Minun joulumieleni

Joulu on rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa. Kevyt mielikuva seesteisyydestä tuntuu kovin kaukaiselta markettien ja ostoskeskusten vellovassa ihmismassassa. Pitkän työpäivän ja syksyn väsyttämät aikuiset etsivät joulumieltä koriste- ja valohyllyjen välistä, lähempänä joulua leluvuorten, hajuvesien ja urheiluvälineiden keskeltä. Hamstraamisen kliimaksi koetaan aatonaattona automarkettien ruokaosastolla: kukkuraisia ostoskärryjä työntävien ihmisten silmien väliin uurtuneet ärsytysrypyt kielivät kiireestä, paineesta ja loppumattomista to do-listoista. Kyllä se jouluinen silmien säihke saadaan vielä aikaiseksi kunhan Maija tuo kotitekoiset laatikot, Paavo leipoo kaikille rieskat ja saaristolaisleivät ja meidän perhe valmistaa kaikki loput ruuat alusta asti itse. 

Viimeistään lokakuusta lähtien lasten auktoriteettinä aletaan käyttää Korvatunturilla asuvan punanutun kätyreitä, jotka näkevät ja kuulevat kaiken - siis ainakin jokaisen kiukuttelun ja tottelemattomuuden. Ne näkevät ja kuulevat ikkunattomiin saunoihin, kerrostalojen ylimpiin kerroksiin ja matkustavat auton ikkunoiden takana satasen tuntivauhdissa. Ne näkevät sotkuiset huoneet ja kuulevat pienetkin soraäänet: lasten aiheuttamat sellaiset. Lasten jännitys alkaa purkautua viimeistään ensimmäisen joulukalenteriluukun myötä levottomuutena ja ylienergisyytenä eikä tämä ole kaikkein parhain ainesosa yhdistettäväksi aikuisten sen hetkiseen mielenmaailmaan. Tontut eivät kirjaa ylös aikuisten kiukkua, hermoa ja stressiä, sillä ne joutuisivat jäämään jännetupin tulehduksen takia pitkälle sairaslomalle jo ennen itsenäisyyspäivää mikäli tekisivät niin.

Täydelliseen jouluun löytyy reseptejä jokaisen tiukan kurvin takaa. Televisio-ohjelmat, sisustuslehdet ja etenkin blogit henkivät kultaa, kimallusta ja tunnelmallista valoa. Kiirettä pitää, jotta pysyy viimeisien tuulien aallonharjalla, mutta paineita joulua kohtaan syntyy kyllä myös perinteitä vaalivien ihmisten kodeissa. Yhteinen ilon ja valon juhla kokoaa nimittäin saman pöydän ääreen sukulaisia ja perheenjäseniä, joilla jokaisella on omat henkilökohtaiset toiveensa ja käsityksensä täydellisestä joulusta. Jouluaattoaamuna tehtävien asioiden lista on vielä pitkä. Onhan tämä se päivä johon kulminoituu parin kuukauden ajatustyö ja juoksuaskeleet. Joulupuuro, -sauna, haudoilla käyminen, kirkko, joulupukki ja suuri illallinen - mikä missäkin järjestyksessä sitten suoritetaan - kuuluvat suurimmalla osalla aaton ohjelmaan. Vuosien kuluessa jokainen perhe on luonut omat perinteensä.

Allekirjoitaneelle kaikki edellä mainittu on hyvin tuttua. Siksi minun joulumieleni pääsee kunnolla valloilleen vasta joulun pyhinä. Joulupäivänä kaikki on tehty ja suoritettu, lahjat jaettu ja avattu. Joulupäivän aamuna muksu herättää perinteisesti isovanhemmat leikkihommiin ja me saamme nukkua pitkälle aamupäivään. Aamupuuron sijaan kasaamme kaapista brunssiin kaiken aatolta yli jääneen ja nautimme parhaista paloista. Mitään ei ole pakko tehdä. Katselemme sohvalla koko perheen elokuvia, luemme kirjoja ja nautimme toistemme seurasta ja lahjoista. Iltapäivällä on pakko tuulettaa korvien väliä omalla pihalla tai leikkipuistossa. Uuniruuan valmistuessa nautin lasin viiniä ja tuijottelen enkelikelloa. Illalla ihastelen kuusen loistoa ja katselemme kunnon hömppää. Tänä vuonna eetteriin pyörähti Peräkamarin pojat. Ihanaa ettei tarvitse suunnitella mitään päivää pidemmälle. Tällaisesta monen päivän laiskuudesta pitäisi nauttia joulun lisäksi muulloinkin.