Ihanaa jäätelöä,namsk

Vierailimme perjantaina kummipoikani vauhdikkailla synttäreillä. Talon emäntä oli pistänyt parastaan ja pöydän koreaksi. Tarjolla oli taivaallista itsetehtyä jäätelöä lakritsalla ja salmiakilla maustettuna. Luulin tällaisten herkkujen olevan vain jätskikoneellisten etuoikeuksia - mutta luulin väärin. Emännän ohjeita muistellen sekoittelin eilen elämäni ensimmäisen jäätelömassan. Kohta nähdään menikö toteutus sinnepäinkään. Suurpiirteisenä tyyppinä päätin kokeilla kerman määrän kanssa tasalukuja eli 5 desiä sen 4,jotakin tilalta:

5 dl vispi tai kuohukermaa
1 prk kondensoitua karamellisoimatonta maitotiivistettä
ripaus vaniljasokeria

Kerma vatkattiin kovaksi vaahdoksi, jonka jälkeen siihen käänneltiin tuo maitotiiviste varovasti nuolijan tapaisella välineellä. Sitten massaa pystyi maustamaan aivan omien mieltymystensä mukaan. Valmiin seoksen annetaan jäätyä pakasteessa ainakin 4 tuntia. Itse annoin olla niiden yön yli.

Tässä ensimmäisessä versiossa massa on siis kaadettu kilpailevan firman rasiaan ja siihen on ripoteltu turkinpippurirouhetta ja paloiteltuja lakuja. Päälle sitten koristukseksi näitä äskenmainittuja ja kaupan lakukastiketta. Kansi kiinni ja pakkaseen

Toista versiota varten keitin maailman ihaninta kinuskikastiketta, jonka ohjeen nakkaan tuonne hieman alemmas. Mukaan matkaan tuli sen lisäksi viener nougat -rouhetta ja paloiteltua Daimia.

Kinuskikastike
2 dl kermaa
2 dl fariinisokeria
sormisuolaa

Nakkaa kerma ja sokeri kattilaan ja keitä reilu 5 minuuttia kunnes seos sakenee tarpeeksi. Ripottele sen jälkeen hyppysellinen (eli sen verran kuin kolmen sormen väliin mahtuu) sormisuolaa joukkoon. Suolaisen ja makean yhdistelmä vie jalat alta - lupaan sen. 

Loppuun vielä pikkuisen kuvamateriaalia lopullisesta herkuttelusta!

Aivan kuin ois kesä!

Tätä inspiraatiota odotellaan etenkin alkukeväästä, nimittäin matonpesuinnostusta. Silloin kaikki puhtaat matot on käytetty ja terävän kevätauringon paljastuksia vältellään vertailemalla, kumpi puoli matosta olikaan se puhtaamman näköinen. Tänä vuonna matot ovat saaneet odottaa pesijäänsä kauan. Niin kauan että harkitsin jo kangaspuiden ostamista. Maton pesu vaatii aurinkoisen hellepäivän, jotta homma olisi mielekästä jopa hauskaa. Sitten se vaatii toisen aurinkoisen päivän perään, jotta matot ehtivät kuivua. Voi olla että elokuun puolenvälin kosteilla keleillä saan odottaa mattojen kuivumista hippasen pidempään. Nähtäväksi jää riittävätkö poutapäivät vai homehtuvatko matot pihalle. 

Mattopyykki on diy-hommaa parhaimmillaan. Jo vuosikaudet oma mattolaituri on tehty takapihalle kahdesta kuormalavasta ja pressusta. Mattoja liotetaan saavissa mäntysuopavedessä jokusen aikaa ja sitten ne huuhdellaan painepesurin hellällä suihkulla. Juuriharjakin on päässyt mukaan kuvaan, mutta sitä käytän vain hankalissa tahroissa, jotka eivät muuten suostu poistumaan. Tämä on muuten lasten kanssa tehtävää hommaa parhaimmillaan. Mikäs sen hauskempaa kuin päästä vedellä läträämään ja pesurilla ammuskelemaan. Parin vuoden päästä voin palkata neitokaisen kesätöihin tätä tekemään.

Kuivatuspaikkojen löytäminen on oma operaationsa vaikkei mattoja nyt niin kamalan paljon olekaan. Piharakennuksen kaide vetää onneksi maton jos toisenkin. Aurinkotuolilla paistattelee yksi räsymatto ja keinussa ottaa vauhtia pari. Alkukuivatuksen jälkeen joudun varmaan viemään matot vuorotellen saunaan kuivumaan. 

Mansikkarahkaa

Meillä on syöty rahkaa jo kauan ennen suurta villitystä, jonka proteiinien metsästys on saanut aikaan. Tosin meidän rahkamme on sitä perinteistä jälkiruokaherkkua enemmänkin kuin 200g terveyslounas. Vanha kunnon mansikkarahka taitaa kuulua ysärijälkkäreiden top10:iin. Siitä tekee loistavan aterianlopettajaisen se, että lopputuloksen terveellisyyteen ja makeuteen pystyy vaikuttamaan itse todella paljon. Maitorahkaa voi käyttää suhteessa enemmän kuin kermavaahtoa - halutessaan - ja sokeria tai makeutusainetta laittaa juuri niin vähän tai paljon kuin mieli tekee. Minun rahkassani on aina enemmän kermavaahtoa suhdeluku on suunnilleen 1:2. Sokerin määrä taas riippuu paljolti marjojen makeudesta, mutta sanotaanko näin, että enemmän se on makoisaa kuin hapanta.

