Nainen rautakaupassa hulavanne tarvikkeita ostamassa...

Törmäsin ennen pääsiäistä Strömsön video-ohjeeseen maton kutomisesta hulavanteen avulla. Tässä vielä linkki alkuperäiseen ohjeeseen. Pyhien aikaan värkkäsin ensimmäisen versioni, josta tuli ihan kiva, mutta kamalan pieni. Tätä mattoa varten löysin kaiken lapsuudenkodistani tuota vannetta lukuunottamatta. Vanhoja kankaita oli tarjolla revittäväksi pilvin pimein. Kalastajalankaa meillä ei ollut, joten kokeiluversioon käytin tavallista puuvillalankaa. Sen kestävyys ei varmaankaan ole aivan huippuluokkaa, mutta kun oli pakko päästä kokeilemaan heti eikä muutaman päivän päästä. 

Maton pienuus kismitti hirvittävän paljon, joten aloin tutkia, voisiko hulavanteen tehdä itse. Ohje löytyikin Radiokaupunki-blogista (täältä). Tarvittiin 25millistä PE-putkea rautakaupasta ja Poistovesiletkun jatko liittimeksi. 1,5 metriä olisi passeli halkaisija matolle eli tarvitsin putkea palttiarallaa 5 metriä (laskukaavalla: halkaisija x 3,14). Bauhasissa ei kyseistä putkea ollut, mutta Rautiassa onnisti. Myyjä oli kuitenkin erilinjoilla sopivan liittimen suhteen. Ja mihinkäs tarkoitukseen nämä oikein tulevat, kysyi miesmyyjä. Kerroin tekeväni putkesta rinkulan eli vanteen. Kysymästäni poistovesiletkun jatkosta huolimatta hän halusi myydä minulle jatkoletkuliittimen Mitäpä sitä ammattimiehen kanssa väittelemään. Ostokset hihnalle ja hemmaa kohti.

Pakon edessä jouduin tekemään pikkuisen kotihommia ennen harrastustoiminnan aloittamista. Oikein odotin leppoisaa hetkeä, kun liitän putken rinkulaksi ja pääsen pingottamaan loimilankoja. Kuvasin tarvikkeet, jonka jälkeen mikään ei mennyt niin kuin Strömsössä! Metallinen liitin ja putki omasivat nimittäin saman halkaisijan keskenään. Siinä sitä saa miettiä kumpi sujahtaa kumman sisään. Olisin voinut palauttaa liittimen, mutta meilläpäin joutuu jokusen hetken ajelemaan ko. kauppaan eikä se enää olisi ollut aukikaan. Huomiseen ei voi odottaa, joten tästä tuli kyllä viimeisen päälle diy-projekti.

Vuolemishommiin siis: vuolin ja kääntelin ja vuolin puukolla lisää. Voin kertoa että PE-putki on kohtalaisen kovaa materiaalia eikä puukkokaan ollut terävimmästä päästä. Kun sain vuolemisesta tarpeekseni, kipaisin sisältä creme brulee-tohottimeni ja pikkuisen sulattelin putkea. Kyllä se sitten suunnilleen menikin liittimen sisään. Pari rullaa jesaria ympärille ja avot!

Koko shown ajan mies ja lapsi ymmärsivät pysyä pihan toisessa laidassa haravointihommissa. Tuli kuulkaa puhdas piha kerralla, kun eivät uskaltaneet kulkea ohi sisälle. Kyllä sadattelin moneen kertaan niin putken, myyjän kuin koko projektinkin. Mitä tästä opimme: odota huomiseen ja käy vaihtamassa se osa oikeaan. Vierähti nimittäin kevyesti viikko ennen kuin rinkula sai loimilankansa. Toinen opetus voisi kai syvällisemmin olla: usko itseesi. Jos sinulla on toimiva resepti, älä anna muiden kääntää päätäsi. 

