Ei lasten tarhaamiselle osa 6 - kuka hoitaa minun lastani?

Aiemmat juttusarjan kirjoitukset on kirjoitettu yleisellä tasolla, mutta kuitenkin mahdollisimman suorasanaisen rehellisesti työstä jota varhaiskasvattajat tekevät. Nyt mennään kuitenkin miljoona mailia henkilökohtaisemmaksi: minun omaan lapseeni. Omaan rakkaaseen muksuuni. 4-vuotias tyttöni on ollut päiväkodissa viime syksystä saakka. Miehen vuorotöiden ja aktiivisten isovanhempien ansiosta olemme pärjänneet 12 hoitopäivällä kuukaudessa emmekä välttämättä ole käyttäneet niitäkään kaikkia. Anoppini on hoitanut lapsia oman työhistoriansa aikana perhepäivähoitajana ja myöhemmin ryhmäavustajana päiväkodissa. Hän sanoi neidin vauvavuoden aikana, että hoitaa lastamme mielellään kun töihinpaluuni on ajankohtainen - pienen lapsen ei kannata mennä päiväkotiin. 

Viime syksynä odottelimme innoissamme päiväkotiarkea: kavereita, laajempia sosiaalisia suhteita, uutta toimintaa ja mielenkiintoisia päiviä. Kolmen kuukauden kesäloma loppuu pian, mutta tänä vuonna äidin mieltä painaa epäuskoinen tyrmistys, kauhistus ja ärsytys. Mikä ihme sai tuulen kääntymään näin voimakkaasti? Uusi voimaantullut varhaiskasvatuslaki ja kyseisen päiväkodin tulkinta siitä. 3-4 -vuotiaiden ryhmä on nyt jaettu 2 pienryhmään ja niissä molemmissa on hoidossa 2 vastuullisen verran lapsia. Yhdessä pienryhmässä on siis 14 lasta ja yhteensä samoissa tiloissa pyörii 28 muksua. Onko minun lapseni yksi kahdestakymmenestäkahdeksasta! Kaikkein eniten tässä kuviossa kuumottaa lakiin painettu teksti:

5 a §

Päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito- ja kasvatustehtävissä olevaa henkilöä vastaava määrä lapsia.

On nimittäin päivänselvä asia, etteivät ryhmän 4 työntekijää ole yhtä aikaa paikalla. Se joka tulee aamulla aikaisin, lähtee viimeistään välipalalta. Se joka kulkee viimeisenä portista ulos, tulee töihin aikaisintaan klo 9. Tämä on siis yleistäen normaalitilanne. Entä sitten kun työntekijä sairastuu ja toisella on vasukeskustelu? Entä kun päiväkoti järjestää kivaa iltaohjelmaa tai vanhempainillan? Minä olen valitettavan tietoinen siitä, että ne jotka tulevat silloin aikaisin, lähtevät jo ruualta ja tekevät samalla läpsystä vaihdon iltavuoroon saapuvien kanssa. On aivan "normaalitilanne" että 2 työntekijää hoitaa 28 lasta koko päivän. 

Miten käy haaveilevan lapseni, joka näkee maailman niin erilailla kuin aikuiset. Hänen joka pysähtyy mielellään katsomaan kiviä ja tutkimaan pilviä. Hänen joka piirtelee ilmaan taikasauvalla, laulaa ja leikkii koko valveillaoloaikansa. Kuka ehtii ottaa vastaan ja lohduttaa ikävän pois? Kuka kysyy kuulumiset ja juttelee mukavia? Kuka pyyhkii vessareissulla ja muistuttaa käsien pesemisestä? Kuka auttaa pukemaan henkselit, käsineet, kengät ja suoristaa lahkeet? Kuka ne riisuu ja ripustaa kuivumaan? Kuka silittää pimeässä nukkarissa, kun pelottaa ja ikävä yllättää? Kuka kannustaa maistamaan kaikkea ja huolehtii tarpeellisesta ruuan määrästä? Kuka auttaa kaveruksia leikkimään yhdessä? Kuka huolehtii etteivät pojat taas kiusaa? Kuka kuuntelee ettei ketään loukata tai jätetä leikistä pois? Kuka kertoo näille pienille kuinka ylipäätään leikitään yhdessä muiden kanssa? Oman haaveilijani lisäksi ryhmässä on prinsessoja, seikkailijoita, rallikuskeja ja villipetoja 27 kappaletta.

Tuo loppumaton litania piti sisällään vain perushoidon. Ne asiat, joiden pitäisi sujua ilman erillisiä suunnitelmia. On uuvuttavaa edes yrittää kuvitella kuinka tuollaisessa joukossa saadaan toteutettua laadukasta pedagogiikkaa. Saako huomion vain se, joka häiritsee kaikkein eniten? Vastataanko vain sen kysymyksiin, joka huuta kovimmin? Leikkaa viivoja pitkin leppäkerttu - voi olla ylivoimainen tehtävä jos ei koskaan ennen ole leikannut. Se joka osaa leikkelee innostuksissaan koko kertun pieneksi silpuksi, kun haaveilija vasta tutkii saksien väriä. Saako hyväksyntää ja kiitosta vain se, joka pystyy miellyttämään aikuisia kaikkein parhaiten. Positiivinen sana, kannustus ja kiitos ovat valtavan tärkeitä pienelle ihmiselle. Entä jos kukaan ei ehdi huomioida. Kuinka paljon hallaa 8 tunnin aikana pystytään tekemään?

Aika kamala ja kaaottinen on äidin mieli tänä vuonna ennen päiväkotiin palaamista. Entä jos päiväkoti ei sittenkään ole pienen ihmisen paikka - niin kuin anoppi sanoi. Pieniä ovat nimittäin vielä 4, 5 ja 6-vuotiaatkin. Niin erilaisia kuin aikuiset vaikka aikuiset ja varsinkin päättäjät tuntuvat sen unohtavan. Minun ihanan lapseni ansaitsee ystävällisen hymyn, kauniin sanan ja hellän kosketuksen joka hoitopäivä - niin ansaitsee sinunkin. Mistä löytyy syli ja hali kaikille 28 lapselle?