Someton viikko nro 1

Millaista elämä onkaan ollut ilman sosiaalista mediaa, kokonaisen viikon ajan? Hieman takkuista kyllä vaikken sitä itsestäni olisi uskonutkaan. On ollut yllättävän vaikeaa olla jakamatta oivalluksiaan tai hauskoja juttuja kavereille kuvien/ tekstien välityksellä. Kävimme kotimaisemissani Lapissa alkuviikosta. Sieltä olisi saanut niiiin ihania pakkasaurinkokuvia instassa ihasteltavaksi, mutta sen sijaan jouduin tyytymään järkkärin muistikorttiin. Jonnekin ne on saatava, joten lisäilen niitä sitten tänne blogiin. 

Minulla on tapana pöllyttää kotona käydessäni vanhoja laatikoita ja kaappeja. Fiilistelen menneitä ja heittelen selkeästi roskikseen kuuluvaa kamaa menemään. Vanhoissa kirjeissä joku ystäväni esiintyi lempinimellä Zenzi. Olisi ollut kätevää kysäistä naamakirjassa, kuka tunnistaa nimen omakseen tai kenen pin-koodi ja silmälasit väännettiin todelliselle solmulle erään juhannuksen humussa. Tyydyin siis ilakoimaan pienen piirin kanssa wasapissa.

Osa yrityksistä on mennyt mukaan maailmanmenoon, jossa ajantasaiset tiedot saa käsiinsä vain some-kanavista. Tarkempi tutustuminen kyseisiin paikkoihin tökkäsi tässä kohtaa tähän seikkaan. Sitä paitsi, jos on nähnyt vaivaa laittakseen pystyyn yrityksen nettisivut, eikö ajankohtaisia asioita voisi päivittää myös sinne. Kaikkein parhaimmassa tapauksessa nettisivuilta ei ollut edes suoraa linkkiä naamakirjaan. Siellä vain todettiin, että tieto löytyy facebook-sivustolta - että näin meillä palvellaan asiakasta. 

Hemmetin instagram ilkkuu, että minulla on lukematta 12 uutta päivitystä. Jippii, joku kerta näppään itseni sinne aivan vahingossa. Naamakirjan kanssa kävi sellainen kämmi, että muistin kirjata itseni ulos mobiiliversiosta vasta 1. päivän iltapäivällä. Vannon etten lukenut siellä yhtään mitään muuta. Lukemisesta puheenollen: somessa seikkailu kuuluu olennaisena osana vapaa-ajanviettotapoihini. Viikon jälkeen tuntuu aivan höperöltä. Kuin ei enää tietäisi maailmanmenosta mitään ja kerta toisensa jälkeen sitä istuu koneelle todetakseen vain, että uutissivustot on luettu jo sille tasatunnille - huolestuttavaako? No todellakin! Onneksi minulla on vielä reilu 3 viikkoa aikaa keksiä muuta tekemistä suunnattomalle vapaa-ajan määrälle. Sekin ongelma tosin pienenee aivan itsestään päivittäisellä työpaikalle raahautumisella.

Tässä teille vielä mielenkohotukseksi kauniita talvikuvia Lapista. Auringon pienestä pilkahduksesta, joka hiljalleen taittaa kaamoksen kokonaan.