Loimilangat pujotellaan rinkulaan siten, että lanka tulee kaksinkertaisena halki renkaan. Esimerkiksi aloita ylhäältä keskeltä, vedä suoraa alas ja putken ali ja nosta lanka kohtisuoraa ylös sinne mistä aloititkin. Tee tiukka solmu ja katso ettei lanka jää liian löyhälle. Seuraavaksi sitten vaakatasossa vanne keskeltä jne. 

Loimilankojen määrälle ei ole niin nöpön nuukaa, mutta katso ettei lankojen väli jää vanteen kehän ulkoreunalta liian pitkäksi. Omaani joudun vetämään vielä lisää lankoja.

Alimmassa kuvassa vanne nojaa autotallin parioviin. Siitä voi sitten miettiä kuinka kauan maton teko tulee kestämään. Toivottavasti ailahtelevainen motivaationi kestää loppuun saakka.

Näihin kuviin ja tunnelmiin...maton kuteiden leikkaus jatkuu. Haluan tehdä maton suurimmaksi osaksi perheen vanhoista vaatteista. Siis niistä joita ei kehtaa edes kirppikselle viedä. Valmista kudetta kannattaa kuulemma ostaa jonkun verran niin pysyy homma paremmin kasassa. Nähtäväksi jää, valmistuuko matto ennen joulua. 

Pienet munkkitikkarit

Mikään ei ole parempaa kuin vastapaistetut ja sokeroidut munkit - itsetehdyt tietenkin. Perheen pienimmillä tahtoo jäädä aina osa munkista syömättä, ainakin meidän vappujuhlissa. Heitä ajatellen tein pieniä pyöreitä munkkeja karkkitikun nokkaan. Tikkuihin ei tarvinnut mitään kiinnitysainetta tai kuorrutetta. Se vain tökättiin valmiisiin sokeroituihin pikkumunkkeihin ja olivat kuulkaa yksinkertaisuudessaan oikein ihania suupaloja.

Munkkiohjeita on maailma pullollaan, mutta tässäpä vielä omani. Tämähän on siis tavallinen pullataikinaohje, joka toimii niin pikkupullille, korvapuusteille kuin munkeillekin. Ohje on mukailtu muistaakseni Yhteishyvän reseptivihkosesta joskus vuosia sitten.

200g voita
5 dl maitoa
1 paketti hiivaa
2 dl sokeria
2tl vaniljasokeria
2tl suolaa
2 munaa
ripaus kardemummaa
n.15dl vehnäjauhoja

Sulata voi kattilassa ja lisää maito sekaan. Maidon lisäämisen jälkeen seosta ei tarvitse lämmittää enää kovin pitkään. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää joukkoon sokerit, suola, kardemumma ja kananmunat. Kaada sekaan rasva-maitoseos ja sen jälkeen aloita jauhojen sekoittaminen taikinaan. Itse teen pullataikinan nykyisin yleiskoneella, mutta arvostan suuresti käsin vaivaamista. 

Taikina on valmista, kun se irtoaa kulhon reunoilta. Yleiskoneella taikina jää pikkuisen tahmaisen oloiseksi, mutta se ei haittaa. Pullasta tulee kuivaa ja kovaa jos siihen laittaa liikaa jauhoja. Taikinan käsiteltävyyteen auttaa pöydän ja käsien huolellinen jauhottaminen. Kohota taikina hyvin - kaksinkertaiseksi. Kippaa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa. 

Itse teen munkit pyörittämällä taikinasta palloja ja painan sen jälkeen keskelle reiän sormella. Työnnän kummankin käden etusormen reiästä läpi ja pöyritän taikinaa käsien välissä jolloin syntyy reikämunkki. Toinen tapa on tehdä taikinanauha, jonka päät yhdistämällä syntyy rinkula. Mielestäni päät aukeavat liian suurella todennäköisyydellä vaivaansa nähden vaikka munkeista tuleekin siten symmetrisemmän näköisiä. Kotitekoinen saa näyttää kotitekoiselta - rustiikkiseltakin ;) 

