Päivähoitopäivät vetelevät neitokaisen osalta viimeisiään ennen kesäloman alkua. Ihanaa, että meillä on isovanhemmat, jotka voivat ja haluavat auttaa lapsen hoidossa niin paljon, ettei päiväkodin ovia tarvitse avata kolmeen kuukauteen vaikka vanhemmilla on perusduunarien vuosilomat! Tai siis lapsen ei tarvitse mennä päiväkotiin vaikka äidin pitääkin. Lapsi on viihtynyt hoidossa, toiminta on monipuolista ja yhteistyö toimii kaikinpuolin - haluan siis muistaa neidin kanssa tätejä jollain lahjalla. Mielestäni kiittämätön on se, joka ei saamastaan lahjasta ilahdu varsinkin kun lahjan antaja eli lapsi on tuomisestaan usein hyvinkin täpinöissään. Keskustelufoorumeilla asiasta jaksetaan kinata, mutta toivottavasti nurina ei kuulu lapsille saakka.
Olen lahjojen hankinnassa harkitseva eikä ole yhdentekevää, mitä annan. Kyse ei ole niinkään hinnasta vaan ajatuksesta. Facebookissa kiinnitin huomiota erään äidin ja lapsen tekemään lahjaan: jalkakylpysuolaan. Siinä sitä ajatusta mielestäni oli! Pikkuisen nettitutkimusta tekemällä törmäsin tähän Pingurun postaamaan ohjeeseen ja muokkasin sitä vähän omien tarpeiden mukaiseksi. Koivunlehdet tuntuivat äkkiseltään kivalta mausteelta suolalle, mutta koivu on niin allergisoiva, että päätin luopua ajatuksesta. Ruohonjuuri on avannut ovensa myös Ouluun, joten päätin tehdä retken kivijalkaliikkeeseen ja valita pari kivaa tuoksua. Ruohonjuuresta tarttui matkaan sitruunaöljy ja body shopista herkullinen kirsikankukka- aromaattinen öljy. Ohjeesta riittää sekä suolaa että rasvaa reiluun neljään pieneen pilttipurkkiin.
Sitruuna-rosmariini -jalkakylpysuola
5 dl merisuolaa
20 tippaa haluamaasi aromia, itse käytin sitruuna-öljyä
ripaus rosmariinia, myös muut kuivatut yrtit käyvät
mukaan voi lisätä kuivattuja koivunlehtiä tai ruusun terälehtiä
Ota kannellinen rasia ja kippaa sinne merisuola. Pieniin pilttipurkkeihin meni noin desi/purkki. Tiputtele tuoksuaromia mukaan varovasti ja haistele välillä. Itse tiputtelin parikymmentä tippaa tuohon määrään. Lisää lopuksi mukaan rosmariinia tms. Sen määrä riippuu siitä kuinka paljon pidät yrtin tuoksusta. Itse laitoin rosmariinia vain sen verran, että sen tuoksu tukee sitruunaa.
Laita kansi rasiaan kiinni ja ravistele. Aromit, yrtit ja suola sekoittuvat tosi helposti. Voit purkittaa suolan samantien. Todella nopea, helppo ja hauska homma. Meidän neitokainen tykkäsi etenkin ravistelu-osuudesta.
Kirsikankukka- jalkavoide
250g käsittelemätöntä karitevoita
1 dl kasviöljyä, itse käytin rypsiöljyä sillä en halunnut oliiviöljyn tuoksua rasvaan. Ehkä kookosöljy olisi voinut käydä tarkoitukseen kaikkein parhaiten
1 rkl perunajauhoja
n. 10 ml tuoksua/aromia, kirsikankukkaöljyä käytettiin tällä kertaa.
Ota huoneenlämpöinen karitevoi pussistaan ja laita se kulhoon. Lisää joukkoon kasviöljy ja vatkaa sähkövatkaimella kermamaiseksi vaahdoksi. Lisää mukaan perunajauho ja aromi. Lisäilin tuoksua todella varovasti, mutta tuota kirsikankukkaa sai olla melko paljon, että sen tuoksu tuli esiin. Purkita ja nosta purkit sen jälkeen jääkaappiin hetkeksi jähmettymään. Siisti sitten suuaukko ja purkki. Purkin voi koristella tai jättää ihan sellaisekseen.
