Vuotuinen mansikanpoimintaretkemme vei meidät jälleen Lumijoelle. Omiin tarpeisiin riittää sellainen 10 litran ämpärillinen, mutta haluan aina käydä poimimassa marjat itse maasta. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että valmiissa laatikoissa joutuu ostamaan sian säkissä ja toisakseenkin kesä ei ole kesä ilman mansikkamaalla pyllistelyä. Ihana Kånkenin istuinalusta pelasti jälleen päivän polvien alla nokkosten pistoja estämässä. 
Mansikkaämpärin täyttämisen jälkeen päätimme tehdä ekstempore-vierailun Lumijoen Varjakkaan, kun neidilläkin tuntui vielä riittävän virtaa. Suureksi onneksemme paikalla olevan Hailuoto-laivan kahvio oli auki ja saimme nautittua sopivasti kofeiinia ja sokeria. Kahvilan pannari maistui kotitekoisen ihanalta ja neitokainen sai suklaapallojäätelönsä. Laivassa voisi halutessaan jopa yöpyä pientä rahallista korvausta vastaan. Muistaakseni hintaa vuorokaudelle tulisi 50e/hytti. mutta luulen meriä seilanneen laivan ottaneen sen verran kosteutta ettei aivan aromeitta tuollaisesta yöstä selviäisi. Jos sellainen asia ei haittaa, laivassa nukkuminen on varmasti aika mahtava elämys. Vielä kun olisi kunnon syysmyrskyinen yö.
Kahvilasta voi muuten varata myös erilaisia pihapelejä ajanvietteeksi ja paikalla saa silloin vierähtämään kyllä hetken jos toisenkin. Fresbeegolfiakin siellä pystyi koreista päätellen pelaamaan isommalla tai pienemmällä porukalla. Neitokaisemme ampui hihnan löysättyä läheiselle leikkikentälle, joka vaatimattomuudessaan oli oikein viehättävä. En ole kyllä aiemmin törmännyt kiipeilytelineeseen, jossa olisi tällaiset näköalat.
Näköaloista puheenollen: ne olivat aivan huikaisevat. Valo kuvaamiseen oli aivan täydellinen, jotta tuulen vireen sai vangittua sinisen taivaan ja meren kanssa. Korret, heinät ja syksyn kukat heiluivat tuulessa ja pilvet olivat aivan pumpulisia. Laivan ympäristössä oli paljon istumapaikkoja luonnon rauhan ihailuun ja kauemmaskin pääsi, jos halusi nauttia omasta rauhasta. Jo Varjakkaan vievä pikkuinen tie antoi esimakua mahtavasta ulkoilupaikasta, joka oli kuin Hailuoto pienoiskoossa ilman lauttamatkaa.
Jos sinulla on vielä viikonlopputekemisen puutetta, matkaa ihmeessä Lumijoen Varjakkaan. Meillä oli siellä oikein hauska keskipäivä. Sen verran runsaasti näkyi motoristeja pyörivän niillä paikoin, että Hailuoto-laiva on lienee saanut heidänkin suosituksensa. Laivan kahvila on auki elokuun ajan pe-su klo 12-18.Venetsialaisia vietetään samassa paikassa parin viikon päästä.
Vierailimme perjantaina kummipoikani vauhdikkailla synttäreillä. Talon emäntä oli pistänyt parastaan ja pöydän koreaksi. Tarjolla oli taivaallista itsetehtyä jäätelöä lakritsalla ja salmiakilla maustettuna. Luulin tällaisten herkkujen olevan vain jätskikoneellisten etuoikeuksia - mutta luulin väärin. Emännän ohjeita muistellen sekoittelin eilen elämäni ensimmäisen jäätelömassan. Kohta nähdään menikö toteutus sinnepäinkään. Suurpiirteisenä tyyppinä päätin kokeilla kerman määrän kanssa tasalukuja eli 5 desiä sen 4,jotakin tilalta:
5 dl vispi tai kuohukermaa
1 prk kondensoitua karamellisoimatonta maitotiivistettä
ripaus vaniljasokeria
Kerma vatkattiin kovaksi vaahdoksi, jonka jälkeen siihen käänneltiin tuo maitotiiviste varovasti nuolijan tapaisella välineellä. Sitten massaa pystyi maustamaan aivan omien mieltymystensä mukaan. Valmiin seoksen annetaan jäätyä pakasteessa ainakin 4 tuntia. Itse annoin olla niiden yön yli.
Tässä ensimmäisessä versiossa massa on siis kaadettu kilpailevan firman rasiaan ja siihen on ripoteltu turkinpippurirouhetta ja paloiteltuja lakuja. Päälle sitten koristukseksi näitä äskenmainittuja ja kaupan lakukastiketta. Kansi kiinni ja pakkaseen
Toista versiota varten keitin maailman ihaninta kinuskikastiketta, jonka ohjeen nakkaan tuonne hieman alemmas. Mukaan matkaan tuli sen lisäksi viener nougat -rouhetta ja paloiteltua Daimia.