Kippaa pataan/kasariin (rautaiseen tai paksupohjaiseen) 1 litra rypsiöljyä. Määrä riippuu paistoastian halkaisijasta. Öljyä täytyy olla sen verran ettei munkki koske paistettaessa pohjaan. Itse käytän paistaessa aina digitaalista lämpötilamittaria ja suosittelen kyllä ko. vehkeen ostamista muillekin. Etenkin kuuman rasvan kanssa läträtessä on helpottavaa, kun lämpötilaa voi seurata suoraa näytöltä eikä tarvitse miettiä kuumuuko öljy liikaa. Passeli paistolämpötila on noin. 170-180 astetta. Huomaa että lämpötila vaihtelee paistamisen aikana. Uusien lisääminen öljyyn laskee lämpötilaa. Lämpötilaa saa laskettua parhaiten käyttämällä paistoastiaa kylmällä levyllä ja säätämällä volaa pienemmälle. Muista pitää kansi käsillä mahdollisen rasvapalon tukehduttamiseen ja ennen kaikkea muista: KUUMAAN RASVAAN EI KOSKAAN LAITETA VETTÄ! Ei varsinkaan jos rasva on syttynyt palamaan. 

Laske munkit paistoastiaan reikäkauhalla. Käännä munkki, kun se on ruskistunut toiselta puolelta. Nosta kypsä munkki talouspaperin päälle valumaan ja anna pikkuisen jäähtyä. Sokeroi ja nauti!

vappua espanjalaisittain - churrot

Jos munkkien paistaminen on jäänyt viime tippaan eikä ole aikaa kohottaa pullataikinaa tuntikausia, tee tarjottavaksi espanjalaisia munkkiherkkuja churroja. Niiden valmistus on paljon perinteisiä munkkeja nopeampaa, mutta kyllä näissäkin oma koukkunsa näkyi olevan. Nimimerkillä: vasta kolmas taikina onnistui tälläkin kertaa...

100g voita
21/2dl vettä
ripaus vaniljasokeria
maun mukaan kanelia
 1/4tl suolaa
21/2dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa

Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon vesi, vaniljasokeri, kaneli ja suola.

Seoksesta nousee aivan huumaavan ihana tuoksu keitettäessä: kanelia ja vaniljaa. Halutessaan mukaan voi lisätä vaikkapa sitruunaa mehun muodossa. 

Tässä kohtaa on ratkaisevaa, että seoksen antaa kiehua! Pari ensimmäistä kokeilua meni pieleen luultavasti juuri tässä kohtaa: jauhoja lisätessä liemi ei ollut tarpeeksi lämmintä eivätkä jauhot lähteneet kypsymään.  Sovelsin ja muka etsin oikoreittiä sulattamalla rasvan mikrossa ja lisäämällä siihen vettä. Lopputulos muistutti kovasti eclair-leivosten pieleen mennyttä tuulihattutaikinaa. Etsin netistä uuden ohjeen, kun luulin kirjoittaneeni reseptin itselleni huonosti ylös. Jälleen moka samassa kohtaa...tämän jälkeen tajusin noudattaa omaa ohjettani sanatarkkaan ;)

Kiehuvaan nesteeseen lisätään siis jauhot ja sen jälkeen vatkataan voimakkaasti kunnes taikinasta muotoutuu pallo. Tämä vaatii jonkin verran voimaa ja kärsivällisyyttä, mutta on olennainen vaihe onnistumisen kannalta. Taikinan voimakas vatkaaminen jäähdyttää ja kuivattaa sitä jonkin verran, mutta silti seuraavan vaiheen kananmunien lisääminen on tehtävä yksitellen ja huolellisesti vatkaten. Itse käytin sähkövatkainta. Alla olevassa kuvassa malliesimerkki siitä, miltä valmiin taikinan kuuluisi näyttää: juuri sopivaa pursotuspussiin laitettavaksi. Itse käytin suurta tähtityllaa tähän hommaan.