Lumiukkosopassa oli kiva runomuotoinen käyttöohje, joten yritin muotoilla itse tätä lahjaa varten pikkuisen samantyylisen. Ohjeen ja purkkien sisällön kirjoitin kortteihin, jotka liitin paketteihin:
Nyt loppui juoksu ja kiire tähän,
istu alas ja malta vähän.
Vatiin kaada lämpöinen vesi
mukaan heitä suolaa vajaa neljännesdesi.
Jalat mukaan soppaan laita
vartti mielikuvitusmatkaa taita.
Varpaat kuivaa pehmoinen kangas
loppusilaus on voide raikas.
Kiitos mukavista leikeistä ja hyvästä hoidosta!
Kesä tulee, se näkyy ruokalautasellakin. Paistettu liha, kala tai kana ei tarvitse enää lisukkeekseen riisiä, makaronia tai perunaa. Se suorastaan kaipaa erilaisia värikkäitä salaatteja rinnalleen. Krutongeista saat salaattiisi rapsakkuutta ja makua. Voit itse päättä kuinka paljon ja minkälaista rasvaa käytät niiden paistamiseen. Ruisnäkkileipä osoittautui keittiökokeilussa aivan loistavaksi krutonkiraaka-aineeksi. Leipä itsessään sisältää enemmän makua kuin vaalea höttöleipä.
Ruisnäkkileipä-krutongit
Muutama palanen ruis-näkkileipää
loraus ruokaöljyä
ripaus suolaa
timjamia
Kuumenna öljy pannussa ja nakkaa paloiteltu näkkileipä joukkoon. Lisää haluamasi mausteet: tässä tapauksessa kuivattu timjami ja suola. Kääntele paloja, jotta mausteet ja öljy sekoittuvat niihin tasaisesti. Nosta pannu levyltä ja anna krutonkien jäähtyä ennen salaattiin sekoittamista.
Tässä salaatissa on käytetty jäävuorisalaattia, luumutomaattia, kurkkua, paprikaa, paistettua sipulia, keitettyä kananmunaa ja päärynää. Lopuksi joukkoon on rouhittu mustapippuria ja ripaus suolaa
Hyvässä puistossa viihtyvät monenikäiset kulkijat. Aikuisen silmää hivelevät hyvin hoidetut viheralueet ja kauniit istutukset puistonpenkein ryhditettyinä. Lapsen viihtymiseen vaikuttavat erilaiset kiipeilytelineet, keinut ja liukumäet sekä luonnon oma huvipuisto: kiipeilypuut, kivet, mäet ja onkalot. Lasten viihtyminen on melko suoraa verrannollinen aikuisen viihtymiseen - ainakin meillä. Kesälomareissuilla yritämme löytää kivoja leikkipuistoja uusista kaupungeista ja taajamista. Se onkin vierailla kulmilla yllättävän vaikea juttu. Pari kesää sitten harhailimme 3 tuntia Seinäjoella leirintäalueen ympäristössä löytämättä yhtään. Neitokaisen kanssa olemme siis päättäneet etsiä kivoja puistoja ja nostattaa niitä esille.
Ainolan puisto on Oulun legendaarisin ja omaleimaisin puisto, joka pitää sisällään muutakin kuin leikkiä. Siellä tosiaan viihtyvät niin leikkijät, liikkujat kuin sunnuntaikävelijätkin. Puisto kuuluu Hupisaarten kokonaisuuteen ja sen leikkipaikat on uusittu vuonna 2013. Ainolan puistoon on helppo saapua. Virallinen osoite on kai Hupisaarten kaupunginpuisto. Omalla autolla ajellessa parhaiten ilmaista pysäköintitilaa löytyy Tietomaan pihapiiristä (Nahkatehtaankatu 6) tai Oulun taidemuseolta (Kasarmitie 9). Kevyenliikenteenväyly lähtee taidemuseon vierestä valkokaiteista siltaa pitkin. Sillan jälkeen matkaa jatketaan vasemmalle. Puisto näkyy ja kuuluu kyllä pian sen jälkeen.
Ainolan puistossa palvelee kahvila Kiikku, jonka antimista nautimme joka kerta puistossa käydessämme. Hupisaarten puistoalueilla olisi myös loistava mahdollisuus nauttia eväitä oman huovan päällä piknik-tyyliin. Kahvila Kiikun pienet ruusukupit ja asetit ovat kerrassaan sykähdyttävän romanttiset. Kuppi on pieni, mutta santsi kuuluu samaan hintaan eivätkä hinnatkaan ole ryöstöluokkaa.
