Ulkoleikkipaikat omilla pihoilla ja lähimetsissä

Ulkoilukelit ovat mitä suurimmassa määrin pukeutumiskysymys. Oikeanlaisilla varusteilla ulkona liikkuminen ja leikkiminen on hauskaa niin lapsen kuin aikuisenkin mielestä. Syksyisinkin voi suunnata leikkipuistoihin, mutta toisaalta, miksi lähteä merta edemmäs kalaan jos meri tulee kalastajien luo. Rapakko- ja vesileikit ovat lasten mielestä kaikkein hauskinta hubaa syksyllä. Kesäleikkien jälkeen aikuiset voivat vinkata hauskoja puuhia ihan omallakin pihalla - huom! läträäminen on sallittu mitä suurimmassa määrin. 

Kurahousut ja kumpparit jalkaan ja rapakkoon. Hyppiminen on ihanaa, kun kunnolla roiskuu. Veteen voi heitellä pieniä kiviä tai kokeilla mitkä tavarat kelluvat sen pinnalla. Aikuisten kädet pois taskuista ja kaveriksi kokeilemaan! Paikoilleen jämähtäneitä lätäköitä voi ohjailla ojaan tai toisaalle tekemällä yhdessä puroja ja antamalla lapioin vauhtia.

Haravointi on hyödytöntä, hauskaa ja tarpeellista - riippuen siitä keneltä kysyy. Meillä sama homma tehdään useaan kertaan, koska kasoihin on mukava sukeltaa ja lehdet pölisevät hauskasti, kun niitä heittelee. Voi kuulostaa vanhemman vinkkelistä työläältä, mutta on se ainakin halvempaa ja harvinaisempaa herkkua suurimmalle osalle kuin HopLopissa käynti. Viime keväänä neitokainen otti vielä viimeiset uintiliikkeet peräkärryssä ennen kuin lehdet sai kuskata pihasta pois.  

RäpäRäpäRällin keittämiseen tarvitaan hiekkaa, kuravettä, lehtiä ja mausteita maun mukaan. Kaikki sotketaan yhteen kattilassa ja tarjoillaan leikkimökin terassilla. Minun lapsuudessani sitä keitettiin saunan vanhassa padassa noitaloitsujen saattelemana. 

Marja-aika taisi sujahtaa ohi jo suuressa osassa maata, mutta nostalgiasyistä on pakko nostaa esille vielä mustikkanauhat, joita lapsena tehtiin pujottelemalla heinään marjoja metsässä. Äiti sai kerätä rauhassa piirakkamarjat, kun muksu istui mättäällä tärkeää tehtäväänsä suorittamassa.