Kuumenna öljyä paksupohjaisessa kattilassa tai padassa noin 170 asteiseksi. Pursota taikinaa öljyyn ja katkaise nauha keittiösaksilla, kun se on tarpeeksi pitkä. Paista kauniin ruskeiksi ja nosta leivinpaperin päälle reikäkauhalla. Pyörittele jäähtyneet, mutta lämpimät churrot sokerissa. Muista varata rasvalla uppopaistaessa viereen kattilankansi mahdollisen rasvapalon tukahduttamiseksi. Eikä koskaan kuumaan rasvakattilaan saa laittaa vettä! Ei varsinkaan rasvapalon sammuttamiseen.

Valmiit churrot nautitaan perinteisesti sulatetun suklaan kera. Me veimme juhlahetken hieman pidemmälle dippaamalla sulatetun suklaan joukkoon muitakin herkkuja: hedelmiä ja poppareita.

 Muistan tehneeni churroja joskus vuosia aiemmin gluteenittomasta jauhoseoksesta ja kasvisrasvalevitteestä, jolloin niistä tuli sekä gluteenittomia että maidottomia. Tätä variaatiota en uskaltanut samalle iltaa lähteä kokeilemaan uudelleen, mutta ehkä joskus myöhemmin pölyn jo laskeuduttua...

Vappuviikset ja pusuhuulet - hauskat vappukoristeet

Selailin Taika-lehtiä töissä ja etsin ideoita meri- ja merirosvoteemaan päiväkodin lapsille. Samalla törmäsin hauskaan vappukoristeideaan viime vuoden kevään lehdessä 3/14. Siinä pilliin oli kiinnitetty hauskat pusuhuulet ja viikset - oikein kunnon pensselit. Lehdessä oli kaavat huulille ja viiksille, mutta sellaiset luonnostelee kyllä helposti itsekin ja juuri haluamansa muotoiset sekä kokoiset. Minäkin tein kahden kokoisia pusuhuulia.Erilaisia glitter-kartonkeja löytyi omasta askartelulaatikostani. Olen nähnyt niitä myytävän aivan lähiaikoina ainakin Sinooperissa. Löytyy varmaankin muista alan kivijalkaliikkeistä ja nettikaupoista.

 

Tälläisten pillien kanssa sitten torstaina piknikille. Vaikka sataisi vettä tai räntää niin kuin joka vuosi tekee. 

Mustikka-vaahterasiirappisimaa ja pikkuisen sitä perinteistäkin

Viime viikonloppuna jääkaappiin siirretyt simat voidaan virallisesti luokitella valmiiksi! Ohjeet näihin herkkujuomiin löydät täältä simasäätöä -postauksesta. 

Vaalea sima on tehty aivan perinteisellä ohjeella sitruunasta ja appelsiinista kera rusinoiden. Vasemmanpuoleinen kaunotar taasen on mustikka-vaahterasiirappisimaa, mutta makunsa puolesta nimitys pitäisi varmaankin olla toisinpäin: simassa maistuu kyllä vaahterasiirappi mutta mustikka tuo juomaan vain pienen kivan sivumaun. 

Neitokainen pian 4vee tykkäsi punaisesta juomasta enemmän. Se onkin mukavan mietoa ja lasten makuun sopivaa. Juoma maistuu simalle, mutta se käy juomaksi myös vaikka kevään tai kesän juhliin. Simaa voi näköjään maustaa monella tavalla. Mansikka ja raparperi ovat klassinen makuyhdistelmä jota voisi kokeilla seuraavalla kerralla - vaikkapa neitokaisen syntymäpäiväjuhliin.

Pohjois-Suomen suurin kirppistapahtuma

Oulussa oli lauantaina Pohjois-Suomen suurin kirppistapahtuma klo 10-17 Ouluhallilla. Jonoa näkyi olevan ovella jo paljon ennen tapahtuman avaamista yleisölle. Viikkoa aiemmin törmäsin sattumalta netti-ilmoitukseen kirpparista ja muutamasta vapaasta pöydästä. Sen kummemmin ajattelematta varasin paikan ja pöydän: nyt lähtee koko huushollin ylimääräinen rompe kiertoon. Pian mieleen hiipivät kuitenkin käsikädessä epäilys ja harmaa muistikuva aiemmista tavaroiden myyntiyrityksistä. Hyvä jos omilleen on päässyt. Kannattaako taas nähdä se vaiva, että pyykkää, silittää ja hinnoittelee - ja saa kantaa kaikki takaisin kotiin päivän päätteeksi.

