Mehua ilman maijaa

Olen syksyn sadon säilömisessä aivan noviisi. Ennen oman kodin ostamista ei vain ole ollut tarpeellista tai mielekästä pakastaa muuta kuin mustikoita ja mansikoita. Lähipiiriini kuuluu kuitenkin paljon taitavia säilöjiä, joita kuuntelemalla on valtavan helppo innostua itsekin. Toki yhtenä velvoittavana seikkana mehun keittelyyn ovat omassa pihassa kasvavat punaviinimarjat, jotka jäävät poikkeuksetta meillä hyödyntämättä. Neitokainen napsii kypsiä marjoja mielellään massuunsa, muttei niitä määräänsä enempää sinnekään mahdu.

Hetkellisen googlettelun jälkeen keittelin syysaamun kunniaksi seuraavanlaista soppaa eli marjamehua:

Matkailijan marjamehu:
Marjoja yhteensä noin 1 1/2kiloa haluamillasi määrillä:
vadelmia
punaviinimarjoja
mansikkaa
n. 7 dl vettä
n. 700g sokeria

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Meillä se tehdään talon tapojen mukaan vedenkeittimessä. Lisää mukaan marjat ja keitä suunnilleen 15 minuuttia. Useassa ohjeessa kehotettiin laittamaan kansi päälle ja tässä tulos 2 minuutin vahtimattomuuden jälkeen:

Jos siis laitat kannen päälle, vähennä lieden lämpöä reilusti. Eli anna kiehua hiljalleen kannen alla. Tai sitten noudata allekirjoittaneen ohjetta: anna kehua ilman kantta. Marjoja voi painella reunaa vasten, mutta minä en ainakaan lieden siivoukselta sitä ehtinyt enää tekemään ja hyvää tuli näinkin. 

Kaada mehu astiaan siivilän tai sideharson läpi. Itse käytin molempia, mutta vain siitä syystä, että sideharso pysyi kätevämmin paikoillaan siivilässä kuin pelkästään astian päällä. Jos sattumat ja marjojen hippuset eivät haittaa, pelkkä siiviläkin käy. 

 

Kippaa siistitty mehu kattilaan ja lisää joukkoon sokeri. Anna kiehahtaa ja kuori samalla pintaan noussut vaahto pois. Pullota mehu kuumana ja kuumennettuun pulloon, jos käytät kumikorkkista vaihtoehtoa. Pulloon muodostuu tyhjiö mehun jäähtyessä ja se säilyy pidempään. Tässä mehussa on niin paljon sokeria etten käyttänyt mitään säilömislitkuja erikseen.
Omat pulloni kuumentuivat kuin itsestään, kun pesin ne tiskikoneessa mehun keittelyn aikana ja annoin tiskikoneen hoitaa kuivaamisen kunnolla. Valmis mehu on siis niinsanotusti tiivistettä eli melko tuhtia tavaraa - lantraa sitä siis vedellä ennen nauttimista. 

Oli muuten työn ja tuskan takana löytää lasipulloja mehun säilömiseen. Ilmeisesti mehustaminen ei ole vielä lyönyt itseään läpi blogi- ja somerintamalla, mutta ehkä ensivuonna Oulun kokoisesta kaupungista löytyy kilpailevia vaihtoehtoja muovipulloille (pakastettavia) ja taululiituetikettipulloille, jotka olivat kyllä kauniita, mutta tuhottoman pieniä. Kaikista kiertämistäni marketeista, lasipullot löytyivät hieman yllättäen Biltemasta, jonne eksyin jo toivoni menettäneenä. Nämä isot lasipullot ovat myös melkoisen kauniita vai mitä. 

 

Mehumaijat pöhisemään tai kattilat tulille: sekoittelepa omat mehut talven varalle. Tässäkin - niin kuin monessa muussakin - asiassa täytyy todeta, ettei kaupan mehuja voi mitenkään verrata kotitekoisen kanssa! Mehun keittäminen on myös mitä suurimmassa määrin lasten kanssa tehtävää kivaa puuhaa aina marjojen poimimisesta maisteluun saakka. Kiehuvan nesteen kaatamisesta huolehtii aina aikuinen! Meidän neitokainen keräsi viinimarjoja, pilkkoi mansikat, lisäsi marjat kauhalla veteen ja punnitsi sokerin - sekä tietenkin uteli tasaisin väliajoin joko mehu on valmista.