Itse leikkipuisto on jaettu väljästi pienille ja isoille. Pienten puolella on hiekkalaatikko ja kaivuri, pieniä keinuja ja liukumäki/leikkikeskus.
Isoimpia lapsia varten on suuri kiipeilyteline-leikkikeskus, jonka hauskin osa on ehdottomasti pumppuhissi ylhäältä alas. Tuollaisen 3-vuotiaan uskaltaa päästää jo seikkailemaan itsekseen kunhan muistaa alhaalta käskyttää pysymään poissa vielä korkeimmista kiipeilyverkoista. Ainolan puistossa soi kaunis musiikki lasten soittamana. Puisesta ksylofonista ja tynnyrirummuista lähtee vain kaunista musiikkia.
Meillä oli retkellä mukana leipää sorsille, mutta suurin lintujoukko ympäröivissä uomissa olivat lokit, joten jätimme linnut sitten ruokkimatta. Lokit ovat tämän puiston ainoa, mutta iso miinus. Varsinkin jos ne alkavat yhtä röyhkeiksi kuin toreilla: välipalat katoavat lasten käsistä siivekkäiden suohin. Pienenä tyttönä kummitätini vei meidät usein vanhaan Ainolaan leikkimään ja lintuja ruokkimaan.
Hienoista leikkitelineistä huolimatta parasta Ainolassa on ehdottomasti luonto, joka ei vielä näin keväästä ollut edes parhaimmillaan. Kesällä istutukset ovat lumoavan kauniita, nurmialueilla voi retkeillä ja pelata vaikka petankia, herkkuja löytyy kahvilasta ja jäätelökiskalta tai saarille voi tulla vaikka pyöräilemään tai lenkkeilemään. Ainolasta voi löytää majamaisesti kasvavia pieniä puita ja pari isompaa aivan kiipeilyä varten. Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha sijaitsi Ainolassa aina vuoteen 1963 saakka, jonka jälkeen se muutti Peltolan kautta Linnanmaalle vuonna 1983. Puutarhan perintö on jätetty hienosti näkyviin, kun puistoa on uusittu vuosien saatossa.
Pienillä hauskoilla ja kauniilla asioilla on iso merkitys viihtymisen kannalta. Tässäpä pieni muistutus kuntien teknisille toimijoille: huoltakaa, maalatkaa ja korjatkaa leikkipuistojanne. Mikään ei ole masentavampaa kuin rempallaan oleva leikkipuisto tai puisto! Usean leikkipuiston kohdalla olemme jo joutuneet neitokaisen kanssa toteamaan ettei kyseinen paikka ole postauksen arvoinen.
Kaikista epäilyistäni huolimatta blogillani on ilmeisesti jokunen lukijakin;) Halutessanne voitte laittaa vinkkiä käymisenarvoisista leikkipuistoista/puistoista Oulun seudulla tai muuallakin Suomessa. Kesälomareissu on nimittäin suunnittelun alla!
Olemme ostaneet kotimme tasan kuusi vuotta sitten. Tunne oli kieltämättä aika eufoorisen kauhistunut, kun nimet oli lopulta saatu kauppakirjoihin. Oman kodin etsintä oli aloitettu melkein vuotta aiemmin ja lainaehdotkin katsottu pankin kanssa kuntoon - ehdot jotka olivat sangen löysät tähän nykyiseen aikaan verrattuna. Talon rakentaminen oli vaihtoehto numero yksi, mutta tutkimusten ja jahkaamisen jälkeen tuntui ettei meidän rahat siihen tule riittämään. Mitä enemmän lainaa, sen enemmän ahdistusta. Näin oli minulle opetettu edellisen laman aikaan 90-luvulla.
Monta monituista sammakkoa tuli tutkittua ennen kunnollisen talon löytämistä. Oli romahtamispisteessä olevia piharakennuksia, huonosti tehtyjä laajennuksia, hometta sekä hiiren kakkaa. Toki hyviäkin tuli vastaan, mutta hävisimme pari tarjouskilpaa tai olimme liian myöhään liikkeellä edes tarjotaksemme. Meillä kummallakaan ei ollut käsitystä talon kunnon tarkastamisesta, mutta onneksi eräs ystävämme ja isäni kävivät vuorotellen kertomassa kuinka kallis ja mittava remontti voisi olla edessä. Rakastuin erääseen mummon mökkiin Kempeleessä. Välittäjä oli taitava maalailemaan kuvia ja kääntämään huomion epäolennaisuuksiin. Onneksi järjenääniä löytyi ja jossain vaiheessa huomasin mökin ja purkukoneiston kohdanneen - ehkä ne koristeelliset paneelit eivät olleetkaan se tärkein asia!