Hinnoittelin tavarani mielestäni edullisiksi, jotta pääsisin niistä todennäköisimmin eroon. Rahallisesti voittoa ei tullut kovinkaan paljon, varsinkin kun sen suhteuttaa käytettyyn työaikaan. Tuntipalkka ei juuri päätä huimaisi. Säilytettävien tavaroiden määrässä mitattuna reissu oli kannattavampi. Kolmen ison kestokassillisen verran on vaatetta vähemmän säilöttävänä. 

Kirppis oli Ytyän järjestämä ja Ouluhalli on ollut tapahtuman paikkana pari kertaa. Yhdellä ytyän kirpparilla olen ollut myymässä aiemminkin. Silloin paikka sijaitsi jossain päin Toppilaa ja täytyy sanoa etteivät ihmiset löytäneet paikalle niin runsain määrin kuin Ouluhalliin. Myös parkkipaikkoja oli paremmin tarjolla. Kaiken kaikkiaan annan kehuni tapahtuman järjestelyistä ainakin myyjän näkökulmasta. Tilaa oli hyvin, pöydät selkeästi merkittyjä ja myyjiä varten käytössä oli erillinen vessa. Toppilan myyntireissulla tuntui että vessa on ainoa paikka, jonne muodostuu jonoa. Nyt paikalla oli kaksi kahvilaa ja live-musiikkia bändin soittamana. 

Tapahtumaan oli parin euron sisäänpääsymaksu ja myyntipaikka + pöytä maksoivat 37e. Hintaa myyntipaikalle siis oli reilunlaisesti, kun omat tuotteet maksoivat keskimäärin pari euroa kappale. Onneksi Ytyä toimii yleishyödyllisesti mm. työttömien ja sosiaalista tukea tarvitsevien parissa. Toivottavasti työpajatoimintaan saadaan paljon uusia resursseja tapahtuman tuotolla. Ytyän toimintaan voi tutustua täältä. Rakennustarvikkeiden kierrätystalosta voisi löytyä paljon kiinnostavaa remppatavaraa. Käykääpä tutustumassa täällä tai aivan paikan päällä! 

Ihana retro-lamppu

Anoppi oli tutkaillut uuden yläkerran sisustusta ja pistänyt merkille, että kaikki sopivalla tavalla vanha on minulle mieluista. Anoppi ja Appi olivat törmänneet ihanaan kattolamppuun, jota odotti joko kaatopaikka tai kirppari ja päättäneet sitten kuitenkin esitelle meidät toisillemme ensin - onneksi! Tämä pieni punainen kattolamppu on niiiiiin soma ja täynnä tarinaa. Siinä on varmaankin ollut joskus lasit kehikoiden sisällä, mutta niiden puute ei juuri haittaa. Eteinen pitäisi joskus saada sellaiselle mallille, että lamppu pääsee arvoiselleen paikalle.

 

50-luvun kaunotar muutti meille

Yläkerran makuuhuone rakentuu näemmä pikkuhiljaa ja pala palalta. Ahkera notkuminen Torissa tuotti jälleen tulosta, kun törmäsin siellä pari viikkoa sitten ilmoitukseen myytävästä 50-luvun liinavaatekaapista. Kuinka ollakaan tuo kyseinen yksilö vastasi mitoiltaan juuri vaatimuksia - hätäisesti ottamaan yhteyttä myyjään. Tällaiset tilaisuudet kun tuppaavat valumaan sormien välistä! Tällä kertaa onni oli myötä ja liinavaatekaappi haettiin kotiin viime viikolla. 

