sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Älä tule kiltti tyttö

Nyt nimien kirjaan merkitään taas: tuhma vai kiltti, ajatelkaas!
Joulupukki lienee palannut jo lahjojen jakokierrokseltaan, mutta kiltteys puhuttelee minua yhä. Viime syksyn aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen liittyneeseen julkiseen keskusteluun. Asia on jäänyt suorastaan kaivelemaan mieltäni niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisemmallakin tasolla. Niin moni julistaa tällä hetkellä ettei halua kasvattaa lapsistaan kilttejä. Miksi kiltteys on yhtä äkkiä kirosana?

Syväluotaavan henkilökohtaisen analyysin, äitini ja viiden päiväkirjan kertaamisen mukaan voinen todeta olleeni melkoisen kiltti tyttö. En ole tietentahtoen hankkiutunut vaikeuksiin, olen ollut kunnianhimoinen koulumenestyksen suhteen ja minulla on aina ollut hyviä ystäviä. Tulkinta minusta voisi kuitenkin olla toisenlainen muiden muistikuvien mukaan, sillä olen aina uskaltanut ajatella omilla aivoillani ja tuonut mielipiteeni julki. Nuoruuden voimissani joskus jopa hieman liian kärkkäästikin. Samoihin aikoihin olemme ystävieni kanssa puolustaneet toisiamme, matkustelleet ja pitäneet hauskaa. Olemme näkyneet ja kuuluneet. Kaikesta tästä huolimatta väitän olleeni kiltti tyttö. 

Lapsia ei saa kehottaa olemaan kiltisti, sillä heidän täytyy saada kokea olevansa arvokkaita juuri sellaisena kuin ovat. Vastakkainasetteluni tuntuu hieman keinotekoiselta, mutta niin olen tulkinnut julkisuudessa pyörineitä puheenvuoroja viime aikoina. Kiltteys on yhdistetty pakonomaiseen miellyttämisen tarpeeseen ja toisten mielipiteille alistumiseen. Kiltteyteen kasvattaminen tekee lapsista luovuuteen ja loistamiseen kykenemätöntä onnetonta massaa, eikä ainakaan johtaja-ainesta suuryrityksiin. Toisaalta kiltteyden karsastaminen on helppo ymmärtää, kun sen näkee yksinkertaisessa valossa: en minäkään halua lapsestani toisten ihmisten kynnysmattoa. 

MUTTA älkää nyt missään nimessä menkö sanomaan sitä lapsille ääneen. Edes teini-ikäinen ei tajuaisi teidän tarkoittavan hyvää itsetuntoa - alakouluikäisestä tai viisivuotiaasta puhumattakaan. Käytännöntasolle taipuvaiset aivot yhdistävät kiltteyskieltonne sääntöihin. Älä tule hyvä tyttö, tarkoittaakin ettei lapsen tarvitse noudattaa sääntöjä tai ottaa ohjausta vastaan. Lakien ja yhteisten normien noudattaminen voidaan lienee lukea kiltteydeksi käytöstavoista puhumattakaan. Lapsi tarvitsee säännöt ja rajat, ei filosofista pohdintaa tulevaisuuden supernaisista ja -miehistä. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta vaikka hän omasta mielestään olisi valmis päättämään kaikesta itse. Vielä varhaisessa aikuisuudessakin lapset tarvitsevat vanhempiensa henkistä tukea.    


Sen kummemmin toisinajattelijoita tuntematta mietin, onko taustalla kirjoittajan oma kokemus liiallisesta kiltteydestä. Onko omasta lapsuudesta ja nuoruudesta puuttunut huikaisevia kokemuksia ja villejä seikkailuja - niitä joista koulun kovanaamat ja äänekkäät muijat pääsivät osallisiksi. Mielikuva että tottelemattomilla, rempseillä ja rajuilla on ollut niin paljon jännittävämpää ja hienompaa: paljon kokemisenarvoisempaa. Kenenkään muun tuntemaa vähettelemättä, heittäisin ajatusleikkiin mukaan toisen näkökulman sen ei-niin-kiltin näkökulmasta. Joskus se tasaisen tappavan tylsä voi olla parempi vaihtoehto kuin kaikki, mitä sekoilujen/seikkailujen taakse kätkeytyy. Yllättävän moni rajuriekkuja toivoisi aikuisilta aitoa välittämistä ja rajoja. On täysin turhaa vetää yhtäläisyysmerkkejä uskalluksen ja hyvän itsetunnon välille. Pahojen tyttöjen tapauksessa jälkimmäinen on usein niin ohutta ettei sitä siirreltäisi reikäkauhalla.  

Lasten kasvattaminen on ihmiskunnan yksi vaativimmista tehtävistä. Suurin yhteinen huolenaihe ei enää liity hengissäpysymiseen, ravintoon ja lämpöön, vaan paljon abstraktimpiin asioihin. Miten kasvattaa lapsista iloisia, onnellisia, luovia, rikkaita ja rakkaita. Siinä sivussa tarjota mahdollisuus toteuttaa itseään taiteen, tieteen ja urheilun keinoin kuitenkaan painostamatta ja ohjailematta liikaa. Parhaimmillaan kasvatusnäkemykset vaihtuvat kausialen mukana ja trenditietoinen poimii mukaan jokaisesta ne helpot ja miellyttävät osiot sen suurempaa lähdekritiikkiä harrastamatta. Lähitulevaisuuden kasvatuksellinen kauhukuva: minulla-on-oikeus -ikäluokka saa lapsia, joiden ei tarvitse olla kilttejä. Vapiskaa vapaankasvatuksen halveksijat, sillä tuollaisessa yhdistelmässä riittää puitavaa kolmen ruokalajin illallispöytään iltapäiväteen sijaan.   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ennen julkaisua viesti tarkistetaan mahdollisten roskapostien varalta =)