Hymyilen hyväntuulisesti mummini touhuja katsellessa, mutta täytyy myöntää että olen tässä - niin kuin monessa muussakin - mielessä kovin samanlainen kuin hän. Meille oli tulossa pari ystävää kylään. Todella läheisiä ystäviä, jotka ovat nähneet ne allekirjoittaneen huonoimmatkin päivät. Silti tarjoiltavien suunnittelu alkoi heti kun ajankohta oli sovittu ja jarrua piti painaa monta kertaa. Kyse ei ole siitä, että olisi pakko - vaan siitä että on ihanaa leipoa, kokata ja laittaa. Ja sitä paitsi...edellisellä kerralla kun ruokarajoitteinen ystäväni kävi, tarjolla oli viinirypäleitä, keksiä ja tohottimella paahdettuja vaahtokarkkeja =D Ei siis mitään kovin tarkkaan suunniteltua.
Kokeilin kattauksen tekemistä ja täytyy sanoa etten ole siinä järin hyvä. Samanlaisia astioita ei juurikaan ole, pöytä on liian pieni tai tarjottavaa liikaa, enkä muistanut laittaa pöytään pieniä lasipulloja kera pajunkissojen. Myös kuvaaminen oli taas yhtä tuskaa, mutta ehkä mä vielä joku kaunis päivä opin. Sitä odotellessa ne seitsemän sortimenttia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ennen julkaisua viesti tarkistetaan mahdollisten roskapostien varalta =)