Tässä talossa olimme käyneet kylässä ja olinkin todennut ettei meillä varmaan koskaan olisi varaa näin viehättävään rintamamiestaloon, jonka osoitekin oli aivan hurmaava. Ihmetys olikin suuri, kun ennen kevään pyhiä huomasin samalla osoitteella etuovessa talon, joka ei kylläkään julkisivukuvan perustella vastannut todellisuutta. Kuvien selailun lomassa huomasin välittäjän laittaneen sivuille ulkokuvan vain ulkorakennuksesta. Äkkiä puhelua soittamaan ja näyttöä varaamaan. Kiitos pyhien, oikea julkisivukuva ilmestyi nettiin vasta kun olimme jo itse päättäneet tehdä tarjouksen parin yksityisnäytön perusteella. Paljon tässäkin riittäisi työtä eikä isäni ollut aivan varauksettoman ihastunut. Kuntotarkistus tehtiin ja vaikka se ei juurikaan tyhjentäviä vastauksia antanut, päätimme ottaa riskin ja ostaa talon, kun hinnasta päästiin myyjän kanssa sopimukseen.
Tässä sitä on nyt sitten kuutisen vuotta asuttu ja sitä remonttia on kyllä riittänyt. Onneksi kaiken on saanut tehdä rauhassa ja miettien. Monet ratkaisut on vuosien saatossa vaihtuneet ennen kuin toteutukseen on päästy.
Muhaa, muhaa ja enenmmän muhaa. Onneksi näiden roudaaminen on ainakin yläkerran osalta jo ohi!
Tämän kesän ja syksyn tavoite hommia ovat:
- vanhan vesivaraajan purkaminen ja ko. huoneen lattian valaminen tasaiseksi
- parvekkeen laajentaminen ja uusien kaiteiden hankkiminen
- pihahommia: joko teranssi taloon kiinni tai pihalle ruokailu/kesäkeittiöalue
Teatterissa tulee käytyä aivan liian harvoin - niin kuin elokuvissa, stand upissa ja keikoillakin. Kahdessa viimeisimmässä olen onnistunut pikkuisen terästäytymään viime vuosina, mutta kaupunginteatterien kynnykset ovat jostain syystä olleet melkoisen korkeat. Lapsena muistan nähneeni ainakin Bilbo Reppulin soittorasian, Kalle Aaltosen morsiamen ja Can Canin. Meri-Oulun kesäteatterissa kävimme miekkosen kanssa katsomassa kaikki Maalaiskomedia-esitykset. Ne olivat kesän kohokohta!
Kävimme taannoin työpaikan virkistysiltamissa katsomassa Oulun Kaupunginteatterin The Addams Family-musiikkikomedian. Jos sinä et ole vielä käynyt niin äkkiä lippuja ostamaan. Kevään viimeiset näytökset esitetään nimittäin ensi viikon perjantaina ja lauantaina (22. ja 23.5) - ja lippujakin näkyi vielä jonkin verran olevan. Ohjelmistoon Näiden esitysten jälkeen Addamsit palaavat seuraavan kerran suurelle näyttämölle vasta syyskuussa.
Pieneen dramaattisuuteen taipuvaiselle aviovaimolle tämä tanssilla ja laululla kyllästetty komedia kolahti aivan täysin maaliinsa. Voin kuvitella muutaman vuoden päästä tyttäreni isän samanlaisten ongelmien eteen: vaimon ja nuoren neidin toiveiden kanssa tasapainottelemaan. Suuren näyttämön lavastus oli selkeästi toteutettu ammattitaidolla tekniikkaa hyväksi käyttäen. Jo ennen näytelmän alkamista karmaisevat lepakot lentelivät yleisön yllä. Roolisuorituksessaan Merja Larivaara oli aivan huikaiseva ja Lotta Vaattovaaran tunnemyrskyt ansaitsevat myös erityisen kiitoksen.