 

Kuten kuvista näkyy, kaapissa on melkoisen paljon kulumaa eikä viilutus ole paksuimmasta päästä. Tässä nyt käyn melkoista karhunpainia itseni kanssa: kuinka radikaalisti tuollaista kaappia viitsii mennä muuttamaan. Toisaalta jos joku on varmaa, niin ainakin se, ettei kaappi tuon värisenä tule koskaan passaamaan makuuhuoneeseen. Vanhaa täytyy kunnioittaa, mutta minulla on sellainen tunne, että tulen vetämään kaapin kokonaan valkoiseksi. Hiomishommat sisätiloissa ei vaikuta kovin kutsuvalta ajatukselta, joten voi olla että pääsemme melkoisen paljon pidemmälle kevättä ennen kuin ulkona pystyy tällaista entraamishommaa hoitamaan. 

Simasäätöä

Vappu lähestyy taas huimaa vauhtia ja tällä kertaa aion olla siman kanssa ajoissa liikkeellä. Joka vuosi pomppaan shokkiherätyksellä sähläämään juhlajuomaa juuri viikkoa ennen h-hetkeä! Simaan kuuluu meillä ehdottomasti sekä sitruunaa että appelsiinia, joista jälkimmäinen tuo juomaan ihanan pehmeän maun. Rusinatkin nakkaan mukaan vaikken niitä sitten loppujen lopuksi syökään. Niiden väistely juomaa kaataessa kuuluu vappuun. 

Perinteisen siman lisäksi ajattelin kokeilla tänä vuonna myös mustikka-vaahterasiirappisimaa. Laitan ohjeen jo tänne näkyviin, mutta varoituksen sana: sitä ei ole kokeiltu aiemmin ainakaan meidän keittiössä. Äkkiseltään en myöskään löytänyt siihen suoraa ohjetta googlen ihmeellisestä maailmasta eli tämä olkoon sitten aivan puhtaasti mun ohjeeni, joka siis luvassa tuolla alempana.

Perinteinen sima:
2 litraa vettä
125g fariinisokeria
125g taloussokeria
2 sitruunaa
1 appelsiini
hiivaa puolikkaan herneen kokoinen nokare

Vettä kiehutetaan 2 litraa. Minä teen sen yleensä vedenkeittimellä, sillä ainakin kuvittelen sen säästävän aikaa. Jossain on myös joku väittänyt sen säästävän energiaa. Meillä puurovesikin lämmitetään vedenkeittimellä vaikka itse puuro tehdään kattilassa. Ei muka ole koko päivää aikaa odottaa ;) Tässä tapauksessa säästetään myös tiskissä, kun ei tarvitse peippailla erikseen kattilan ja ämpärin kanssa. 

Fariinisokeri pukkaa kovettumaan ikävästi, kun sen unohtaa avaamisen jälkeen kuiva-ainekaappiin. Pyrin säilyttämään sen jääkaapissa, mutta joskus häslään paketin väärään paikkaan. Tässä tapauksessa sillä ei onneksi ole sen suurempaa merkitystä. Lihanuija kehiin ja paloja paukuttamaan. Sai ne työviikon aiheuttamat agressiot kyytiä! Reilun kokoisetkin palat sulavat kyllä kiehuvassa vedessä. Taloussokeri myös mukaan kuumaan veteen sulamaan. 

Käytän sitruunan ja appelsiinin kuoret siman keitossa. Kannattaa ostaa luomua ja muistaa pestä kunnolla hedelmät ensitöikseen. Kuori lähtee irti perunankuorimaveitsellä, mutta varo ehdottomasti ottamasta mukaan sitä kuoren valkoista osaa! Se tekee simasta kitkerää. 

Oli pakko pikkuisen peippailla kameralla tässä kevään kauniissa valossa ja kokeilla vähän asettelemistakin. Nämä eivät kuitenkaan tällaisenaan päätyneet ämpäriin vaan valkoisen osan poiston jälkeen!

