Ihana kamala syksy

Kesä loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, mutta vaihtelevuudessa on kai se suurin Suomen vuodenaikojen jännitys. Vuodet eivät ole veljiä ja ompahan ainakin puhuttavaa turuilla ja toreilla, kun voidaan päivitellä kulloisenkin ajan lämpötiloja ja märkyyttä. Inhoan harmaita päiviä ja loppumatonta kuravaaterallia, mutta rakastan syksyn kirkkaita värejä ja luonnon tarjoamia antimia. Tänä vuonna kunnon ruska ajoi auttamatta ohi näillä Oulun leveysasteilla, mutta pohjoisen jylhä luonto ei pettänyt tälläkään kertaa. 

 Usvaisen aamun jälkeen oli suorastaan lumoavaan seurata, minne kaikkialle hämähäkit ovat verkkojaan kutoneet. Täytyy kyllä sanoa, että siinä on tehty hommia oikein urakalla.

Väriloistoa löytyy ylhäältä ja alhaalta. Mustikanvarvut, horsmat ja suopursunvarret olivat paikoin saaneet jo mahtavan räiskyvät värit kantaakseen.