kansia. Niiden käyttötarkoitusta on pohdittu niin töissä kuin kotonakin. Työkaverini keksi pikkuisen rutistella kantta - ja tadaa - siitä tuli kaunis kuppi. Näitä nyt sitten käytämme rairuohon kasvatukseen lasten kanssa. Päivämäärän voi poistaa halutessaan kynsilakanpoistoaineella, mutta ei se juurikaan tuolta pohjasta näy.
Venytä kansia reunoista, ne antavat periksi melko helposti.
Kylvä siemenet multaan ja odottele jokunen päivä
Nyt vain sitten sitä pääsiäistä odottelemaan...
