Nainen rautakaupassa hulavanne tarvikkeita ostamassa...

Törmäsin ennen pääsiäistä Strömsön video-ohjeeseen maton kutomisesta hulavanteen avulla. Tässä vielä linkki alkuperäiseen ohjeeseen. Pyhien aikaan värkkäsin ensimmäisen versioni, josta tuli ihan kiva, mutta kamalan pieni. Tätä mattoa varten löysin kaiken lapsuudenkodistani tuota vannetta lukuunottamatta. Vanhoja kankaita oli tarjolla revittäväksi pilvin pimein. Kalastajalankaa meillä ei ollut, joten kokeiluversioon käytin tavallista puuvillalankaa. Sen kestävyys ei varmaankaan ole aivan huippuluokkaa, mutta kun oli pakko päästä kokeilemaan heti eikä muutaman päivän päästä. 

Maton pienuus kismitti hirvittävän paljon, joten aloin tutkia, voisiko hulavanteen tehdä itse. Ohje löytyikin Radiokaupunki-blogista (täältä). Tarvittiin 25millistä PE-putkea rautakaupasta ja Poistovesiletkun jatko liittimeksi. 1,5 metriä olisi passeli halkaisija matolle eli tarvitsin putkea palttiarallaa 5 metriä (laskukaavalla: halkaisija x 3,14). Bauhasissa ei kyseistä putkea ollut, mutta Rautiassa onnisti. Myyjä oli kuitenkin erilinjoilla sopivan liittimen suhteen. Ja mihinkäs tarkoitukseen nämä oikein tulevat, kysyi miesmyyjä. Kerroin tekeväni putkesta rinkulan eli vanteen. Kysymästäni poistovesiletkun jatkosta huolimatta hän halusi myydä minulle jatkoletkuliittimen Mitäpä sitä ammattimiehen kanssa väittelemään. Ostokset hihnalle ja hemmaa kohti.

Pakon edessä jouduin tekemään pikkuisen kotihommia ennen harrastustoiminnan aloittamista. Oikein odotin leppoisaa hetkeä, kun liitän putken rinkulaksi ja pääsen pingottamaan loimilankoja. Kuvasin tarvikkeet, jonka jälkeen mikään ei mennyt niin kuin Strömsössä! Metallinen liitin ja putki omasivat nimittäin saman halkaisijan keskenään. Siinä sitä saa miettiä kumpi sujahtaa kumman sisään. Olisin voinut palauttaa liittimen, mutta meilläpäin joutuu jokusen hetken ajelemaan ko. kauppaan eikä se enää olisi ollut aukikaan. Huomiseen ei voi odottaa, joten tästä tuli kyllä viimeisen päälle diy-projekti.

Vuolemishommiin siis: vuolin ja kääntelin ja vuolin puukolla lisää. Voin kertoa että PE-putki on kohtalaisen kovaa materiaalia eikä puukkokaan ollut terävimmästä päästä. Kun sain vuolemisesta tarpeekseni, kipaisin sisältä creme brulee-tohottimeni ja pikkuisen sulattelin putkea. Kyllä se sitten suunnilleen menikin liittimen sisään. Pari rullaa jesaria ympärille ja avot!

Koko shown ajan mies ja lapsi ymmärsivät pysyä pihan toisessa laidassa haravointihommissa. Tuli kuulkaa puhdas piha kerralla, kun eivät uskaltaneet kulkea ohi sisälle. Kyllä sadattelin moneen kertaan niin putken, myyjän kuin koko projektinkin. Mitä tästä opimme: odota huomiseen ja käy vaihtamassa se osa oikeaan. Vierähti nimittäin kevyesti viikko ennen kuin rinkula sai loimilankansa. Toinen opetus voisi kai syvällisemmin olla: usko itseesi. Jos sinulla on toimiva resepti, älä anna muiden kääntää päätäsi. 

Loimilangat pujotellaan rinkulaan siten, että lanka tulee kaksinkertaisena halki renkaan. Esimerkiksi aloita ylhäältä keskeltä, vedä suoraa alas ja putken ali ja nosta lanka kohtisuoraa ylös sinne mistä aloititkin. Tee tiukka solmu ja katso ettei lanka jää liian löyhälle. Seuraavaksi sitten vaakatasossa vanne keskeltä jne. 

Loimilankojen määrälle ei ole niin nöpön nuukaa, mutta katso ettei lankojen väli jää vanteen kehän ulkoreunalta liian pitkäksi. Omaani joudun vetämään vielä lisää lankoja.

Alimmassa kuvassa vanne nojaa autotallin parioviin. Siitä voi sitten miettiä kuinka kauan maton teko tulee kestämään. Toivottavasti ailahtelevainen motivaationi kestää loppuun saakka.

Näihin kuviin ja tunnelmiin...maton kuteiden leikkaus jatkuu. Haluan tehdä maton suurimmaksi osaksi perheen vanhoista vaatteista. Siis niistä joita ei kehtaa edes kirppikselle viedä. Valmista kudetta kannattaa kuulemma ostaa jonkun verran niin pysyy homma paremmin kasassa. Nähtäväksi jää, valmistuuko matto ennen joulua.