Mansikkarahka
2 dl vispikermaa vaahdoksi vatkattuna
125g maitorahkaa kermavaahtoon lisättynä
200g tuoreita mansikoita joukkoon heiteltynä
1 tl vaniljasokeria ja tavallista sokeria/ makeutusainetta sekaan oman maun mukaan

Sitten kun mennään oikein herkuttelun ja tuunauksen puolelle, mukaan rouhitaan vielä suklaaraastetta tai sekaan heitellään daim- rakeita. Aivan ihanaa, helppoa ja edullista tarjottavaa!

  

Lempiastioitani en ole juurikaan teille vielä esitellyt, mutta tässä pieni makupala siihen liittyen. Jossain vaiheessa ihastuin kirpparilla Iittalan Ultima Thule lasipikareihin ja niiden jälkeen pyysin joululahjaksi nämä lasit, jotka toimittavat meillä enemmänkin jälkiruokakulhon virkaa. Kymmenen vuotta sitten olisin pitänyt kyseistä mallia pelkästään mummomaisena, mutta nyt se tuntuu kauniin kotoiselta. Syykin taitaa löytyä sylttytehtaalta eli mummolastani, jossa luulen nähneeni tätäkin sarjaa lapsuudessani. Kolmenkympin kriisi painaa armottomasti päälle, sillä muumimukien sijaan katseeni kääntyy yhä enemmän kotimaisen lasin puoleen...

Pentikin mäellä

Pentik-mäki houkuttelee ohikulkumatkalla olevia matkalaisia ostoksille Posion keskustaan. Monelle tarjoushintaiset kupit, lautaset ja sisustustavarat ovat varmasti pääasia, mutta mäeltä löytyy paljon muutakin katsottavaa. Me vietimme neitokaisen kanssa pari tuntia tiluksia kierrellen ja nähtävää löytyi kyllä laidasta laitaan.

Muistoja Maalta -museo sijaitsee myymälärakennuksen toisessa kerroksessa. Se on pullollaan vanhan ajan käyttötavaroita, jotka ovat olleet siellä esillä ja omassa lapsuudessani. Mikä oivallinen tilaisuus siirtää perimätietoa juniorille entisaikojen ruuanvalmistusvälineistä, kameroista, huonekaluista tai vaikka leluista. 

Alakerran kautta taas pääsee käytävää pitkin erillisiin rakennuksiin, joista toisessa havainnollistetaan Pentikäisten alkutaivalta keramiikkataiteentekijöinä sekä tekemisen välineitä. Toisella puolella taas on kansainvälinen kahvikuppimuseo ja kahvin tarinaa vuosisatojen takaa.

Kahvikuppimuseon ruudulliset lattiat houkuttivat pientä neitiä erilaisiin peleihin äidin ihastellessa eri maiden kuppeja ja mukeja. Hauska leikki oli myös etsiä kaikkien kuppien joukosta se omasta mielestä kaikkein kaunein. Isompien lasten kanssa voisi valita suosikkeja vaikka maa- tai maanosakohtaisesti. Pikkuisen yllättäen neitokaisen suosikki oli lasinen oranssikuppi kuvan keskellä. Äidin makuun taas mukautuivat yllättäen romanttiset ruusukupit.

              
Rakennuksen ylintä kerrosta ei kannata missään nimessä sivuuttaa. Siellä on nähtävillä Posion peruskoulun ja lukion oppilaitten keramiikkatöitä. Näyttely on rakennettu huolella ja sillä on joka vuosi joku teema. Tänä kesänä se on posiolaisuus. Tuli aivan omat lukioajat mieleen, sillä minäkin olen joskus kantanut taiteellisen korteni tähän kekoon. Kävimme opintomatkalla Italian Ostunissa ja sen lähialueilla. Paikan auringon, koristeellisuuden ja kirkkaat värit sitten siirsimme töihimme. Kaikkein päällisimpänä reissusta mieleen jäi kuitenkin valtava halu palata takaisin etelä-Italiaan joskus tulevaisuudessa - se pitsa ja jäätelö...

Myymälän puolella kierrellessämme kuuntelin hetken sivukorvalla äitiinsä ja ostosteluun kyllästyneitä teini-ikäisiä neitejä. Aivan pisti hymyillyttämään - kuulostetaankohan mekin Nuppusen kanssa tuolta kymmenen vuoden päästä? Matkalla näyttelypuolelle pysähdyimme ihailemaan suurta helmikaulakorua. Kauempana käytävän päässä joku kipposhoppailuun kyllästynyt teini näytti näpläilevän puhelintaan ja mietin kumpaa säälin enemmän: teiniä vai äitiä?