Eturivin paikat eivät tässä tapauksessa olleet varmaankaan ne parhaimmat, sillä orkesteri peitti paikoin alleen laulua - ainakin suoraa siinä rumpujen edessä. Toisaalta oli kiehtovaa päästä seuraamaan esitystä pariinkin otteeseen aivan kosketusetäisyydeltä. Mene ihmeessä hakemaan hyvä mieli ja naurut Oulun kaupunginteatterilta, jos kalenterissasi on vapaata toukokuun toiseksiviimeisellä viikolla! Kaipaamaan jäin ainoastaan sitä rullalautailevaa kättä...
Pappilan hätävara on ehdoton kesän suosikkijälkkäri. Suurin syy sen lyömättömyyteen on varmaan helppous sekä tuoremarjakauden ihanat mansikat, vadelmat ja mustikat. Näin keväällä paremmin oikeuksiinsa pääsevät hedelmät, joita voit upottaa tähän maidottomaan ja gluteenittomaan jälkiruokaan aivan oman makusi mukaan. Omassani käytin mangoa sekä viinirypäleitä.
Hedelmäpilvi
6-8 annosta
1 paketti gluteenittomia keksejä
1 purkki Alpron Vispi soijapohjaista valmistetta
hedelmiä oman valinnan mukaan
Laita keksit muovipussiin ja hakkaa kaulimella pienehköiksi muruiksi. Asettele tarjoiluastian pohjalle paksu kerros muruja. Tässä kohtaa voisi käyttää myös gluteenitonta ja maidotonta pullaa tms. Murujen päälle pursotetaan kerros kasvipohjaista kermavaahtoa ja kermavaahtopilveen upotetaan hedelmäpaloja. Päälle voi ripotella keksin muruja tai laittaa vaikka puolikkaan keksin. Tämä alpron kermajäljitelmä maistuu ihan hyvältä ollakseen täysin maidotonta. Rakenteeltaan se on tavallista kermavaahtoa höttöisempää, kevyempää ja suorastaan pilvimäistä.
Jos maidottomuus ei ole jälkiruokasi edellytys, voit laittaa tavallista kermavaahtoa ja lisätä joukkoon vielä mukavan raidan kinuskikastiketta.
Neitokaisen muskarissa juhlittiin tänään kevättä ja kauden päättäjäisiä. Etukäteisohjeistuksessa pyydettiin pukemaan päälle jotain valkoista ja halutessaan käyttämään jotain linturekvisiittaa.
Mekkokaupoille jouduimme viikonloppuna, sillä viime kesäisiä mekkoja ei viitsi enää pitää. Ovat jääneet melkoisen alamittaisiksi. Sopivan vaatekappaleen löytäminen kohta neljävuotiaalle oli yllättävän vaikeaa. Varsinkin kun haettiin valkoista mekkoa. Vaihtoehdot olivat leikkaukseltaan joko liian arkisia/aikuismaisia tai överiröyhelöisiä. Rahaakaan ei viitsi satoja euroja laittaa tällaiseen tarkoitukseen. Paras valikoima oli yllättäen Halpa-Hallissa. Hinta ja makumieltymykset kohtasivat...laadusta voinen sanoa lisää useamman käyttökerran ja pesujen jälkeen.
Lintumaisuutta saatiin tekemällä itse hiuspanta. Maailman helpoin homma - oikeasti! Tarvittiin nättiä nauhaa, isoja höyheniä ja pikkuisen koristeita sekä kuumaliimapistooli. Päähinä sidotaan siis rusetille takaraivoon inkkaripäähineen tapaan. Sanoisin että yksinkertainen ja tavattoman kaunis. Itse valmistamiseen kului varmaan se 5 minuuttia.
Loppuun vielä pientä tilannekuvaa hulavannematosta. Pikkuisen yli viikon olen nyt rinkiä kiertänyt ja hyvältä näyttää. Kun pystyiskin keskittymään pelkkään puuhaamiseen - matto olisi varmasti jo valmis - mutta työ haittaa harrastustoimintaa pahasti. Toisena projektina menossa on vaatekaapin kunnostus kohdassa: hiotaan ja hiotaan huonekalukittiä tasaiseksi. Ehkä sekin prosessi tulee valmiiksi vielä ennen juhannusta.
