Joka jouluinen projekti - piparkakkutalo

Piparkakkutalojen rakentaminen on alkanut meidän taloudessa joskus viime vuosikymmenen puolella. Miekkosen kanssa väännettiin kaksin muumitalo - piparkakkutalo joka ei todellakaan ole helpoimmasta päästä. Vaikka talosta tuli kerrassaan kamala, olen melkein joka vuosi väsännyt jotain vastaavaa. Vuosi vuodelta hulluus vaan lisääntyy, sillä valmiita muotteja meillä ei ole käytetty enää moniin jouluihin. Talot ovat todellakin kotikutoisen näköisiä, mutta niin on tarkoituskin. Verta, hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu, ehkä juuri siksi niihin onkin niin tyytyväinen.

Tämän vuotisen tekeleen valmistumista odotellessa ajattelin heittäytyä muistojen vietäväksi ja kaivaa arkistojen kätköistä vanhat aarteet. 

Ihka ensimmäinen piparkakkutalo, jonka kanssa hanskat meinasi lentää tiskiin aivan totaalisesti. Kuumaa sokeria saatiin valutettua joka paikkaan muualle kuin itse taloon eikä koristeiden kanssa juurikaan revitelty. Vuoden 2008 tuotoksia, luulisin.

Seuraavana vuonna palasin niin sanotusti perusteisiin ja opettelin koko homman uudelleen netin ohjeiden kautta. Harmi kun en parempaa kuvaa löytänyt koneen kätköistä. Olikohan ohje muuten peräti Kinuskikissan joku joulukalenterijuttu silloin tai edellisenä vuonna. Tykkään mantelilastu -"pärekatosta" ulkonäöllisesti, mutta se teettää melkoisen määrän työtä. Pussi kaupalla saa perata lastuja, jotta löytää tarpeeksi monta ehjää.

Vuosi 2010 näyttää jääneen väliin, sillä en nyt ainakaan löydä taloa siltä vuodelta. Jos oikein kovasti muistelen niin voi olla, että sinä jouluna en laittanut kotiin oikein mitään muutakaan. Alkuraskaus oli sen verran väsyttävää aikaa, että järjestelyt jäivät silloin kyllä puhtaasti muille muun muassa joulukammoiselle puolisolle, joka vuosien virratessa näyttää päässeen inhotuksestaan melko hyvin yli.  

2011 jouluna muumitalo on näemmä saanut uuden mahdollisuuden. Tällä kertaa kokonaisuus on jo onnistuneempi. Pikkumökin sisällä oli muuten pieni ledituikku, jonka sai päälle mökkiä nostamalla. Tässä muumitalossa on ollut ensimmäistä kertaa valosarja sisälle piilotettuna. Ikkunat on tehty tikkarimuruista sulattamalla. Ti ti-nalle oli meillä mitä suurimmassa huudossa jouluna 2013, kun neiti oli parin vuoden ikäinen. Jostain iski se hulluus, että äidin täytyy nyt vääntää nalletalo piparkakusta jouluksi. Piirtelin omin pienin kätösin kaavat ja muokkailin ne oikean kokoisiksi. Työtunteja ja vaivaa se söi, mutta tähän taloon olen ollut jälkikäteen kaikkein tyytyväisin. Koko takaseinä on täynnä ikkunoita - valo tuli niistä läpi kauniisti.

Viime jouluna hulluus saavutti huippunsa, jonka jälkeen se on onneksi jo vähän hiipumaan päin. Sain nimittäin päähäni, että minun täytyy tehdä piparkakkulinna. Sellainen jossa on oikeat pyöreät tornit - ei missään nimessä kantikkaat vaan täysin pyöreäseinäiset. Mies ja lapsi pakenivat ulkoilemaan melko moneksi illaksi, kun tämä mamma huusi ja raivosi keittiössä. Mikään, ei niin mikään tuntunut onnistuvan ja pakkomielle on pakkomielle. Lopulta sain paistettua oikeat tornit kietomalla ikean suuren lasipurkin ympärille leivinpaperia, sen päälle taikinan, sitten taas paperin ja lopuksi sitomalla paketin löyhästi kiinni parista kohtaa. Aika monta kiloa taikinaa tuli heiteltyä roskiin, mutta sinni ei onneksi antanut periksi. Tornien jälkeen taistelin niiden kattojen kanssa. Tässä kohtaa löysin apuun riisimuro-vaahtokarkkimassan, joka oli kuin pelastus hankalassa projektissa. 

Tänä vuonna olin jo vähän hankalan edessä: lapsi on oppinut vaatimaan. Vienona toiveena oli Frozen-linna. Syntymäpäiväjuhlavalmistelut ovat seisottaneet tätä hommaa jo muutaman viikon ajan. Tai ehkä se johtuu siitä ettei toteutus aivan vastaa mielikuvaa. Lähiaikoina päästään ehkä koristelussakin jo valmiiksi. Neitokaisella on nimittäin toinenkin vaatimus tänä vuonna: hän haluaa olla mukana hommassa vaikkei se aina olisikaan lapsille sopivaa kuultavaa!