Kinuskikastike
2 dl kermaa
2 dl fariinisokeria
sormisuolaa
Nakkaa kerma ja sokeri kattilaan ja keitä reilu 5 minuuttia kunnes seos sakenee tarpeeksi. Ripottele sen jälkeen hyppysellinen (eli sen verran kuin kolmen sormen väliin mahtuu) sormisuolaa joukkoon. Suolaisen ja makean yhdistelmä vie jalat alta - lupaan sen.
Loppuun vielä pikkuisen kuvamateriaalia lopullisesta herkuttelusta!
Tätä inspiraatiota odotellaan etenkin alkukeväästä, nimittäin matonpesuinnostusta. Silloin kaikki puhtaat matot on käytetty ja terävän kevätauringon paljastuksia vältellään vertailemalla, kumpi puoli matosta olikaan se puhtaamman näköinen. Tänä vuonna matot ovat saaneet odottaa pesijäänsä kauan. Niin kauan että harkitsin jo kangaspuiden ostamista. Maton pesu vaatii aurinkoisen hellepäivän, jotta homma olisi mielekästä jopa hauskaa. Sitten se vaatii toisen aurinkoisen päivän perään, jotta matot ehtivät kuivua. Voi olla että elokuun puolenvälin kosteilla keleillä saan odottaa mattojen kuivumista hippasen pidempään. Nähtäväksi jää riittävätkö poutapäivät vai homehtuvatko matot pihalle.
Mattopyykki on diy-hommaa parhaimmillaan. Jo vuosikaudet oma mattolaituri on tehty takapihalle kahdesta kuormalavasta ja pressusta. Mattoja liotetaan saavissa mäntysuopavedessä jokusen aikaa ja sitten ne huuhdellaan painepesurin hellällä suihkulla. Juuriharjakin on päässyt mukaan kuvaan, mutta sitä käytän vain hankalissa tahroissa, jotka eivät muuten suostu poistumaan. Tämä on muuten lasten kanssa tehtävää hommaa parhaimmillaan. Mikäs sen hauskempaa kuin päästä vedellä läträämään ja pesurilla ammuskelemaan. Parin vuoden päästä voin palkata neitokaisen kesätöihin tätä tekemään.
Kuivatuspaikkojen löytäminen on oma operaationsa vaikkei mattoja nyt niin kamalan paljon olekaan. Piharakennuksen kaide vetää onneksi maton jos toisenkin. Aurinkotuolilla paistattelee yksi räsymatto ja keinussa ottaa vauhtia pari. Alkukuivatuksen jälkeen joudun varmaan viemään matot vuorotellen saunaan kuivumaan.
Meillä on syöty rahkaa jo kauan ennen suurta villitystä, jonka proteiinien metsästys on saanut aikaan. Tosin meidän rahkamme on sitä perinteistä jälkiruokaherkkua enemmänkin kuin 200g terveyslounas. Vanha kunnon mansikkarahka taitaa kuulua ysärijälkkäreiden top10:iin. Siitä tekee loistavan aterianlopettajaisen se, että lopputuloksen terveellisyyteen ja makeuteen pystyy vaikuttamaan itse todella paljon. Maitorahkaa voi käyttää suhteessa enemmän kuin kermavaahtoa - halutessaan - ja sokeria tai makeutusainetta laittaa juuri niin vähän tai paljon kuin mieli tekee. Minun rahkassani on aina enemmän kermavaahtoa suhdeluku on suunnilleen 1:2. Sokerin määrä taas riippuu paljolti marjojen makeudesta, mutta sanotaanko näin, että enemmän se on makoisaa kuin hapanta.
Mansikkarahka
2 dl vispikermaa vaahdoksi vatkattuna
125g maitorahkaa kermavaahtoon lisättynä
200g tuoreita mansikoita joukkoon heiteltynä
1 tl vaniljasokeria ja tavallista sokeria/ makeutusainetta sekaan oman maun mukaan
Sitten kun mennään oikein herkuttelun ja tuunauksen puolelle, mukaan rouhitaan vielä suklaaraastetta tai sekaan heitellään daim- rakeita. Aivan ihanaa, helppoa ja edullista tarjottavaa!
Lempiastioitani en ole juurikaan teille vielä esitellyt, mutta tässä pieni makupala siihen liittyen. Jossain vaiheessa ihastuin kirpparilla Iittalan Ultima Thule lasipikareihin ja niiden jälkeen pyysin joululahjaksi nämä lasit, jotka toimittavat meillä enemmänkin jälkiruokakulhon virkaa. Kymmenen vuotta sitten olisin pitänyt kyseistä mallia pelkästään mummomaisena, mutta nyt se tuntuu kauniin kotoiselta. Syykin taitaa löytyä sylttytehtaalta eli mummolastani, jossa luulen nähneeni tätäkin sarjaa lapsuudessani. Kolmenkympin kriisi painaa armottomasti päälle, sillä muumimukien sijaan katseeni kääntyy yhä enemmän kotimaisen lasin puoleen...