Odota seoksen jäähtyminen kädenlämpöiseksi ja lisää mukaan kädenlämpöiseen vesitilkkaan liotettu ihan pikkuinen nokare hiivaa. Liika hiiva jää maistumaan lopputulokseen ja kerrostuu pullojen pohjalle sekä tekee juomasta sameaa. Sima aloittelee käymishommiaan huoneenlämmössä vuorokauden, jonka jälkeen sen voi siivilöidä pulloihin ja lisätä mukaan niitä rusinoita ja 1 tl sokeria. Jääkaapin hellessä huomassa sima viettää viikon, jonka jälkeen se on valmista. 

Mustikka-vaahterasiirappisima (koe-erä)
2 litraa vettä
130g fariinisokeria
70g taloussokeria
70g vaahterasiirappia
200g mustikoita
1 sitruuna
ihan pieni nokare hiivaa, siis puolikkaan herneen kokoinen

Kiehauta 2 litraa vettä kuumaksi esim. vedenkeitintaktiikalla. Sekoita mukaan fariinisokeri, taloussokeri ja vaahterasiirappi sekä mustikat. Skyrin purkit on näemmä olleet hyötykäytössä jo viime syksyn mustikkametsässä. Yhdessä purkissa on kiva noin 100g kerta-annos. On olleet leivonnassa ja puurosovelluksissa mahdottoman käteviä pieniä määriä. Tämä ei ole piilo- eikä suoramainontaa, satun vain pitämään tuotteesta ja sen pakkauksesta kovasti.

Viipaloi sitruuna ja poista se valkoinen osa, jotta juomasta ei tule sen takia kitkerää. Odottele seoksen jäähtymistä kädenlämpöiseksi ja lisää sitten pieneen vesimäärään liotettu hiiva joukkoon. 

Sitten vain odotellaan huomiseen iltaan ja pullotushommiin. Siman annetaan siis käydä huoneenlämmössä vuorokausi ja sen jälkeen odotellaan viikko jatkojalostumista jääkaapissa. 

Ensi viikonloppuna voidaan kilistellä maistajaisia. Voit toki kokeilla simaa jo ennen sitä, mutta makutakuuta ei tuotteilla vielä ole. Tavallista simaa olen toki tehnyt ennenkin, mutta en koskaan ole laittanut ohjetta talteen - sama jännitys joka vuosi! 

Amerikkalainen pannukakku

Tuo pullea herkkulätty kuuluu suosikkileivottaviini. Se on myös yksi niistä tarjottavista, jotka syntyvät nopeaa ja kotona jo valmiiksi olevista raaka-aineista. Jostain kumman syystä en koskaan ole laittanut mihinkään ylös ohjetta, jolla näitä pannukakkuja teen. Nyt on siis se hetki. Ensi kerralla voin tulla katsomaan omasta blogistani, mitä tällä kertaa sävelsin. Viimeisimmät olivat nimittäin kaikkein parhaimpia. Kerrankin omasta päästä säveltämällä sain aikaan jotain toimivaa:

3 munaa
3 rkl hunajaa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
ripaus suolaa 
1 purkki kermaviiliä
1/2 dl ruokaöljyä
3 dl maitoa 

Riko munat kulhoon ja vatkaa niitä hetki. Lisää joukkoon 3 rkl hunajaa ja jatka vatkaamista, jotta saat aikaan kuohkeaa vaahtoa. Sekoita keskenään kuivat aineet: vehnäjauhot, vaniljasokeri,sooda, leivinjauhe ja suola. Ota esille kermaviili sekä maito ja ruokaöljy (rypsi/rapsi). Sekoita munavaahtoon vuorotellen kuivat aineet, osa kermaviiliä, maitoa ja loppuvaiheessa öljy. Paista lettupannulla. Tällä ohjeella tulee vajaa neljäkymmentä pientä pannukakkua. Muista paistaa matalalla lämmöllä sillä taikina palaa pinnasta helposti eikä ehdi kypsyä silloin sisältä.

Meillä pannukakkujen lisukkeeksi valikoitui kermavaahto ja vaahterasiirappi. Tuohon kun olis ollu vielä tuoreita mustikoita tai mansikoita <3

Oikein hyvää viikonloppua juuri sinulle =)