Ilma on ollut kaikkea muuta kuin kutsuva tänä viikonloppuna. Pidän keväässä niistä kauniista aurinkoisista kantohankikeleistä ja loppukevään aamujen pikkuisesta pakkasesta, joka huurustaa hengityksen kävellessä. Niistä kumpaakaan ei ole ollut tarjolla viime päivinä, mutta jospas sitä pääsiäisenä pääsisi vielä pilkille ja järven jäälle kuljailemaan. Tämän loskan ja kuravaatesamban voisin aivan hyvin jättää väliin. Valitettavasti viime vuosina täällä Oulun seudulla ko. vaihe taitaa olla kaikkein vallitsevin kesän molemmin puolin.
Ensimmäiset omat virpomismuistot taitavat olla 25 vuoden takaa, kun serkkujen kanssa virvottiin mummi, sedät ja tädit aivan yhdellä kertaa. Sen jälkeen pörrättiin ympyrää vanhassa rintamamiestalossa sokerista hullaantuneina. Joukosta oli poissa ainoastaan pikkuveljeni, joka loukkaantui omasta pupuasustaan: äiti oli ommellut vanulla täytetyt sukat kiinni kypärälakkiin =D. Alakouluikäisenä kiersimme kahden sydänystävän kanssa ympäri kylää suurimpana tavoitteena voittaa isommat tytöt saaliin määrässä. Ja joka kerta voitettiin - ainakin minun muistini mukaan ;)
Meidän neitokainen kävi virpomassa nyt toista kertaa. Viime vuoden kierroksesta ei tuntunut kolmevuotiaalla olevan juurikaan muistikuvia, joten hieman epäselvää oli vielä aamulla: "kuka antaa palkkaa ja kenelle?" Valitettavasti meidän kotimme ovelle ei löytänyt kuin kolme virpojaa, heistäkin vain yksi asianmukaisesti pukeutuneena. Täytynee sitten syödä lahjukset itse. Neitokaista lykästi virpomishommassa oikein kunnolla. Karkivarannot riittävät helposti vappuun saakka.
Intouduin tuossa laittamaan pikkuisen narsissejakin ikkunalle pääsiäistä juhlistamaan. Kovin mittavaa koristeluoperaatiota ei ko. juhla meillä aiheuta, mutta neitokaisen kanssa on mukavaa ihastella pääsiäismunia ja tipusia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ennen julkaisua viesti tarkistetaan mahdollisten roskapostien varalta =)