Ihastuin pulled porkiin alias nyhtöpossuun pari vuotta sitten, kun sen paistaminen ei ollut vielä niin suuressa suosiossa kuin nyt. Seurasin satunnaisesti telkkarista Sikke Sumarin kokkausohjelmaa ja possun valmistaminen vaikutti mukavan helpolta hommalta. Keräsin rohkeutta vuoden päivät ennen kuin uskalsin tehdä rennosta bileruuasta jotain niinkin hienostunutta tarjottavaa kuin voileipäkakkua. Ajankohdaksi valikoitui neitokaisen synttärit viime kesänä.Muumisynttäriteeman mukaisesti kakku oli nimetty Hemulin kukkakedoksi.
Suunnittelimme vappupiknikin menua tälle vuodelle. Jokunen vuosi - siis 9 vuotta - sitten mieheni toi meille yllärinä voileipäkakkua Torinrannan laiturille, joten vanhojen aikojen kunniaksi päätin tehdä jälleen kyseistä herkkua. Ruokarajoitteinen ystäväni oli tulossa mukaan, joten hänetkin täytyi huomioida ruokalistaa suunniteltaessa. Tavallisesta kaavasta poiketen päätin tarjota kaikille gluteenitonta ja maidotonta voileipäkakkua.
Pieni Pulled Pork-voileipäkakku - gluteeniton ja maidoton
1 paketti gluteenitonta paahtoleipää
kivennäisvettä kostuttamiseen
n. 500g valmista pulled porkia
coleslaw-salaattia
punasipuli
öljyä paistamiseen
suolaa
sokeria
mustapippuria
majoneesia
haluamasi koristeet
Valmista pulled pork valmiiksi jo vaikka edellisenä päivänä. Kaikkein parasta tulee, kun kypsytät itse lihan itse uunissa, mutta jos aikaa ei ole tuhlattavaksi, voit käyttää kaupan lämmitettäviä versioita. Einesten käyttäminen vaikuttaa makuun, joten mieti kannattaako kiirehtiä tässä kohtaa niin kuin allekirjoittanut teki vappuvalmisteluissa.
Leikkaa sipuli kahtia ja kuumenna öljy kuumaksi paistinpannulla. Nakkaa sipulit joukkoon ja anna paistua hetki. Lisää pieni ripaus sokeria sipulien joukkoon niin saat niistä mehukkaita. Kääntele sokeri hyvin sipuleihin ja jatka maustamista suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Älä polta tai kärryytä sipulia liian kauan. Sipulin täytyy olla kypsää eli pehmeää, mutta ei mössöä. Laita odottamaan kakun kokoamista.
Tee maailman parasta majoneesia ja mausta se esim. kurkulla tai paprikalla. Valkosipulikin käy, mutta tee miedonpaa yhden kynnen versiota. Kakun koristelussa voi käyttää myös majoneesia, jolloin kannattaa tehdä uusi annos.
Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois. Asettele 4 leipää neliön muotoon ja kostuta paloja hieman kivennäisvedellä. Voitele leivät reilulla majoneesi kerroksella. Levitä päälle coleslawta, pulled porkia ja paistettua sipulia. Leikkaa sitten taas toiset 4 leipää ja tee toinen samanlainen kerros. Koristelussa vain mielikuvitus on rajana, mutta täytyy kyllä sanoa etten ole erityisen hyvä tai kekseliäs tässä hommassa. Tällä kertaa tein paprikamajoneesia, johon lisäsin pieniä paprikan palasia rakennetta ja makua tuomaan. Se koko komeuden päälle ja loppusilaukseksi pikkuisen porkkanaa ja muuta värikästä.
Jos teet voileipäkakkua maidollisena versiona, koristelussa voi käyttää vaikka sulatejuustokukkia. Tämä kuva on viime kesän kokeiluversiosta. Muista aina tarkistaa tuoteselosteesta gluteenittomuus ja maidottomuus, sillä esim. vehnää tungetaan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin eineksiä valmistettaessa.
Törmäsin ennen pääsiäistä Strömsön video-ohjeeseen maton kutomisesta hulavanteen avulla. Tässä vielä linkki alkuperäiseen ohjeeseen. Pyhien aikaan värkkäsin ensimmäisen versioni, josta tuli ihan kiva, mutta kamalan pieni. Tätä mattoa varten löysin kaiken lapsuudenkodistani tuota vannetta lukuunottamatta. Vanhoja kankaita oli tarjolla revittäväksi pilvin pimein. Kalastajalankaa meillä ei ollut, joten kokeiluversioon käytin tavallista puuvillalankaa. Sen kestävyys ei varmaankaan ole aivan huippuluokkaa, mutta kun oli pakko päästä kokeilemaan heti eikä muutaman päivän päästä.
