Ole meidän puolella tai olet meitä vastaan!

Yhteiskunnallisiin kannanottoihin on saatu väriä viimeisen puolen vuoden aikana oikein ämpärikaupalla. Turvapaikanhakijoita koskevassa keskustelussa on niin lyhyt sytytyslanka etten ole uskaltanut mennä lähellekään aihetta täällä blogin puolella. Jokaisella keskustelijalla tuntuu olevan yksi ehdoton totuus, joka on yhtä muuttumaton kuin peruskallio. Rasistit ja suvakit paukuttavat mielipiteitään vastakkain. Kumpikaan ei anna piiruakaan periksi saati sitten, että oma mielipide voisi olla jotain ääripäiden väliltä. Ei voi ja sillä siisti! Olet joko meidän puolella tai meitä vastaan, piste

Olen joskus historiankirjoja ja ulkomaan uutisia tutkaillessani ihmetellyt suureen ääneen, miten valtaapitävien uskomaton sontapropaganda voi mennä kansalle läpi sata nolla. Kauempaa tilannetta tutkaillessa pystyy näkemään aivan selvästi läpi uskomattomien selitysten ja oikeutusten - niiden joilla sorretaan toista mieltä olevia oman maan kansalaisia. Mitä suurempaa vääryyttä tehdään muille, sen isommiksi kannatuslukemat paisuvat ja kauemmas totuus kaikkoaa vastaanottajistaan. Viime aikoina olen päässyt oikein propagandan ytimeen, osalliseksi monenmoista informaatio- ja etenkin sometulvaa. Puolueettomuus ja järkevä oman mielipiteen muodostaminen tuntuvat painostavan suurelta urakalta, jonka alla tuntuu toisinaan helpommalta vain alkaa pelkäämään. 

Viranomaisten ja poliitikkojen tiedotuslinja jähmettyi pari kuukautta massamuuton alkamisen jälkeen. Juuri siinä kohtaa, kun itse olisi kaivannut avointa viestintää ja riskien pohdintaa. Juuri siinä kohtaa, kun vastaanottokeskukset ja hätämajoitusyksiköt tuotiin pieniin taajamiin ja lähiöihin ihmisten takapihoille - niin lähelle että se vaikutti ihmisten päivittäiseen elämään. Valitettavasti viranomaisten vaikeneminen juuri siinä kohtaa, loi räjähdysherkän tietojen tasaamistarpeen sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla. Kuviteltiin, että tiedottamattomuudella tilanne on helpompi hallita ylhäältä käsin. Toisin kuitenkin kävi, sillä ihmisten verkostoituminen ja internetin suoma nopea tiedonvälitys loivat sekä realiaikaista tietoa, että siihen sekoittuneita arvailuja ja kirjoittajan arvoja. Rivi kerrallaan pelko hiipi niidenkin ihmisten ruuduille, jotka eivät aiemmin olleet varmoja kannattaako pelätä vai ei. 

Mielipiteessään epävarmoihin on kaikkein helpoin vaikuttaa. Minä kuulun tähän ryhmään. En halua rajoittaa turhaa omaa elämääni ja kylvää epäluuloa ympäriinsä varsinkaan lapseeni. Sinisilmäiseksi ja hyväuskoiseksi leimaantuminen ei kuitenkaan ole sen parempi vaihtoehto. Mitä minä sanoin - on kuultu harmittavan usein viime aikoina. Ystävällisyys ja väärään suuntaan otolliset olosuhteet ovat pilanneet liian monen elämän pitkäksi aikaa - jopa lopullisesti. Mistä sitä oikein voi tietää, ketä uskaltaa katsoa silmiin. Mistä sitä tietää kannattaako riski ottaa. Olen tottunut tulkitsemaan keskisormen heiluttelun hyvin halveksivaksi eleeksi. Kuinka pian pystyisin omaksumaan täysin vastakkaisen tulkinnan siitä ystävällisyyden osoituksena. Varsinkin, kun sitä omaksuttavaa taitaa olla melkoisen suuri säkillinen riippuen siitä millaisista kulttuurillisista ja uskonnollisista lähtökohdista turvapaikanhakijat tulevat. Kuitenkaan ei saisi yleistää - meitä kristittyjä, ateisteja ja mihinkään uskomattomia on yhtä moneen junaan kuin turvapaikanhakija nippuun pinottuja. 

Vaikka kuinka kiertäisin kehää omien ajatusteni kanssa, on pakko myöntää pelkääväni. Kuinka nopealla aikataululla lintukodossa päästään suuren maailman meininkiin? Joka paikkaan kuljetaan autolla, koska ei uskalleta liikkua yksin jalkaisin. Puhumattakaan siitä, että lapset pyöräilisivät ja potkuttelisivat kouluun, harrastuksiin tai kavereille. Hengen ja terveyden vuoksi tarvitaan hovikuski joka tilanteeseen. Tämä pelko ei yksilöidy pelkästään turvapaikanhakijoihin, ulkomaalaisiin tai terroristeihin. Uhkakuva löytyy valitettavasti paljon lähempää oman yhteiskunnan sisältä. Kullan kiilto silmissä ja pelkkä markkinatalous kiikarissa hyvinvointi- ja peruspalvelut ajetaan alas. Jokainen huolehtikoon itsestään ja kiertäköön kaukaa kaikki ne, jotka eivät tilanteesta tai toisesta johtuen siihen pysty. Vaikka viimeinen vuosikymmen on jauhettu ennaltaehkäisevien palvelujen tärkeydestä ja edullisuudesta sekä 90-luvun laman virheistä, samaa kaavaa voidaan toki toteuttaa uudelleen. Sama kuvio kuin muinaisten hölmöläisten pimeyden uloskantamisessa. Joku kauempaa katsova puistelee huvittuneen järkyttyneenä päätään. Samaan aikaan ihmisten arvot ja asennoituminen toisaan kohtaan kovenee. Tulepa tänne niin näytän sinulle, että vain minä voin olla oikeassa. Vaihda kadunpuolta jos kohtaat toisen ihmisen ja muista aina pälyillä ympärillesi. Kun yhteiskunta ei kykene ottamaan johtajuutta, eri ihmisryhmittymät pyrkivät tekemään sen. Toivottavasti järjenvalo ehtii syttyä Arkadianmäellä ennen kuin tästä kuviosta tulee arkipäivää. Siihen saakka minä olen jääräpäisesti olematta mitään mieltä!