Luontokeskukseen on rakennettu mielenkiintoinen näyttely lintujen elämään ja Liminganlahteen liittyen. Tietoa tarjotaan moninaisesti havainnollistettuna, joten tylsä katselukierros tämä tuskin on vaikkei lintuihin olisi haksahtanutkaan sen kummemmin. Ravintola Lintusessa voi nauttia kahvit tai lounasta. Torniin kiipeämällä pääset tutustumaan alueeseen lintuperspektiivistä. Lounas ja kahvit ovat olleet oikein maistuvia, mutta yleensä nautimme täällä omia eväitä ulkona nuotiopaikalla. Polttopuita löytyy liiteristä ja niitä voi käyttää keskuksen aukioloaikojen ulkopuolellakin. Samalla tyylillä käytössä ovat myös ulkovessat. Liminganlahdella retkeily ei siis ole sidoksissa kellonaikoihin.
Pihan leikkipaikka vie neitokaisen huomion aina ensimmäisenä. Kaikkein helpointa on siis suunnitella reitti kulkemaan kiipeilytelineen kautta. Iso plussa siitä, että telineet sopivat ympäristöön ja miljööseen eivätkä pomppaa silmille sateenkaaren väreissä. Kiipeilytelineessä on nähty vaivaa myös eri vaikeusasteisille riekkumisosille.
Luonnon omassa huvipuistossa on todella kaunista näin syksyllä. Lintujen lentoa ei tällä kertaa nähty, mutta puolenkymmentä sinisorsaa uiskenteli kaislojen ja kasvillisuuden takana aivan polun vieressä. Matka lintutornille sujuu pienemmiltäkin, sillä se on reilut puoli kilometriä ja tornin juurelle pääsee vaikka lastenvaunuillakin ja nähtävää riittää niin luonnosta itsestään kuin sinne tuoduista puisista taideteoksistakin.
Matkan varrella on toinen nuotiopaikka ja parikin istumapaikkaa bongailua, fiilistelyä tai levähtämistä varten. Neitokaisen lempipuuhaa on tasapainotella polun reunaa pitkin, mutta sovitaanko että se on vain pienten tyttöjen ja poikien hommaa. Eivät varmaan tykkäisi jos yllyttäisin kävijöitä keikkumaan reunoilla tai kiipeilemään kaiteilla. Lintutornissa maisemia voi tutkailla korkealta tornista tai sen alapuolella olevasta huoneesta. Kuvaamisesta ja bongaamisesta kiinnostuneet voivat linnoittautua piilokojuihin. Aika hauskaa on myös seurata opastauluista vesirajan siirtymistä vuosisatojen kuluessa. Rantaviivan paikasta kertova ensimmäinen opastaulu on itseasiassa Luontokeskukselle tulevan tien varressa. Luontopolulla voi tähystää paljon vesi on karannut vaikka Suomen itsenäisyyden aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ennen julkaisua viesti tarkistetaan mahdollisten roskapostien varalta =)