Maton pienuus kismitti hirvittävän paljon, joten aloin tutkia, voisiko hulavanteen tehdä itse. Ohje löytyikin Radiokaupunki-blogista (täältä). Tarvittiin 25millistä PE-putkea rautakaupasta ja Poistovesiletkun jatko liittimeksi. 1,5 metriä olisi passeli halkaisija matolle eli tarvitsin putkea palttiarallaa 5 metriä (laskukaavalla: halkaisija x 3,14). Bauhasissa ei kyseistä putkea ollut, mutta Rautiassa onnisti. Myyjä oli kuitenkin erilinjoilla sopivan liittimen suhteen. Ja mihinkäs tarkoitukseen nämä oikein tulevat, kysyi miesmyyjä. Kerroin tekeväni putkesta rinkulan eli vanteen. Kysymästäni poistovesiletkun jatkosta huolimatta hän halusi myydä minulle jatkoletkuliittimen Mitäpä sitä ammattimiehen kanssa väittelemään. Ostokset hihnalle ja hemmaa kohti.
Pakon edessä jouduin tekemään pikkuisen kotihommia ennen harrastustoiminnan aloittamista. Oikein odotin leppoisaa hetkeä, kun liitän putken rinkulaksi ja pääsen pingottamaan loimilankoja. Kuvasin tarvikkeet, jonka jälkeen mikään ei mennyt niin kuin Strömsössä! Metallinen liitin ja putki omasivat nimittäin saman halkaisijan keskenään. Siinä sitä saa miettiä kumpi sujahtaa kumman sisään. Olisin voinut palauttaa liittimen, mutta meilläpäin joutuu jokusen hetken ajelemaan ko. kauppaan eikä se enää olisi ollut aukikaan. Huomiseen ei voi odottaa, joten tästä tuli kyllä viimeisen päälle diy-projekti.
Vuolemishommiin siis: vuolin ja kääntelin ja vuolin puukolla lisää. Voin kertoa että PE-putki on kohtalaisen kovaa materiaalia eikä puukkokaan ollut terävimmästä päästä. Kun sain vuolemisesta tarpeekseni, kipaisin sisältä creme brulee-tohottimeni ja pikkuisen sulattelin putkea. Kyllä se sitten suunnilleen menikin liittimen sisään. Pari rullaa jesaria ympärille ja avot!
Koko shown ajan mies ja lapsi ymmärsivät pysyä pihan toisessa laidassa haravointihommissa. Tuli kuulkaa puhdas piha kerralla, kun eivät uskaltaneet kulkea ohi sisälle. Kyllä sadattelin moneen kertaan niin putken, myyjän kuin koko projektinkin. Mitä tästä opimme: odota huomiseen ja käy vaihtamassa se osa oikeaan. Vierähti nimittäin kevyesti viikko ennen kuin rinkula sai loimilankansa. Toinen opetus voisi kai syvällisemmin olla: usko itseesi. Jos sinulla on toimiva resepti, älä anna muiden kääntää päätäsi.
Loimilangat pujotellaan rinkulaan siten, että lanka tulee kaksinkertaisena halki renkaan. Esimerkiksi aloita ylhäältä keskeltä, vedä suoraa alas ja putken ali ja nosta lanka kohtisuoraa ylös sinne mistä aloititkin. Tee tiukka solmu ja katso ettei lanka jää liian löyhälle. Seuraavaksi sitten vaakatasossa vanne keskeltä jne.
Loimilankojen määrälle ei ole niin nöpön nuukaa, mutta katso ettei lankojen väli jää vanteen kehän ulkoreunalta liian pitkäksi. Omaani joudun vetämään vielä lisää lankoja.
Alimmassa kuvassa vanne nojaa autotallin parioviin. Siitä voi sitten miettiä kuinka kauan maton teko tulee kestämään. Toivottavasti ailahtelevainen motivaationi kestää loppuun saakka.
Näihin kuviin ja tunnelmiin...maton kuteiden leikkaus jatkuu. Haluan tehdä maton suurimmaksi osaksi perheen vanhoista vaatteista. Siis niistä joita ei kehtaa edes kirppikselle viedä. Valmista kudetta kannattaa kuulemma ostaa jonkun verran niin pysyy homma paremmin kasassa. Nähtäväksi jää, valmistuuko matto ennen joulua.