Pääsimme melko lähelle ennen kuin tajusin ettei kyseessä olekaan pesunkestävä datailija vaan melkoisen aidon näköinen vahanukke. Oli siinä huutonaurussa pitelemistä. Anu Pentikäisen näköisvahanuken kanssa voi hörpätä pullakahvit yläkerran kahvilan puolella.

Kahvilassa nautimme neitokaisen kanssa nimipäivä-pullakahvit ja pysähdyimme hetkeksi nauttimaan Anu Pentik Gallerian kauniista mosaiikkijulkisivusta. Teos taisi olla nimeltään Posion voima. Kahvilan lasten leikkipaikka oli oikein miljöön henkeen sopiva. Samaan tyyliin toivoisimme ulkoleikkipaikkaa kokonaisuuden ulkoalueelle perheen pienempien viihtyvyyden takaamiseksi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä: mikään ei lannista ostoinnokkuutta yhtä tehokkaasti kuin kotiin mankuva muksu.

Tuolla Gallerian puolella emme tällä kertaa ehtineet käymään eli nähtävää paikassa olisi ollut vieläkin enemmän. Harmaan sadepäivän retkikohde ehdottomasti.

Leikkipuisto ja liikennepuisto Kuusamossa

Pieni suuri kiipeilijäni kaipaa leikkipuistojen menoa ja meininkiä myös lomalla. Leikkipuistoihin on yllättävän vaikea löytää vieraalla paikkakunnalla, jos ei tunne ketään kohderyhmään kuuluvaa kyseisiltä huudeilta. Kuusamo sinänsä on sen verran tuttu paikka, että liikuntahallin takana (os. Kitkantie 42) olevan puiston kanssa on tehty sinunkaupat jo vuosia sitten. Täytyy kuitenkin sanoa, että koko Kuusamon keskustan ranta-alue on kokenut melkoisen kasvojen kohotuksen sitten omien leikki- ja teinivuosien. Uimarannan ja liikuntahallin välinen alue on muutettu puistoksi ja kunta on nähnyt vaivaa rakentaessaan eripituisia ulkoilureittejä keskustaan.Ne eivät myöskään ole marjasalaisuuksia vaan reiteille opastetaan aivan kunnollisen kokoisin kyltein ja viitoin.

  Leikkipuiston välineet eivät ole uusimmasta päästä, mutta ne tarjoavat mahdollisuuden monipuoliseen motoriseen toimintaan ja ovat mielikuvitusta herätteleviä. Vanha kunnon autonrengaskeinukin löytyy kyseisestä leikkipuistosta.Neitokaisen suosikkeja olivat laivan mastoa muistuttava kiipeilyteline ja liukumäen hiekkahissi.Merimies-Liisi vilkutteli onnellisena laivan mastosta ja tähysteli Kapteeni-Koukkua - Ohoi!

 

Luonnonkiviä on jätetty jonkin verran reunustamaan puistoa, mutta niitä olisi voinut olla enemmänkin. Kivet ovat mitä parhaimpia kiipeilypaikkoja erilaisten kaltevuuksiensa vuoksi. Pienten lasten ja teinien mielestä puiston keskelle jätetty kuusimaja on takuulla houkutteleva majaleikkeihin. Metsämörreilyyn se olisi mahtava kiinnekohta. Leikkipuiston vieressä on ilmeisesti joskus ollut rata vaativaan tasapainoiluun ja trapetsilla taiteiluun. Se on kuitenkin päästetty muuta puistoa kurjempaan kuntoon enkä usko sen täyttävän enää tarkoitustaan. 

Leikkipuistosta pääsee rannan kävelyreittiä pitkin pieneen kivaan liikennepuistoon. Keskustasta katsottuna se sijaitsee poliisilaitoksen takana alhaalla Rantatiellä. Polkuautojen suositusikäraja on 5 vuotta, mutta meidän 4vee pääsi kyllä kokeilemaan ajamista. Hintaa huville tuli 1e/ 1/2 tuntia eli ei mielestäni paha hinta ollenkaan, kun ottaa huomioon, että paikalla on koko ajan henkilökuntaa vuokrausaikana. Autoja saa ajelua varten sulan maan aikana maanantaista perjantaihin klo 10-16. Säiden herrasta siis riippuu kuinka pitkä polkuautokausi Kuusamossa on. 

Liikennevaloja ja pikkuisen lisää erilaisia merkkejä olisin toivonut liikenteen harjoitteluun, mutta pienelle neidille jännitystä taisi olla aivan tarpeeksi omalla kaistalla pysymisessä. Kuusamo Hotellin takana ollut liikennepuisto oli mielestäni isompi ja parempi - tai sitten minä olen ollut vain tosi paljon pienempi. Muistan kuinka ukki vei minut ja veljeni sinne usein ajelemaan. Oli todella noloa, jos valvoja kuulutti kopista kovaäänisellä, että oma auto kulkee sääntöjen vastaisesti baanalla. Ukkiamme taisi hävettää vielä pikkuisen enemmän, kun veljeni noin 4-vuotiaana laulaa kailotti suureen ääneen polkuauton ratissa: nasta lautaan, mummot hautaan...