Kutakuinkin näihin aikoihin viime vuonna syntyi Aikaan Sinikellojen -blogi. Tarkoitus oli päästä jakamaan omaa elämää muun maailman kanssa etenkin sisustamisen ja rintamamiestalossa asumisen näkökulmasta do it yourself-projekteja unohtamatta. Tunsin henkilökohtaisesti tarvitsevani facebookia laajemman kanavan kiinnostavien asioiden jakamiseen, sillä yhteen tilapäivitykseen tai kuvaan on vaikea tiivistää ideoiden lukuisia ulottuvuuksia. Kaipasin myös jonkinlaista anonymiteettiä suojaksi itseni ja kritiikin väliin.
Mitä vuodessa on tapahtunut? Onko blogi täyttänyt odotuksensa?
Blogi alkoi vanhojen diy-touhujen esittelyllä. Koneen kovalevy oli pullollaan materiaalia muiden kanssa jaettavaksi ja uusia ideoita syntyi kuin rälliä räntäsateessa. Aika pian leipominen ja ruuanlaitto ilmaantuivat mukaan sisältöön ja siellä ne taitavat pysyä edelleen, sillä ohjeen bloggaaminen on ollut loistava tapa pitää se tallessa itselle seuraavaa käyttökertaa ajatellen. Noita tuuttipullia katsoessa jo melkein toivon, että laskiainen olisi jo täällä. Ohje tässä postauksessa: Tuuttipulla - kokeile eri taikinavaihtoehtoja.
Suosituin postaus eri hakusanojen perusteella viime vuoden aikana on koskenyt skyr-rahkapurkkien kansista tehtyjä juttuja. Tämä idea on kyllä yksi henkilökohtaisista suosikeitani myös ja aivan itse keksitty: Skyr-rahkapurkkien kansista kaunista. Tein niistä myös viime pääsiäiseksi rairuohopurkkeja ja saman tuotteen lusikoista syntyi asetelmaan hauskoja tipuja. Nämä postaukset löydät blogini 2015 teksteistä maaliskuun kohdalta. Kokeilemisen arvoinen saman kuukauden kohdalta oli myös kukkien värjääminen elintarvikevärillä. Hauska kokeilu varsinkin lasten kanssa.
Kevätpuolella sanainen arkku avautui jo pikkuisen enemmän parin ravintola-arvostelun muodossa. Mikään muu ei nimittäin synnytä kirjoitushaluja niin hyvin kuin huono palvelu. Se että toiminnan mahdollistava asiakas kokee olevansa rasite tai sylkykuppi tuomastaan rahamäärästä huolimatta.
Kaikkein eniten rummutusta näppäimistöllä on aiheuttanut Vain kaksi kättä -ilmiön mukainen protestointi varhaiskasvatuksen kurjistamista vastaan. Herääminen siihen todellisuuteen ettei kanssaihmisillä ole minkäänlaista käsitystä päiväkotimaailmasta vaikka he uskaltavat tuoda alle kouluikäiset lapsensa sinne tuntikausiksi viitenä päivänä viikossa. Aihe on edelleen tärkeä ja pinnalla, joten tässäpä vielä pikalinkit, mikäli joku kirjoituksistani on mennyt sinulta ohi: Ei lasten tarhaamiselle
Ei lasten tarhaamiselle - osa 2 kuka näistä on sinun lapsesi
Ei lasten tarhaamiselle - osa 3 kaikki pois piilosta
Ei lasten tarhaamiselle - osa 4 sähän vaan leikit
Ei lasten tarhaamiselle - osa 5 miksi potta meni nurin
Ei lasten tarhaamiselle - osa 6 kuka hoitaa minun lastani
Kevään jälkeen tekstiä on syntynyt muistakin aiheista ja alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen taidan kuitenkin nauttia mielipidekirjoittamisesta kaikkein eniten. Ruokaohjeet, sisustaminen ja maalaisromantiikanmakuinen fiilistely tuskin tulevat blogista häviämään, mutta itseni ilmaisemista vartenhan minä oikeastaan tämän blogin alunperin perustin. Silloin en vain osannut oikein kohdentaa ilmaisuani siihen polttavimpaan pisteeseen. Toisaalta painokas sana tarvitsee taakseen kirkkaan ajatuksen, jonka syntymiseen ja tarkentumiseen tarvitaan aikaa ja tilaa niin kuin muutenkin luovuuden kanssa. Mielipide vaatii henkilökohtaisen kipinän. Nähtäväksi jää, mitkä asiat jatkossa synnyttävät tarpeen paukuttaa näppäimistöä.
Ketä varten kirjoitan?
On sanomattakin selvää ettei blogini komeile luetuimpien joukossa tai että sillä olisi mahdollisuus tehdä rahaa. Vakituisista lukijoista minulla ei ole aavistustakaan, mutta luulen niitä kuitenkin olevan. Kommenttiboksi on melkoisen hiljainen - kiitos kommentin jättäneille. Täytynee myöntää, että olen itsekin aika laiska kirjoittamaan palautetta tai vastaamaan kysymyksiin toisten blogeissa. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö lukisi niitä. Vuorovaikutuksesta on tullut ehkä hivenen yksipuolisempaa tai sitten se on sitä vain täällä.
Kohdeyleisön määrittelemällä lukijoita olisi asiantuntijoiden mukaan mahdollisuus saada enemmän. En kuitenkaan halua orjuuttaa itseäni lukijoiden tai oman blogini ehdoille, joten pitäydyn ainakin toistaiseksi valitsemassani sillisalaatti-tyylissä. Säännöllinen julkaiseminen pitää lukijat kiinnostuneena, mutta jos ei ole mitään kiinnostavaa sanottavaa tai jaettavaa kannattaa mielestäni olla mieluummin hiljaa kuin postata kuva omasta kengänpohjasta. Puhun silloin kun on asiaa, en silloin kun kysytään. Jakamalla postauksiani sosiaalisessa mediassa omalla nimelläni ja kuvallani olen rikkonut illuusion tunnistamattomuudesta, mutta koetan jatkossa olla sen suhteen niuhompi.
Tämän pitkällisen pohdinnan lopputulos lienee, että istun alas ja nautin palan syntymäpäiväkakkua. Jos se on erityisen hyvää tai pahaa, kerron teille. Muussa tapauksessa kyseinen kokemus ei ole jakamisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ennen julkaisua viesti tarkistetaan mahdollisten roskapostien varalta =)