Pentikin mäellä

Pentik-mäki houkuttelee ohikulkumatkalla olevia matkalaisia ostoksille Posion keskustaan. Monelle tarjoushintaiset kupit, lautaset ja sisustustavarat ovat varmasti pääasia, mutta mäeltä löytyy paljon muutakin katsottavaa. Me vietimme neitokaisen kanssa pari tuntia tiluksia kierrellen ja nähtävää löytyi kyllä laidasta laitaan.

Muistoja Maalta -museo sijaitsee myymälärakennuksen toisessa kerroksessa. Se on pullollaan vanhan ajan käyttötavaroita, jotka ovat olleet siellä esillä ja omassa lapsuudessani. Mikä oivallinen tilaisuus siirtää perimätietoa juniorille entisaikojen ruuanvalmistusvälineistä, kameroista, huonekaluista tai vaikka leluista. 

Alakerran kautta taas pääsee käytävää pitkin erillisiin rakennuksiin, joista toisessa havainnollistetaan Pentikäisten alkutaivalta keramiikkataiteentekijöinä sekä tekemisen välineitä. Toisella puolella taas on kansainvälinen kahvikuppimuseo ja kahvin tarinaa vuosisatojen takaa.

Kahvikuppimuseon ruudulliset lattiat houkuttivat pientä neitiä erilaisiin peleihin äidin ihastellessa eri maiden kuppeja ja mukeja. Hauska leikki oli myös etsiä kaikkien kuppien joukosta se omasta mielestä kaikkein kaunein. Isompien lasten kanssa voisi valita suosikkeja vaikka maa- tai maanosakohtaisesti. Pikkuisen yllättäen neitokaisen suosikki oli lasinen oranssikuppi kuvan keskellä. Äidin makuun taas mukautuivat yllättäen romanttiset ruusukupit.

              
Rakennuksen ylintä kerrosta ei kannata missään nimessä sivuuttaa. Siellä on nähtävillä Posion peruskoulun ja lukion oppilaitten keramiikkatöitä. Näyttely on rakennettu huolella ja sillä on joka vuosi joku teema. Tänä kesänä se on posiolaisuus. Tuli aivan omat lukioajat mieleen, sillä minäkin olen joskus kantanut taiteellisen korteni tähän kekoon. Kävimme opintomatkalla Italian Ostunissa ja sen lähialueilla. Paikan auringon, koristeellisuuden ja kirkkaat värit sitten siirsimme töihimme. Kaikkein päällisimpänä reissusta mieleen jäi kuitenkin valtava halu palata takaisin etelä-Italiaan joskus tulevaisuudessa - se pitsa ja jäätelö...

Myymälän puolella kierrellessämme kuuntelin hetken sivukorvalla äitiinsä ja ostosteluun kyllästyneitä teini-ikäisiä neitejä. Aivan pisti hymyillyttämään - kuulostetaankohan mekin Nuppusen kanssa tuolta kymmenen vuoden päästä? Matkalla näyttelypuolelle pysähdyimme ihailemaan suurta helmikaulakorua. Kauempana käytävän päässä joku kipposhoppailuun kyllästynyt teini näytti näpläilevän puhelintaan ja mietin kumpaa säälin enemmän: teiniä vai äitiä?

Pääsimme melko lähelle ennen kuin tajusin ettei kyseessä olekaan pesunkestävä datailija vaan melkoisen aidon näköinen vahanukke. Oli siinä huutonaurussa pitelemistä. Anu Pentikäisen näköisvahanuken kanssa voi hörpätä pullakahvit yläkerran kahvilan puolella.

Kahvilassa nautimme neitokaisen kanssa nimipäivä-pullakahvit ja pysähdyimme hetkeksi nauttimaan Anu Pentik Gallerian kauniista mosaiikkijulkisivusta. Teos taisi olla nimeltään Posion voima. Kahvilan lasten leikkipaikka oli oikein miljöön henkeen sopiva. Samaan tyyliin toivoisimme ulkoleikkipaikkaa kokonaisuuden ulkoalueelle perheen pienempien viihtyvyyden takaamiseksi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä: mikään ei lannista ostoinnokkuutta yhtä tehokkaasti kuin kotiin mankuva muksu.

Tuolla Gallerian puolella emme tällä kertaa ehtineet käymään eli nähtävää paikassa olisi ollut vieläkin enemmän. Harmaan sadepäivän retkikohde ehdottomasti.